Megaman X5 (PSone)

Lopussa pahis seisoo

Eurasia, avaruussiirtokunnista suurin, on joutunut tuntemattoman terroristijoukon miehittämäksi ja on kaiken lisäksi törmäyskurssilla maan kanssa. Ainoa keino estää yhteentörmäys on räjäyttää Eurasia atomeiksi Enigma-tykillä.

Capcom suunnittelee nostavansa Megaman-hahmonsa yhtä tunnetuksi kuin kilpailijoiden crashit, mariot ja sonicit. Idea on selvä. Jos nimen saa nostettua Teinimutanttikilpikonnan tai Pokemonin tasoiseksi ilmiöksi, se alkaa myydä itse itseään. Capcom lisää Megamanin markkinointia myös Euroopassa ja julkaisee useita sankarin tähdittämiä pelejä.

Tasoloikka Megaman X5:ssä Enigma-tykki ei ole napin painallusta vaille laukaisuvalmis, vaan neljä puuttuvaa osaa on ensin löydettävä. Tarvikkeet ovat kaiken lisäksi maverickien, Sigma-viruksen saastuttamien reploidien eli kansantajuisemmin loppuvastustajien hallussa.

Enigman epäonnistumisen varalta ihmisillä on varasuunnitelma. Avaruussukkula pitäisi kamikaze-tyyliin lentää päin siirtokuntaa ja toivoa parasta. Myös sukkulasta uupuu oleellisia osia.

Jokaisessa kentässä on loppuvastus, jonka päihittäminen palkitaan yhdellä puuttuvalla osasella ja lisäaseella. Kentät voi pelata haluamassaan järjestyksessä. Mielenkiintoiseksi touhun tekee se, ettei kaikkia osia tarvitse välttämättä kerätä, jotta tykin tai avaruussukkulan voisi laukaista. Toisaalta mitä enemmän osia on hankittu, sitä todennäköisemmin siirtokunta tuhoutuu. Peli ei edes lopu siihen, että kaikki osat on kerätty ja siirtokunta moukaroitu milloin milläkin vempeleellä.

Kentät ovat alimmilla vaikeustasoilla kohtalaisen helppoja, mutta vaikeimmalla saa jo tehdä tosissaan töitä päästäkseen eteenpäin. Tasot eivät ole kovin mielikuvituksellisia tai erilaisia, mutta niissä on mukavasti pikkupulmia, joiden ratkaiseminen kysyy paitsi kekseliäisyyttä myös näppäriä sormia.

Hahmoilla on eroja

Pelattavat hahmot poikkeavat kiitettävän paljon toisistaan ja niillä pelaaminen on erilaista. Siinä missä X:n ampuma-ase on monissa tilanteissa käytännöllisempi, Zeron tuhoisasti viuhuva lasersapeli lakoaa vihulaiset tehokkaammin. Mikäli pelin aloittaa X:llä, saa käyttöönsä fourth armorin, josta on hyötyä erikoisaseita käytettäessä. Zero pystyy puolestaan tekemään erilaisia hyökkäyscomboja, joihin X ei kykene.

Pelin 2D-grafiikka näyttää toki vanhahtavalta, mutta sopii perinteiseen Megamaniin kuin rakettireppu selkään. Osa taustoista on komeita, mutta toisaalta liikkuvat taustat hidastavat hetkittäin ruudunpäivitystä. Tahatonta komiikkaa aiheuttaa musiikki, joka muistuttaa venäläisiä iskelmiä.

Megaman X5:n valtti on tasohyppelylle epätavallisen hieno tunnelma, jonka yllätyksellinen ja pelaajan ratkaisujen mukaan elävä juoni saa aikaan. Pelattavuuskin on kohdallaan, mutta varsinaisesti X5:ssä ei ole mitään mullistavaa tai ennennäkemätöntä. Myös muutama epäinhimillisen vaikea loppupahis vähentää pelinautintoa. Megaman-fanit voivat saada pelistä paljonkin irti, mutta muille kyseessä on vain tuiki tavallinen tasoloikka.

72