Menevätkö hermot liikenteessä? Tuntuuko koskaan siltä, että pitäisi saada jotain kättä pitempää häiriköiden siivoamiseen teiltä? Megaracen tulevaisuudessa teiden huligaanit pannaan ojennukseen miljoonien katsojien hurratessa.
Brutaalia televisioviihdettä
Megarace on viihdeohjelma, jossa hermonsa menettänyt autoilija pääsee kurittamaan tieliikennettä vaarantavia jengejä. Kysymys on koko perheen viihteestä, joten ketään ei tapeta: ainoa tapa voittaa on tuhota joka ainoa vihollisauto. Toiminta hoidetaan virtuaalisilla kilparadoilla ja menestys mitataan yleisön innostuksesta. Ainoa vaara on huikeiden palkintojen menetys.
Ratoja on kaikkiaan kahdeksantoista viidessä maailmassa. Jokaisessa maailmassa on oma teemansa ja oma pärinäjenginsä. Huligaanien kukistaja saa käyttöönsä jengin johtajan auton seuraavia kisoja varten, mutta poikkeuksellisen korkea yleisön innostus palkitaan myös muilla herkuilla.
Autoja on kahdeksan erilaista ja niiden aseistuksena ovat tykit, ohjukset ja puskurit. Jännityksen lisäämiseksi radalle on kylvetty symboleja, joiden tarkoitus on joko auttaa tai häiritä pelaajaa. Symbolit saattavat esimerkiksi lisätä vauhtia tai antaa lisäaseita. Vastaavasti negatiiviset merkit voivat sokaista, hidastaa, vähentää aseita tai vain viedä pisteitä.
Hopeakiekon kirous
Minkä ihmeen takia suurin osa CD-peleistä on täynnä massiivisia animaatioita, huikeasti puhetta ja muuta kuorrutusta, mutta itse pelit ovat järjestään puolivillaisia viritelmiä? Megarace on siitä lähes täydellinen esimerkki.
Peli alkaa huikean upealla ja mahdottoman pitkällä animaatiolla, yhtä hyvää introa en ole aikaisemmin nähnyt. Showta juontaa läpitunkevan energinen juontaja, joka herjojensa lomassa esittelee pelin idean. Jokaisen kisan välissä sama keikari tulee kertomaan pitkään, mutta sitäkin laveammin seuraavan kilpailun radasta ja vastustajista. Harvinaisen ärsyttävä juontaja, mutta niinhän ne yleensä ovat.
Hengästyttävät kokoruudun animaatiot antavat aihetta ihmettelyyn siitä, miksi niin monessa muussa CD-pelissä animaatiot on tungettu pikkuriikkiseen ikkunaan. Oli miten tahansa, samaa kuvallista akrobatiaa ei kovin moneen kertaan jaksa ihailla.
Ulkoinen komeus jatkuu itse toiminnassa. Radat ja radanvarret ovat aivan upeata katseltavaa ja silti koko komeus liikkuu hyvinkin sulavasti. Muuten hyvä, mutta pelissä on krooninen pula vaihtelusta. Kaikki autot käyttäytyvät liikaa toistensa kaltaisesti, eivätkä viholliset osaa tehdä juuri mitään muuta kuin ajaa suoraan. Tuhoaminen vaatii vain tarpeeksi vauhtia ja reipasta tulitusnapin näpytystä.
Radoilla on mukavasti korkeuseroja, mutta yksinkertaisten kontrollien takia ajaminen on turhan helppoa ja ajotuntuma kaikkea muuta kuin realistinen. Tielle tungettujen symboleiden aiheuttamiin efekteihin olisi voinut käyttää mielikuvitusta. Nyt niistä muuttuvat käytännössä vain vauhti, ammukset ja pisteet. Miksi CD:llä olevaa massiivista tilaa ei ole käytetty tällaisiin pelin kannalta oleellisiin asioihin?
Ulkoiset asiat, ääni ja kuva, Megaracessa ovat kunnossa. Peli sopii mainiosti kavereille pullisteluun: vain CD mahdollistaa tällaisen animaatio- ja puhetulvan. Kun on saanut makeaa mahan täydeltä jäljelle jää b-luokan tylsä autopeli.
35
