Toimintanaksuja virtaviivaistetaan, mutta Men of War on jo kymmenen vuotta kulkenut täysin omaa polkuaan.
Men of War on yksityiskohdillaan ja hajoavilla ympäristöillä säväyttävä, mikronäpertelyä ja nopeita hoksottimia vaativa tosiaikanaksuttelu toisen maailmansodan hengessä. Jopa panssarivaunut on osumapisteiden asemasta mallinnettu melkein simulaattoritasolla. Company of Heroes kakkoseen verrattuna meno on armotonta.
Pelin erikoisuuksiin kuuluu myös ohjausinnovaatio, jossa naksuttelun voi halutessaan vaihtaa yksikön suoraohjaukseen.
Rankkaus on ikuista
Mutta nyt ei olla yksinpelaajan asialla. Se jää Assault Squad kakkosessa juonettomiin skirmish-taisteluihin, pääpaino on moninpelillä ja pelimoottorin päivittämiselle nykypäivään. Moottori tukee nyt moniydinprosessoreja, käyttöliittymää on parannettu, samoin kuin grafiikkaa, ääntä ja tekoälyä. Peliseuraa löytää paremmin, sillä parjattu Gamespy on heivattu jorpakkoon ja korvattu Steamin omalla systeemillä. Etuina ovat automaattinen matsien haku, kaverikutsut, ääni-chatti, Steam Workshop -tuki, Steamin oma huijauksenestosysteemi, pilvitallennukset ja tilastotaulut. Pelaajamaksimi on nyt kuusitoista, eli 8vs8 taistelut onnistuvat vihdoinkin. Inhottavien ragequittaajien elämää hankaloitetaan, sillä kokemuspisteet saa vain kun pysyy pelissä matsin loppuun asti.
Men of War on aloittelijalle aika pala purtavaksi, koska se heittää kasvoille 250 erilaista ajoneuvoa ja 200 erilaista sotilastyyppiä (viidelle osapuolelle jaettuna). Uusi rankkaussysteemi helpottaa elämää, sillä kokemustasoja keräämällä uusia joukkotyyppejä aukeaa näpeissä pysyvällä vauhdilla. Halutessaan matseja voi toki järjestää ilman mitään rajoituksia.
Aika näyttää miten systeemi toimii, sillä suljetussa betassa sen kokeilu jäi vähäiseksi. Säätöä se ainakin tarvitsee, sillä tällä hetkellä pelaajaan kokemustasoon lukitut joukkorajoitukset lähinnä ärsyttävät, ja ne ovat eri osapuolilla epätasapainossa.
Massalla ei pärjää
Skirmish-taisteluissa pelataan yksin tai kaverin kanssa tietokonetta vastaa. Putkessa edetään, koneella on kiinteät puolustuslinjat ja se saa hitaana virtana lisää satunnaisia vahvistuksia. Pelaaja(t) painavat puolustuksesta läpi ostaen omat täydennyksensä, mikä nyt kulloinkin tuntuu tilanteeseen sopivan. Königstiger ei ole ainoa vaihtoehto.
Skirmishit ovat parhaimmillaan huippujännittävää ongelmanratkontaa, jossa pienikin virhe saattaa romahduttaa menestyksen hetkessä. Menetysten kasvaessa pitää jatkuvasti arvioida kokonaistilannetta jotta armeija pysyy hengissä. Yksin etulinjoille jäänyt raskas taisteluvaunu on ilman jalkaväen tiedustelua täysin avuton. Kun lähipuskaan ryöminyt sotilas viskaa molotovincocktailin heikkoon kohtaan, kuten moottoritilan ilmastoinnin päälle, se on siinä. Skirmishiin on myös tulossa tarkka-ampujiin ja tankkeihin keskittyvät pelimuodot.
Kentät sijoittuvat Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan ja Tyynenmeren saarille. Karttoja on 65 ja pelimuotoja viisi. Niistä suosituimmassa vallataan myös sektoreita, mutta kohtaamistaisteluna. Silloin kartalle muodostuu selkeä rintama, jonka lähellä varovasti siirrellään joukkoja parempiin asemiin. Aseet kantavat suhteellisen kauas, mikä pitää taistelun hyvin kasassa. Se ei muutu edes takaisin haahuiluksi, kuten Company of Heroes kakkosessa.
Jalkaväki on oleellista tiedustelussa. Ilman sen haukankatsetta hitaasti siirrettävät konekiväärit ja PST-tykit menettävät paljon potentiaalista tehokkuuttaan, mutta jalkaväen tuella niiden murskaava tehokkuus pääsee vapaaksi. Yleensä ottaen kaikella kalustolla ja sotilastyypeillä tekee jotain, eivätkä matsit muutu raskaimpien tankkien vapaaseen mellastamiseen. Kalliit tankit saattavat toki ratkaista matsin, mutta niitä on turvattava kuin kuningatarta shakissa.
Toimintamaksuista Men of War on selvästi haastavin, mutta sitä on palkitsevaa pelata ilman pelijulkaisijan sanelemia vesityksiä. Se on aitoa vanhan ajan pc-pelaamista, jossa tuskastuminen kuuluu asiaan.
Linjat kuntoon ja amigat vaihtoon, tai omatkin kärsii
Jos betan ajoittaiset lagiongelmat unohdetaan, ensimmäiseen osaan verrattuna parannukset näkyvät selvästi sulavammassa ruudunpäivityksessä, paremmissa maastotekstuureissa pinnan syvyysefekteineen sekä taisteluvaunujen yksityiskohtaisuudessa. Käyttöliittymä on jokseenkin samanlainen, uutta nätimpää symbolia on kuvaamassa joukkojen tilaa ja tilastoja. Ammusten vähyys ilmoitetaan selkeästi yksikön yllä, mutta itse tavaroiden kerääminen on edelleen hidasta inventaarioiden availua. Soltut onneksi osaavat jakaa ammuksia tiimiläisilleen kuten ennenkin.
Tekoälyn reitinhaun kanssa välillä turhautuu, mutta silloin käytetään pelin ässäkorttia, suoraa kontrollia. Vaunuja ja sotilaita voi yksitellen liikuttaa näppiksellä ja tähdätä hiirellä kuin kolmannen persoonan ammuskelupelissä. Omin käsin panssarivaunun voi ajaa vaikka talon sisälle piiloon ja jysäyttää tykillä seinään ampuman-aukon itselleen. Josta vastapuolen ohjaama kasvillisuudessa ryömivä sotilas sitten heittää kasapanokset sisään.
Assault Squad 2 vaikuttaa hyvältä joskin lyhyeltä edistysaskeleelta. Vasta lopullinen peli näyttää kuinka hyvin rankatut matsit ja 8vs8-pelit tulevat toimimaan. Oikeaa Men of War kakkosta odotellessa Assault Squad 2 tarjoa laadukasta moninpelaamista.
PC, ilmestyy keväällä.
