Konami ja Kojima ottavat mallia leffabisneksestä, jossa kalliiden tuotantojen kuluja kuitataan erikoispainoksilla ja ohjaajan versioilla. Nelosta odotellessa Metal Gear kolmosesta julkaistiin nettipelillä terästetty uusversio.
Kolmelle kiekolle jakautuva Subsistence sisältää kevyesti viritetyn Metal Gear Solid 3: Snake Eaterin (Pelit 3/05, 92 pistettä), nettipelin ja machinimaversion (pelimoottorilla tehty elokuva) Snake Eater -tarinasta. Bonuksina saa kaksi Metal Gear -retroversiota ja Snake vs. Monkey -hupailupelin.
Nettipelimuodoista paras on soluttautumisoperaatio, jossa jokainen vuorollaan pääsee Snakeksi muiden joutuessa vartijoiden riveihin. Tarkoituksena on agenttina viedä mikrofilmi maaliin ja vartijoilla pysäyttää Snake. Pelimuoto paljastaa yksityiskohdan, jota olen pitkään epäillytkin, sillä sotilaat eivät likinäköisinä erota agenttia kunnolla. Kamppailun viehätys piilee näennäisen epäsuhtaisissa joukkueissa, koska lukumäärältään ylivoimaiset vartijat ovat heikkoja rääpäleitä.
Suurin osa nettipeleistä käydään kuitenkin puhtaana räiskintänä, tiimitaisteluna tai lipunryöstönä. Vaikka pelimuodot ovat pääosin tuttuja, toiminta ei muistuta perusräimettä. Metalgearmaisuus syntyy tutuista kontrolleista ja säännöistä. Hahmot kuvataan takaylävinkkelin kameralla ja sihtaamista autetaan etusektorin automaattitähtäyksellä. Kämppääminen tai kauniisti sanoen taktinen näkemys on herkkää peukaloa tärkeämpi kyky, sillä kentissä sijoittuminen ja ympäristön hyödyntäminen vaativat kokemusta.
Tarkka nappi otsaan -kaukolaukaus onnistuu ensimmäisen persoonan silmänäkymästä, mutta sarjalle ominaiseen tapaan käsivaralta tähdätessä ei voi liikkua. Lähitaisteluliikkeet ja hupaisa pahvilaatikkoon piiloutuminen ovat tuttuja Metal Gear -jippoja, jotka ylläpitävät yksinpelin tunnelmaa tehokkaasti verkossa. Harvassa pelissä nurkissa lojuviin pahvilootiin suhtautuu yhtä epäluuloisesti. Kahdeksan pelaajan maksimi on vaatimaton, mutta sopivan kokoiset kentät pitävät toiminnan tiiviinä. Areenat ovat osittain yksinpelistä tuttuja alueita, joiden uloskäynnit on vain suljettu. Nettikoodi kestää kahdeksan pelaajan rasituksen hyvin, sillä ryytymistä ei näykynyt.
Käärme vastaan apina
Kiinnostavasti 1960-luvulle ja kylmään sotaan sijoittuvan Snake Eater -agenttiseikkailun tärkein ero alkuperäiseen yksinpeliin on vapaa kamera. Linssi roikkuu jatkuvasti suurin piirtein sankarin takana ja oikea tatti pyörittää kuvakulmaa, joten vastustajien kyttääminen sujuu vaivatta. Ympäristön rauhallinen tarkkailu on etenemisen kannalta olennaista, sillä huomaamaton hiippailu on Snaken tärkein työkalu.
Tarinan rakenne on putkimainen, mutta ei häiritsevästi, sillä ruohonjuuritason toiminta on ihastuttavan vapaamuotoista. Hiivinkö vasemmalta vai oikealta sivustalta, käytänkö nopeutta, väkivaltaa vai hämäyksiä? Rivimiehiä ei ole edes pakko tappaa, tyrmäys riittää lähes aina. Hätätapauksissa jopa rempseä rynniminen vie eteenpäin.
Käärmeensyöjän armoton addiktiivisuus kumpuaa paitsi friikistä tarinasta myös laajoista toimintamahdollisuuksista, hienot miljööt viimeistelevät vakuuttavan tunnelman. Neuvostoliittolaisten sotilasrakennelmien ohella ympäristöt koostuvat jännittävän orgaanisista metsistä ja vuoristoista. Kauniit metsät ovat täynnä vehreitä puita, piilotteluun sopivaa heinikkoa ja eläimiä. Riuskalle survival-sankarille kelpaavat elinvoiman palauttavaksi ateriaksi muun muassa rotat, lepakot ja käärmeet. Vartijoita voi myös hämätä elukoilla, vaikka pudottamalla partion niskaan ampiaispesän.
Kuusikymmenluvulle sijoittuva juoni ei ole Subsistencen ainoa retroelementti. Metal Gear ilmestyi alun perin MSX:lle 1987 ja Metal Gear 2: Solid Snake kolme vuotta myöhemmin MSX2-mikrolle. Yläviistosta kuvattujen spritepohjaisten toimintaseikkailujen PS2-käännökset ovat pikselintarkkoja näköispainoksia. Kaikki tutut jipot, kuten vartijoiden välttely ja radioläppä, olivat mukana jo sarjan alkuhämärissä. Sujuvan tallennuksen ansiosta retroilusta nauttiminen ei edellytä masokistisia taipumuksia.
Lupsakka Snake vs. Monkey -minipeli yhdistää Metal Gear Solidin ja Ape Escapen. Operaatio esitellään huvittavalla keskustelulla: ”Hei jätkät, älkää nyt viitsikö, eikö kukaan muu voi tehdä tätä, vaikka Sam tai Gabe?” Hupipalassa Snake metsästää nukutuspyssyllä valopäisiä apinoita aikarajaa vastaan, viimeisten ovelasti piiloutuneiden apinoiden nappaaminen kysyy hoksottimia. Subsistencen bonuslevyllä on uudelleen elokuvamuotoon editoitu pitkä Snake Eater -leffa ja nelosen traileri. Tuttujen juonikohtausten tilkkeenä käytetään viriteltyä pelikuvaa. Raina käy juonikertauksesta, mutta muuten elokuvan arvo on kyseenalainen.
Metal Gear Solid 3: Subsistence on tuhti kokonaisuus, jonka nettimoninpeli ja bonuspelit ovat erittäin viihdyttäviä. Ainoa isommin riepova puute solahtaa hifistikategoriaan, mutta uusintaversiossa moisesta kehtaa valittaa: Subsistencen arvosteluversio ei tue laajakuvaa tai 60 Hz -näyttötilaa.
92
