Piekse pimu kehässä ja hän strippaa sinulle. Siinä Metal & Lacen perusidea. Kaikeksi onneksi nämä typsyt lyövät myös takaisin _ ja lujaa.
Tietokonepeleillä on sen verran pitkä historia, että ensimmäinen Pacmania-sukupolvi on jo kolmenkympin kriisissä. Kaikki heistä eivät ole menettäneet kiinnostustaan pelaamiseen, ja markkinoilta löytyy jo melkoinen määrä "aikuiseen makuun" suunniteltuja pelejä. Nämä vanhat pelifriikit ovat ohjelmistotaloille kiinnostava kohderyhmä, sillä heidän peliostoksensa eivät ole kesätienestien ja vanhempien kukkaronnyörien varassa.
Megatech kiertää läntisiä väkivalta- ja seksiasenteita ottamalla vaikutteensa Japanista. Japanilaisessa nuorisokulttuurissa ei nimittäin arastella alastomuutta siinä määrin kuin Lännessä. Lisäksi japanilaiset sarjakuvat ja anime-elokuvat ovat meikäläisittäin huomattavan väkivaltaisia. Länsimaisten kukkahattutätien pettymykseksi Japanin väkivaltarikostiheys on tästä huolimatta (tai ansiosta) teollisuusmaiden alhaisimpia.
Kritiikin hillitsemiseksi Megatech on asettanut peleilleen ikärajat. Metal & Lacella niitä on peräti kaksi: peruspeliä voivat pelata yli 13-vuotiaat, mutta K-18-versio sisältää muutakin kuin sukkanauhaliivimainoksia. Megatechillä lienee ikärajoilleen myös vähemmän pyytettömät syyt, sillä mikään ei myy elokuvaa/lehteä/peliä/tms niin hyvin kuin kielto. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka monta Megatechin peliä on jäänyt myymättä ostajalta puuttuneiden henkilöpapereiden vuoksi?
Perinteistä mäiskettä
Metal & Lacen varsinainen peli on tyypillinen beat'em up. Nyrkkisankarien asemesta kehässä ovat japanilaisista sarjakuvista tutut robohaarniskat, joita voi tehostaa vara-akuilla ja autopiloteilla. Pelaaja voi ottaa turpiinsa joko tietokoneen tai toisen pelaajan ohjastamalta vastustajalta. Viimeistään vastapelaajaa valittaessa pelin todellinen luonne käy ilmi: loppuotteluja lukuunottamatta kaikki tietokoneen ohjaamat vastustajat ovat noin 17-vuotiaita typsyjä, joilla on muutakin suurta kuin silmät.
Pelin taistelurutiinin tekijä on kotoisin judon ja karaten kotimaasta, ja sen huomaa. Erilaiset mätkintäpelit ovat Japanissa erinomaisen suosittuja, ja Hideki Masukon ohjelma on selvästi tehty kokeneille mäiskijöille. Pelin uusimpaan päivitykseen onkin jouduttu lisäämään vaikeusaste "nynny" meitä kokemattomampia lähitaistelijoita varten. Tämä päivitys löytyy myös Pelit-purkista.
Taistelevat robohaarniskat on animoitu nätisti, etenkin "naiselliset" mallit eli Mimi ja Sun C näyttävät tosi herkuilta. Pelaaja voi toki myös itse sonnustautua Mimiin, jos ei tunne miehisen itsetuntonsa siitä kärsivän. Etenkin Sun C on erinomainen ase, jolla pieksee lähes minkä tahansa vastustajan, kunhan oppii hyödyntämään sen kaikkia kolmeatoista erikoishyökkäystä. Ensimmäiseksi haarniskaksi suosittelen kuitenkin venäläisvalmisteista Annaa, jonka ainoa kunnon potku tepsii lähes mihin tahansa paitsi miekalla silpovaan Silver Dragoniin. Toisen kierroksen läpi sillä ei kuitenkaan enää pärjää.
Jahka pelaaja onnistuu keräämään tililleen riittävästi hynnykkää, hänen kannattaa ostaa arsenaaliinsa pari kolme erilaista roboasua. Pienellä lahjonnalla pelaaja voi etukäteen nähdä, mihin haarniskaan vastustaja on pukeutunut, ja valita omansa sen mukaan. Silver Dragonia tai Sky Houndia vastaan kannattaa valita eri haarniska ja kalustaa se eri varustein. Pientä ajatusta vaativa taktikointi tuo Metal & Laceen oman lisäväristyksensä.
Taistelu muuttuu hieman sekavaksi, kun kummallakin ottelijalla on sama haarniska. Pelaaja ei aina välttämättä tiedä, kumpaa näytöllä pomppivaa otusta hän ohjaa. Sekaannuksen välttämiseksi samasta robohaarniskasta saisi olla tarjolla erivärisiä versioita.
Taistelukoodissa on myös yksi pieni virhe: tietokoneen ohjaaman vastustajan voi joskus ahdistaa niin nurkkaan, että se ei edes yritä tehdä mitään. Typy vain odottaa tyynesti haarniskansa akkujen ehtyvän.
Jos robohaarniskan ohjaustuntuma olisi parempi, M&L olisi ehdolla beat'em uppien mestaruussarjaan. Nyt näppäimen painallus ja siitä seuraava liike eivät oikein synkkaa.
Myös äänipuolelta on raportoitava kauneusvirhe eli äänenvoimakkuus heittelehtii Sound Blaster -yhteensopivalla kortilla laidasta laitaan. Vika lienee kuitenkin sysissä eikä sepissä.
Kerrastoon käsiksi
Robottihaarniskoissa taistelevat typyt eivät arvosta muita kuin voittajiaan. Hävinnyt pelaaja saa kuulla suorasukaisia kommentteja miehisyydestään. Parin voiton jälkeen pelaaja voi kuitenkin tutustua vastustajaansa lähemmin. Ensimmäisellä kierroksella hän saa ihastella voittamaansa robopimua vaatteet päällä, mutta jo toisella kierroksella päästään käsiksi kerrastoon. Valitettavasti kierrosten välillä on lyötävä vanha mestari haasteturnauksessa, mikä voi osoittautua melkoiseksi ongelmaksi.
Mielenkiintoisiin kuviin päästään vasta ajan ja kokemuksen myötä eli pelikaupassa niitä ei näe. Kauppaan eksynyt peliostoksen rahoittaja ei siis näe mitään arveluttavaa. Ohjeissa ei myöskään mainita, että jos pelaaja klikkaa päävalikkona toimivassa baarissa erästä julistetta, hän pääsee takahuoneeseen seuraamaan yksityisesitystä, joka etenee sitä pidemmälle, mitä useammin pelaaja on valitsemansa tytön voittanut. Strippaamisen logiikkaa voisi pitää naista halventavana, ellei näiden tyttöjen voittaminen olisi todella työlästä. Pelaajan on todistettava olevansa robopimujen suosion arvoinen.
Metal & Lacen K-13-versiossa ei päästä alusvaatteita pidemmälle, mutta yli 18-vuotiaille on saatavilla datalevyke, joka lisää peliin ylimääräisen kierroksen. Voittajan palkkiona olevat kuvat on piirretty parhaaseen japanilaiseen anime-tyyliin. Kuviin on ympätty myös pientä animaatiota eli silmät räpsivät uneliaasti, sormet hiplaavat rintsikoiden olkanauhaa ja sitä rataa.
Seksismistä Metal & Lacea voi syyttää sikäli, että vaikka peli kysyy pelaajan sukupuolta, hän saa vastauksesta riippumatta vastaansa nuoria hyvin muodostuneita naisia. Ilmeisesti peliin on ollut tarkoitus sisällyttää myös uroita, mutta sitten joko levytila tai kehitysbudjetti loppui kesken.
82
