Vihkimisen jälkeen nainen muuttuu palloksi, mutta palkkionmetsästäjä Samus Aran hallitsee tempun jo tyttövuosinaan.

Rakastetuimpia palkkionmetsästäjiä: Boba Fett, Duane "Dog" Chapman, Jouni ”Kirjoitus” Utriainen, Samus Aran. Metroid Prime Hunters keskittyy joukkion toiseksi kauneimpaan, Araniin, joka taitaa seikkailun, toiminnan ja palloksi muuntautumisen. DS:n Metroid Prime Hunters on ensimmäisen persoonan ammuskelu, jossa lisukkeina nähdään seikkailua ja puzzleja selvitettäväksi. Mukaan on loihdittu myös kannettava globaali moninpeli.

Alimbicien autioalueelta saapuu universumin tykeintä asetta mainostava telepaattinen viesti. Samus Aranin tehtävänä on hankkia ase federaatiolle, tai jos tämä osoittautuu mahdottomaksi, tuhota megavehje. Alimbicien klusteri koostuu kourallisesta hylättyjä planeettoja ja asemia. Viestin alkuperä on epäselvä, joten Samusin on koluttava kaikki paikat läpi johtolankojen toivossa. Kiusallisesti myös kuusi muuta palkkionmetsästäjää saapuu apajille, joten omistusoikeuksista käydään taajaan vääntöä.

Huntersia ei juosta putkimaisesti läpi, vaan tapahtumapaikoille palataan yhä uudelleen. Lukittujen ovien avaamiseen vaaditaan usein toiselta planeetalta löytyvä erikoispyssy. Ammuskelun, hyppelehtimisen sekä aivopähkinöiden suhde on osapuilleen tasan. Puzzlet eivät ole erityisen kekseliäitä. Useimmiten vain etsiskellään oikeata nappia aktivoitavaksi, jotta matka jatkuisi.

Koolla on väliä

Kontrollien toimivuudesta annan erikoiskiitoksen. Tikulla tähdätään ja toinen peukku ohjaa Samusia etusormen nakuttaessa liipaisinta. Toimivuus-tarkkuusasteikolla ohjausmenetelmä asettuu tarkalleen padin tattien ja näppis-hiiriyhdistelmän puoliväliin. Plasmapallot napsahtavat sinne minne haluan ja jatkuvien pääosumien esteenä on ainoastaan kramppaava käsi.

Aran osaa muuttua vauhtipalloksi ja palloilu toimii tismalleen samoin kuin Cuben Primeissä eli pallomuodossa rullataan ahtaisiin koloihin, joihin ei muuten pääsisi. Myös skannerivisiiri on jatkuvassa käytössä ja ahkera terminaalien skannailu on ainoa keino, jolla pelin taustakertomuksen voi selvittää.

Hautamaisten asemien mystinen tunnelma on primemäisen vahva, mistä suurin kiitos kuuluu hienoille äänille. Äänimatto sekoittelee industrial-poppia scifi-surinoihin ja -pörinöihin. Vaikka pidän Metroid Prime -sarjan omaperäisestä tunnelmasta, ikiaikaiset muistirajoituksista periytyneet ratkaisut ärsyttävät. Kun astuu ulos ovesta, kertaalleen lahdatut alienit ilmaantuvat takaisin. Jos haluaa tallentaa, on pahimmillaan juostava kilometri tulosuuntaan tallennuspisteelle. Metroid-faneja asia tuskin riepoo, mutta silmäkulmani nyki uhkaavasti.

Kaksi ensimmäistä loppupahista olivat hekumallisia, mutta neljännen kohdalla koin hetkinen-elämyksen. Pelissä ei ole kuin kaksi pomoa, niistä kohdataan vain hieman hankalammiksi päivitettyjä versioita. Kovempien pomojen kurmotus ei edes vaadi terävämpiä hoksottimia, vaan pidempää pinnaa ja aikaisempia kierroksia tarkempaa kättä. Kuin ärsytyksen maksimoimiseksi pomomatseja seuraa ajastettu karkuunjuoksu.

Heikoista pomoista huolimatta yksinpelistä irtoaa riittävästi pelattavaa. Peliin on piiloteltu kestoa ja panoskassia kasvattavia bonuksia. Matkan vaikeutuessa niiden etsiskely on miltei pakollista. Tusinavastustajat ovat pieniä, surkeita prötöjä, mutta planeettojen välillä matkailevat kuusi metsästäjää ovat persoonallisuuksia. Kullakin on oma vakioase ja Samusin pallomuotoa vastaava erikoiskyky. Näitä epeleitä pääsee ohjaamaan moninpelissä.

Palkkionmetsästäjien kokoontumisajot

Hunterissa on kiitettävän laaja moninpeli. Lähiverkottumisen ohessa Hunters tukee nettipeliä, jossa seuraa oli aina. Teknisesti homma toimii hyvin eikä lagi vaivaa ja deathmatch pyöri luotettavasti vessastakin käsin. Elämys sinänsä. Perustappomatsailun päälle löytyy erilaisia lipunryöstöjä, kukkulan kuningasta ja hauskimpana pelimuotona Prime Hunter, jossa tapon kuitanneesta pelaajasta tulee kaikkien muiden jahtaama.

Moninpeli on quakemaista sinkohippahyppelyä, jossa palkkionmetsästäjät singahtelevat salamana paikasta toiseen. Minun makuuni palkkikset kestävät liikaa kurmotusta. Kaikkia pelimuotoja ei pääse pelaamaan ennen kuin on kansoittanut kaverilistansa, sillä satunnaisten pelikumppanien kanssa voi pelata vain perusmättöä. Yksinpeliä rouhimalla moninpeliin aukeaa lisäkenttiä ja niitä voi harjoitella bottien kanssa. Peli pitää tarkkaa kirjaa pelaajan saavutuksista ja muista tilastoista.

Metroid Prime Hunters olisi ilman nettipeliäkin käsikonsoleille paras räiskintä ikinä, mutta isojen laitteiden tarjontaan verrattuna peli tuntuu vähän vanhalta. Deeässän vahvuuksiin olisi pitänyt tarttua rohkeammin, sillä pelkkä Cube-pelin kutistuskoneella sädettäminen ei riitä huipputulokseen. Ei varsinkaan silloin, jos visiirien ja ympäristön monipuolisuudesta joudutaan tinkimään.