Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt mihin vaan. Samus Aran valitsi molemmat ja lähti avaruuteen.
Metroid-pelit edustavat nykypelaamisessa harvinaista koulukuntaa. Hektisen toiminnan sijasta pääosassa on rauhallinen tutkiminen ja eteneminen. Wii-kokoelma kerää Metroid Primen sekä jatko-osat Echoesin ja Corruptionin samalle levylle. Metroid Prime ja Metroid Prime: Echoes ilmestyivät alunperin GameCubelle.
Metroid Primet näyttävät perinteisiltä scifiräiskinnöiltä, mutta sarjan sydän on tutkimusmatkailussa ja pienten aivopähkinöiden selvittelyssä. Passlet ratkeavat kevyellä miettimisellä ja Samusin panssaripuvun eri lisäosia hyödyntämällä. Kauniin neidon palloksi muuttava morph ball saa ansaitusti eniten käyttöaikaa, mutta esimerkiksi energialassolla ja eri asioita maailmasta näyttävillä visiireillä on oma osansa ongelmanratkaisussa.
Have spacesuit, will travel
Etenkin skannerisilmikolla on tärkeä rooli. Visiiri ei vain anna tärkeitä ohjeita ongelmanratkaisuun ja taisteluun, vaan myös hoitaa juonenkuljetuksen. Kunkin planeetan historia ja sen raunioitumiseen johtaneet tapahtumat paljastuvat alkuperäiskansojen seinäkirjoituksista. Palapeli valmistuu hienovaraisesti osa kerrallaan ja luo mainiosti tunnelmaa. Tekstien ohi hyppäävä ADHD-palkkasoturi ei saa Metroideista irti läheskään kaikkea.
Toiminta varastaa huomion seikkailulta vain harvoin, sillä viholliset ovat enemmänkin hidasteita kuin haasteita. Kun räiskimään kuitenkin joutuu, hommassa on riittävästi tekemisen meininkiä. Samusilla ei ole tarinan lopussakaan kovin suurta aselastia mukanaan, mutta käsitykin eri ammustyyppejä ja ohjusheitintä saa käytellä vaihtelevasti piraattilaumoja vastaan.
Koko komeus on viimeistelty tyylikkäällä ja sarjan läpi yhtenäisenä pysyvällä ulkoasulla. Graafinen suunnittelu on sen verran onnistunutta, ettei kuusi vuotta vanhaa Metroid Primea voi rumaksi sanoa. Monipuolinen musiikkiraita soi myös oivallisesti eri alueiden teemojen mukaan. Jääkentillä kuullaan kuulasta ambientia, laavaluolissa konemaisempia kilahduksia ja avaruuden kulttuurinjakajien tukikohdissa tehokkaan painostavia tahteja.
Ei tosin niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tilanteen saa tallentaa muistikorttiaikaisesti vain siihen tarkoitetuissa huoneissa, ja välimatkat saattavat olla joskus sietämättömän pitkiä. Pahana mokana myös usean pomotaistelun jälkeen joutuu tarpomaan pitkiä pätkiä läpi vihamielisten alueiden ennen taukopaikan löytämistä.
Aamunkoitosta hämärään
Samus Aranin 3D-aikaan siirtänyt Metroid Prime (Pelit 3/03, 95 p) hanskaa pelikaavansa liki täydellisesti. Vaikka tapahtumapaikkana toimiva Tallon IV tuntuu välillä pelkästään Aranin eri temppuja varten tehdyltä leikkikentältä, se luo silti jatko-osiaan uskottavamman illuusion tekemisen ja tutkimisen vapaudesta. Suuren tuntemattoman notkoissa saa talloa mielensä mukaan, ja nurkat pursuavat kaikenlaista kivaa sälää löytäjäänsä odottamassa.
Pari vuotta myöhemmin julkaistu Metroid Prime 2: Echoes (Pelit 1/05, 90 p) hukkasi osan ensimmäisen osan mutkattomuudesta ja hienosta tutkimusmatkatunnelmasta. Seikkailu kahteen rinnakkaismaailmaan jakautuneella Aetherilla on suoraviivaisempi ja rajatumpi kuin edeltäjänsä. Pelaajaa ohjaillaan oikeaan suuntaan varsinkin Aetherin pimeän puoliskon myrkkyilmalla. Uusien paikkojen katselua ei useimmiten voi edes harkita ennen kuin pelisuunnittelijasetä antaa luvan. Lisäksi tallennuspaikat ovat aiempaa harvemmassa ja vaikeusaste muutenkin melko ilkeä. Seikka huomattiin myös Retro Studiosilla, sillä Trilogy-versio pudottaa rimaa hieman alemmas.
Wiille tehty Metroid Prime 3: Corruption (Pelit 10/07, 87 p) jatkoi Echoesin suoraviivaisempaa tyyliä vielä pidemmälle jakamalla pelialueen pieniin kenttiin, jotka hoidetaan yksi kerrallaan. Maailmaan tuotiin pyytämättä ja yllättäen elokuvamaisuutta ja meteliä. Corruption alkaa Haloa muistuttavalla piraattihyökkäyksellä Galaktisen federaation lippulaivalle, tekee Samusista tekoälykomentajan käsikassaran ja viimeistelee pyhäinhäväistyksen saattotehtävällä. Silloin ei edes sähkölassolla sivaltelu Wiimotea heiluttelemalla lohduttanut itkusilmäistä fanipoikaa.
Kaikesta nillityksestä huolimatta kaikki kolme Primea ovat erinomaisia pelejä. Sarjan esikoinen vain teki asiat paljon jatko-osiaan paremmin. Trilogy kannattaakin ostaa jo pelkästään ykkös-Primen takia. Echoes ja Corruption toimivat hyvinä lisukkeina varsinaiselle pihville.
Savikiekkoammuntaa
GameCuben Metroidit Prime ja Echoes on Trilogyssa päivitetty Wii-aikaan. Suurin muutos on kontrolleissa, sillä alkuperäisjulkaisujen hitusen epästandardi ohjaus on poistettu kokonaan. Alkujaan Samusta liikuteltiin vain yhdellä analogitatilla totutun kahden sijaan, eikä hahmon katsetta voinut kääntää liikkeessä ollenkaan. Systeemi nojasi vahvasti automaattiseen lukitukseen, joka piti kohteen napakasti ruudun keskellä ja aina tulilinjalla.
Nyt myös kahta ensimmäistä Primea ohjataan Corruptionin tapaan. Tähtääminen hoituu Motella osoittelemalla, Nuntsalla taas pidetään Aran liikkeessä. Automaattilukitus on yhä mukana, mutta enää se vain pitää vastustajan kuvaruudulla, ja plasmaluodit pitää ohjata kohteeseensa omakätisesti. Muutos on tervetullut, sillä uusittu ohjaus on paljon alkuperäistä luontevampi ja helpottaa melkoisesti sekä tasohyppelyä että ammuskelua. Säätövaraa ohjauksen herkkyyden kanssa ei ole kuin kolmen pykälän verran, mutta niistä löytynee silti jokaiselle sopiva asetus.
Ihan silkkaa hunajaa uusi ohjaus ei ole. Kahdessa ensimmäisessä Primessa vihollisvalikoimaan mahtuu runsaasti erilaisia pieniä ja vikkeliä lentosittiäisiä, joihin osuminen onnistui helposti Cube-aikaisella lukitussysteemillä, mutta on paljon vaikeampaa vapaan tähtäyksen aikakaudella. Corruptionissa ongelma ei kiusaa, sillä sen viholliset ovat suuria maalitauluja.
Osuu visiiriin
Kontrollit ovat suurin ja näkyvin muutos pelien Trilogy-versioissa, muut uudistukset ovat paljon maltillisempia. Metroidit pyörivät 16:9-laajakuvana, ja GameCube-versioiden yleisilme on alkuperäistä hitusen skarpimpi. Hämmentävästi ensimmäinen Prime on Wiillä osin rumempi kuin Cubella, sillä monet valo- ja vesiefekteistä ovat silminnähden alkuperäistä kehnompia. Osa kuutiojulkaisun silmäkarkista puuttuu jopa kokonaan, esimerkiksi jääpyssyä ladattaessa aseen piippuun ei enää muodostu hyhmää.
Muuten käännökset ovat jotakuinkin yksi yhteen vanhojen kanssa. Alkuperäiset olivat huolellisesti viimeisteltyjä teoksia, ja niin ovat myös niiden uudispainokset. Lisäsisällöstä mukana ovat niin lukuisat taidegalleriat kuin Echoesin surkuhupaisa neljän pelaajan deathmatch. Vain ykkös-Primessa alun perin pelattavana ollut ihka ensimmäinen Metroid puuttuu paketista. Epäilemättä siksi, että NES-klassikko on ollut myynnissä Wiin verkkokaupasta jo hyvän tovin.
Pelit ovat kestäneet aikaa hienosti, sillä vain niiden teknisesti vanhahtava ulkoasu paljastaa alkuperäisten julkaisupäivien menneen jo aikoja sitten. Markkinoilla ei ole ollut liiemmin tunkua Metroidin tyylisten seikkailuräiskintöjen laariin, joten idea tuntuu tuoreelta vuosien jälkeenkin. Kaiken lisäksi rahoilleen saa reippaasti vastinetta, sillä ensikertalaisen kannattaa varata koko trilogian läpipeluuseen reippaasti päälle 50 tuntia aikaa.
87
