Metroid-pelit eivät tunnetusti petä eikä Metroid: Zero Mission ole poikkeus. Zero Missionin äärellä tuntuu erilaiselta kuin pelatessa yleensä. Käsissä ei ole vain viihdeteollisuuden tuote, jonka tarkoituksena on nostaa Nintendon osakekurssia, vaan jotain enemmän. Zero Mission on tehty ylpeydellä ja ammattitaidolla.

Perusasiat ovat pysyneet samoina vuodesta 1986, jolloin alkuperäinen Metroid ilmestyi NES:ille. Samus Aran on mitään pelkäämätön, naispuolinen intergalaktinen palkkionmetsästäjä. Aranin tehtävä on puhdistaa Zebes-planeetta avaruuspiraateista ja tuhota ihmisten elinvoimaa imevät Metroid-mömmiäiset.

Zero Mission on sivusta kuvattu kaksiulotteinen toimintapeli, jossa päähenkilöllä on kolmenlaisia ongelmia: vihollisten tappaminen, oikean reitin etsiminen ja etenemiskeinojen keksiminen. Vaikka pelaaminen on pelkkää toimintaa, myös aivoja vaaditaan. Umpikujalta vaikuttava kohta ei aina ole umpikuja.

Seikkailun edetessä Samus Aran oppii uusia kykyjä ja hänen aseensa tehostuvat. Lisäksi päähenkilön voima-asu on monikäyttöisempi kuin sveitsiläinen linkkuveitsi.

Kaikki hyvin

Zero Mission ei keksi peruskaavaan mitään uutta, mutta vanhoja ideoita kierrätetään taitavasti. Hetken vaikuttaa siltä, että reitin voisi valita itse, mutta luulo on harhaa. Mikäli poikkeaa pelin ehdottamalta tieltä, törmää liian vaikeaan viholliseen tai kenttäongelmaan, jota ei voi selvittää nykytaidoilla. Tiettyihin paikkoihin pääsee esimerkiksi vasta, kun Samus on oppinut tarttumaan ulokkeisiin tai kun hän on saanut jäädytyssäteen, jolla vastustajia voi käyttää ponnahduslautoina.

Kontrollit ovat juuri siellä, missä niiden odottaa olevan. Sormet nauttivat tällaisesta loogisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Kun peli lähestyy loppuaan, Samus taitaa lukuisia temppuja, jotka on oppinut kuin ohimennen. Automaattikartta on harvinaisen selkeä, sillä me suuntavaistottomatkin käsitämme sen ongelmitta.

Pelimaailma näyttää monipuolisen kauniilta ja scifi-tunnelmasta huolimatta uskottavalta. Yksityiskohtien bongaaminen on varsinaista silmäherkkua.

Ikävä kyllä Zero Mission on valitettavan lyhyt seikkailu, jonka selvittämiseen riittää 6-7 tuntia. Tämän jälkeen aukenee mahtihankala vaikeustaso ja alkuperäinen Metroid. Vaikka vanha Metroid ei näytä enää yhtään miltään, pelaaminen on edelleen hauskaa.

Kesto ei kuitenkaan ole ongelma. Kun Metroid: Zero Mission on koluttu täydellisesti läpi, se kannattaa kehystää ja ripustaa seinälle. Kyseessä on nimittäin taideteos.