Tsuida duida, osaat sä uida? Pysyt sä tahdissa?
Raahasin silityslaudan olohuoneeseen päästäkseni kauhomaan sen päältä Michael Phelps: Push the Limit -uimapelissä. Pettymys oli syvä, kun herra Phelps näyttää videopätkillä, kuinka vapaa-, rinta-, perhos- ja selkäuinnit hoidetaan olkkarin lattialla seisoen, niin sanotussa korkki-uima-asennossa.
Liikeohjauspelissä uintiliikkeistä mukana ovat pelkät kädet. Vaparissa kauhotaan vuorotellen eteenpäin, rintauinnissa samaan tahtiin sivuille ja perhosessa samaan tahtiin eteenpäin. Selkäuinnissa käsiä pyöritetään vuorotellen taaksepäin. Selkäuinnissa seisotaan suorana, mutta muissa lajeissa nojataan hiukan eteenpäin. Korkealle ulottuva selkäuinti on kattolampuille vaarallisin laji: älysin siirtyä sivummalle vasta kolmannen kolhun jälkeen.
Kroppa pääsee mukaan, kun kosketaan altaan reunaa. Lähdössä koukistetaan selkää ja roikotetaan käsiä alaspäin. Lähtömerkin jälkeen noustaan nopeasti ylös ja nostetaan kädet vaakasuoraan, ihaillaan hyppyanimaatiota ja aloitetaan huitominen. Selkäuinnin lähdössä asetutaan kyykkyyn ja ojennetaan kädet eteen. Käännöksissä rentoudutaan hetkeksi ja työnnetään kättä eteenpäin ajoitusmittarin tahtiin. Loppuliu’ussa lasketaan kädet sivulle ja heti perään ojennetaan toinen käsi kattoa kohti.
Virtuaaliuimarin matkavauhtia pidetään yllä rauhallisilla vedoilla tehomittarin keskialueella. Ainoastaan puolen altaanmitan loppukirissä räpiköidään mahdollisimman nopeasti. Liian rankka matkavauhti verottaa kestävyyttä, jonka loppuminen hyydyttää menon kokonaan. Tehoalueella pysyminen kerää vimmaenergiaa, joka nopeuttaa loppukiriä merkittävästi. Buustia saa heiluttelemalla yleisölle esittelyn aikana. Buusti aktivoidaan huutamalla, mikä on ihan hauskaa. Äänikomento menee hyvin perille, vaikka taustalla olisi mekkalaa.
Kilpailujen pituudet ovat 50, 100, 150 ja 200 metriä 50 metrin altaassa. Sataa metriä pidemmissä kisoissa on pöljiä kestävyyskierroksia, joissa ei uida, vaan osoitellaan kädellä energiapalloja. Positiivisia kerätään, negatiivisia vältellään. Uintiliikkeitä apinoidaan vain ekalla ja vikalla altaanvälillä. 50 metrin kisoissa huidotaan koko matka täysillä.
Jäät altaaseen
Michael Phelps: Push the Limitin uintimallinnus toimii hyvin. Ongelmat kumpuavat mallinnuksen pienestä viiveestä, joka tekee matkavauhdin korjaamisesta kiikkerää puuhaa. Liian hidas huitomistahti vaihtui turhan helposti liian nopeaan ja päinvastoin. Ilmeisesti muita rivakamman liikesyklin ansiosta vaparissa homma toimii riittävän hyvin, mutta muissa lajeissa tasainen matkavauhti jää usein haaveeksi.
Uramoodissa luodaan alter ego, jolla polskitaan kolme kautta. Kilpailut on ryhmitetty heksamuodostelmiin ja uuden kisan avaaminen edellyttää viereisen kisan läpäisyä palkintopallisijoilla. Kisan jälkeen uimarille jaetaan tuloksesta riippuen 1–4 kykypistettä, jotka sijoitetaan nopeuteen, kestävyyteen, käännökseen, starttiin ja loppukiriin.
Heikko uimari yltää suhteellisen pitkälle, kun käyttää turbot, pysyy tahdissa ja tekee hurjan loppukirin. Tiukan vaikeustason myötä houkutteleva kakkos- ja kolmossijojen kerääminen ei tosin kannata pidemmän päälle. Kolmannella elite-kaudella vastuksen taso nousee roimasti ja tie nousee ilman varoitusta pystyyn, koska edellisten kausien kisoja ei saa uusia. Jäin jumiin.
Kimppakiva ei onnistunut kohottamaan mielialaani, sillä sen arvo on kyseenalainen. Samalta koneelta pääsee taistelemaan kaksi pelaajaa jaetulta ruudulta ja jopa kahdeksan pelaajaa kahden viestijoukkueen riveissä. Kimpassa huitominen hymyilytti hetken, mutta ei juuri pidempään. Vesipedot voivat kamppailla toisiaan vastaan netissä, jos joku muu halukas vain olisi linjoilla.
Michael Phelps: Push the Limit -sessiot eivät menneet aivan hukkaan, sillä opin itsestäni jotain. Reaktioaikani kyykystä seisomaan nousemisessa näyttää olevan 0,6–0,7 sekuntia. Noin muuten käteen jäi aika vähän, ellei yli 800 erittäin helppoa saavutuspistettä lasketa.
61
