Micro Machines (PS2) – Lilliput-put bang-bang

Oletko koskaan miettinyt, mitä asunnossasi tapahtuu kun kukaan ei ole katsomassa? Silloin pienet mummelit, poliisit ja naamioasuiset trikoopellet ajavat kilpaa leikkiautoillasi.

Codemasters lypsi miljoonamyyntiin yltäneen hittisarjansa kuiviin 90-luvulla. Nyt sarja on puhallettu uudelleen henkiin, mutta asialla ovat Infogrames ja Sheffield House. Huoli pyhäinhäväistyksestä osoittautuu turhaksi, sillä aiheeseen on paneuduttu huolella.

Ajopelinä Micro Machines on persoonallinen, sillä ideana on ajaa muita niin kauas karkuun, ettei kilpailijoiden ajoneuvoja enää näy ruudulla. Siinä vaiheessa autot palautetaan samalle linjalle johtavan kanssa ja lähdetään uudelle pudotuspätkälle.

Soolona töksähtelevä kilpailu lähinnä ärsyttää, koska tietokonevastustajat mokailevat äärimmäisen harvoin. Kun ohjaimien päähän saadaan hiilipohjaista elämää, hauskuusfaktori kääntyy jyrkkään nousuun. Micro Machinesin voima on aina ollut retvakkaassa moninpelissä, eikä uutuusversio tässä suhteessa petä. Lisähupia tuovat radalla lojuvat bonushärpäkkeet ja jäynät, joilla vastustajia voi mopottaa olan takaa.

Micro Machinesin konstailematon meininki miniatyyrikulkuvälineillä lintuperspektiivistä kuvattuna sujuu kahdeksan hahmon ja teeman voimin. Minihäkkyrät kurvailevat mitä ihmeellisemmissä paikoissa, kuten hautausmaalla tai laboratoriossa. Ratoja on mukavat 24, jos kaikki variaatiot lasketaan mukaan.

Kotterot on kustomoitu kuljettajiensa näköisiksi ja valikoimassa on tavallisia autoja, urheilumalleja, maastokulkuneuvoja ja veneitä. Oma ylivoimainen suosikkini on miniatyyriprätkä, jolla on hienoa sladittaa mutkissa. Ohjaus toimii tarkasti, joskin huomasin mieluummin rämpyttäväni ristikkoa kuin taiteilevani tatilla.

Sä oot hippa

Kisamoodeja on neljä, joiden lisäksi ratoja saa harjoitella itsekseen. Erikoista treenitilassa ovat checkpointit, joiden kohdalla ajoneuvo vaihtuu automaattisesti toiseksi. Samaa vänkää ideaa on käytetty myös GT-moodissa, jossa maasto vaihtelee ja tarkistuspisteen jälkeen auto saattaa muuttua yllättäen veneeksi.

Uutuutena on pommihippa, jossa kamera seuraa toimintaa auton takaa. Ruutu viipaloidaan osanottajien mukaan joko kahteen tai neljään osaan. Tietokoneen ohjaamien autojen lukumäärää voi säätää, joten hippasille saadaan aina täydet neljä kilpailijaa, jolloin hommasta tulee hulvattoman sekavaa, mutta hauskaa.

Pommihippa on piristävää vaihtelua, vaikka räjähteen tyrkkääminen kaverille ei ideana ole uusi. Lisämausteena areenalla ovat muista kisoista tutut bonusesineet, kuten magneetit, ohjukset, paistinpannut ja legendaarinen vieterinyrkkeilyhanska.

Vaikka ratoja on kohtalaisesti ja autoja lähes 50, Micro Machines on yksinpelinä äkkiä nähty. Kisoja voi tahkota neljässä nopeusluokassa: pronssi, hopea, kulta ja platina, joista viimeisessä vaaditaan uskomattomia turborefleksejä ja radan jokaisen mutkan tarkkaa muistamista. Vaivannäkö palkitaan ekstroilla, jotka näkyvät toimintovalikossa.

Radoista voi sanoa pelkkää hyvää. Suttuiset kuvaruutukaappaukset eivät tee oikeutta eläville ja vivahteikkaille areenoille, sillä yksityiskohtia vilisee enemmän kuin ehtii ohikiitävässä hetkessä tajuta. Höyhenet lehahtavat ilmavirrassa minivehkeiden pyyhältäessä ohi tai luurangot säikyttelevät varomattomia kuskeja hautausmaalla. Pikkuvehkeet on myös mallinnettu huolella, vaikka mikroskooppisen koon vuoksi yksityiskohdat jäävät lähes näkymättömiin.

Elävät animaatiot vaativat veronsa ja ruudunpäivitysnopeus notkahtaa hetkellisesti. Nykiminen ei loppujen lopuksi häiritse pahasti, sillä hektinen kilpailutilanne ja radan kiemuroiden seuraaminen pitää huomion visusti ajokin hallinnassa. Samasta syystä geneeriset taustamusiikit soljuvat unohduksiin muistijälkiä jättämättä.

Suurempi harmin aihe on, että kameran kuvakulma on kiinteä. Suoraan ylhäältä alas katsottuna pelaajapoloon iskee raju ahtaan paikan kammo ja tulevan mutkan ennakointi on vaikeaa. Kerralla näkyvä alue olisi saanut olla himpun verran suurempi, sillä nyt kakkosena kurvailevalla on usein parempi käsitys tulevasta kuin kärkikuskilla.

Micro Machines on laatupakkaus, joskin sen yksinpeliin kyllästyy nopeasti. Pelin todellinen karva paljastuu vasta kun telkkarin ääreen kokoontuu useampi mikrovirtuoosi. Mikrorälläys sopii illanistujaisiin kuin kinkku hernekeittoon, sillä kimpassa pienestäkin vehkeestä irtoaa iso ilo.

85