B-17, lajinsa viimeinen, poistuu hangaarista ja sammuttaa valot. Noustessaan ilmaan se keikauttaa siipiään hyvästiksi MicroProsen 17 vuoden putkelle loistavia ja vähemmän loistavia lentopelejä.
MicroProse on tuonut PC-pelimaailmaan paljon, paljon muutakin hyvää kuin nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan. Lentosimulaattorit olivat kuitenkin se kivijalka, jonka päälle 'Prosen aikanaan hyvä maine rakentui.
MicroProse-universumin syntymisessä lentosimulaattori oli alkuräjähdys. Legendan mukaan kaverukset Sid Meier ja Wild Bill Stealey pelasivat vuonna 1982 Las Vegasissa Atarin kolikkopeliä Red Baron, simppeliä vektorigraafista lentopeliä ensimmäisestä maailmansodasta. Meier nakutti pisteitä paljon enemmän kuin Stealey, kun nerokkailla aivoillaan debuggasi tekoälyn strategian: ei saanut päästää konetta taakse.
Meier väitti, että hän tekee paremman pelin kahdessa viikossa. Niinpä Meier ja Stealey sijoittivat kumpikin 1500 taalaa ja MicroProse syntyi. Päivätyötään herrat eivät heti jättäneet.
Cat from Hell
Huomattavasti kahta viikkoa myöhemmin esiin pörräsi Sid Meierin Hellcat Ace (1983). Pelaaja jahtasi yhtä karkeaa spriteä tummansinistä (meri) ja vaaleansinistä (taivas) taustaa vasten. Ainakin se oli nopea. Kun U.S. Gold osti jenkkipelejä eurolevitykseen, Hellcat Acen meri muutettiin vihreäksi, jolloin siitä tuli "Englanti" ja muutamalla tekstivaihdoksella päivänvalon näki peli Spitfire Ace (1984).
Samana vuonna Meier julkaisi toisen varsinaisen lentopelinsä Solo Flightin (1984). Pelissä ohjattiin spritekonetta sen ulkopuolelta ja heitettiin postia kaupungista toiseen. Arnold Hendrick, joka myöhemmin oli mukana useammassa 'Prosen mahtipeleissä, oli mukana dokumentaatiota väsäämässä.
Huomattavasti mielenkiintoisempi oli Ace-pelimoottorilla toteutettu, Korean sotaan sijoittuva Mig Alley Ace (1984). Paljon myöhemmin Jane'silla Longbow'lla mainetta niittäneen Andy Hollisin esikoisessa oli sellaisia hämmentäviä uutuuksia kuin kaksi vastaan kaksi konetta, siipimies sekä jaetun ruudun moninpeli kaveria vastaan. Kaikki ensimmäistä kertaa.
Muinaistekniikalla tehtiin vielä Solo Flightin tapaan ulkoapäin toteutettu Acrojet (1985), jossa lennettiin Bond-filmistä Octopussy tuttua pikkuruista suihku/taitolentokonetta ja kierrettiin mahdollisimman nopsaan kahta-kolmea keppiä.
Nämä MicroProsen ja Meierin alkusimut ovat lähinnä uuden genren sormiharjoituksia ja pelillisiä arvoja niillä on nykyään vähemmän kuin Atarin Red Baronilla.
Kultaiset vuodet
MicroProsen parhaiden vuosien lähtölaukaus oli F-15 Strike Eagle (1985), joka oli ensimmäisiä sotilassuihkusimuja ja jo pitkän askeleen edellä alkusimuja. Siinä oli vektorigraafinen vihollinen ja ruudukon näköinen maasto, joka esitti muun muassa Libyaa. Kun maastossa näkyi klöntti, se oli Gaddafin huvila ja sitä paiskattiin CCIP-tähdätyllä pommilla.
F-15 näytti hyvältä hyvin, hyvin lyhyen aikaa. Mutta sen lyhyen aikaa muun muassa Niko pelasi sitä ihan ekstaasissa. Ja ilmeisesti muutkin, sillä peli myi miljoona kappaletta, mikä olisi edelleen kunnioitettava määrä PC-pelille ja huima saavutus lentosimulle.
Ensimmäisen jymymenestyksen jälkeen MicroProsen tähti lähti vauhdikkaaseen nousuun. Vuonna 1986 julkaistiin C-64:lle Gunship, simulaatio Apache AR-64 -taisteluhelikopterista. Gunshipia kehtaa jo kutsua simulaattoriksi ja se teki aikoinaan vaikutuksen. Vaikka pelin 3D-maasto oli hyvin alkeellinen (muutama pyramidikukkula), sitä pystyi jo hyödyntämään ja paiskaamaan neukkutankkia Hellfire-ohjuksella nousemalla yllättäen kukkulan takaa.
Gunshipin suunnittelivat Arnold Hendrick ja Andy Hollis, ja Meier oli mukana auttamassa. Kaizun simulaattori-innostus sai alkunsa Gunshipistä. "Sitä ennen lähes vihasin simuja. Niissä ei tuntunut olevan mitään tekemistä, mutta Gunship muutti kaiken. Siitä lähtien lentosimut ja varsinkin kopterisellaiset ovat olleet mieluisinta pelattavaa", mies muistelee.
1988 sarja jatkui Meierin ja Hendrickin varta vasten PC:tä varten suunnittelemalla (Hollis oli mukana ohjelmoimassa) F-19 Stealth Fighterillä (C-64-versiona nimellä Project: Stealth Fighter). Sen porkkana oli sama kuin vuosikymmen myöhemmin Thief: Dark Projectissa: pitää hiiviskellä, ei taistella. Konsepti toimi jo silloin hyvin, ilmataistelua jännittävämpää oli pujotella läpi tutkapeitteen ja SAMien aukkojen, tiputtaa pommit ja yrittää vielä päästä kotiin. Pelissä pääosaa esittävä stealth-hävittäjä F-19 Frisbee paljastui myöhemmin fiktion tuotteeksi.
Meierin viimeinen simu oli Hollisin kanssa tehty F-15 Strike Eagle II (1989), joka päivitti Iskukotkan silloiselle PC-teknologian ykköstasolle. VGA:n huimat 256 väriä käytettiin taivaan värjäämiseen, mutta simukansa huokaisi silti ihastuksesta. Peli oli myös aivan ensimmäisten joukossa käyttämässä PC-teknologian viimeisintä uutuutta, äänikorttia.
Kaizulla oli toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä SoundBlasterista. Kaveri oli tuonut kaksi singaporelaista ihmekorttia tuliaisina Cebit-messuilta ja niitähän piti hetimiten kokeilla F-15 Strike Eagle II:lla. Voi sitä jälkipolttimen jylyä ja megabassojen tytinää. PC-piipperiin ei ollut enää paluuta.
Välivuoden jälkeen meno jatkui entistä kovempana ja vanha klassikko päivittyi uusklassikoksi. Darrel Denniesin suunnitteludebyytti Gunship 2000 (1991) oli asiaa, ehkäpä suorastaan MicroProsen hienoin hetki. Siinä oli monta eri kopterimallia, hyvä kampanja ja ennen kaikkea siipimiehet, jotka jostain syystä aina puuttuivat muista 'Prosen peleistä. On sääli, että Gunship 2000 näyttää jääneen Denniesin ainoaksi peliksi. Se hallitsi taivaita aina Andy Hollisin Jane's-debyyttiin, Apache AR-64 Longbow'hon (1996) asti.
Samana vuonna F-117 Nighhawk (1991) toi stealth-hävittäjän takaisin, tällä kertaa oikeana mallina. Jeffery L. Briggsin ja Andy Hollisin simu oli takuukamaa, vaikka peli kärsikin siitä, että se oli vain uusinta F-19:n tempuista.
MicroProse alkoi kangistua, sillä simumaailman kehittyessä 'Prosen simuissa edelleen taisteltiin yksin koko maailmaa vastaan. Vain Gunship 2000 edusti kolmannen sukupolven simuja.
'Prose alkoi jäädä jälkeen. Spectrum Holobyten Vietnam-simu siipimiehineen, Flight of The Intruder (1990) oli uuden ajan airut. Kevyellä A-10-pelillä debytoineen Dynamixin Aces-sarja sekä Larry Hollandin LucasArtsille tekemät simut esittelivät uusia ideoita, kuten siipimiehiä, dynaamisia kampanjoita ja pommikoneissa lentämistä.
Ensimmäisen maailmansodan simu Knight of The Sky (1991) joutui ironisesti Punaisen Paronin alasampumaksi. Dynamixin Red Baron pyyhki lattiaa 'Prosen köykäisellä virityksellä, jossa oli pari pahaa suunnitteluvirhettä, pahimpana se että koneet tippuivat yhdestä osumasta. Se toki korjattiin patsissa, mutta Dynamixin Red Baron vei silti voiton.
Kun Spectrum Holobyte julkaisi loppuvuonna -91 magnum opuksensa Falcon 3.0:n, siirtyi MicroProse altavastaajaksi.
'Prosen kunniaksi on sanottava, että näinä vuosina se julkaisi muissa genreissä niin paljon uutta luovia klassikkopelejä, ettei maine ollut enää vain lentosimujen varassa.
Brittejä ja viime ponnistus
80-luvun lopulla MicroProse perusti haaraliikkeen Englantiin. Nimellä MicroPlay aloittanut taimi muuttui MicroProseksi 90-luvun alussa. Muiden pelien lomassa britit tekivät myös simuja, ja 'Prose-brändi sai ensimmäiset kuprunsa (tai ei, riippuen keneltä kysyy).
Ensimmäinen ja paras brittisimu oli Vektor Graphixin tekemä B-17 Flying Fortress (1992). Toisaalta pommikonesimu oli realistinen ja jopa uutta luova, mutta toisaalta siinä oli ihan käsittämättömiä unohduksia, kuten puuttuvat saattohävittäjät, ja muut pommikoneet, jotka olivat pelkkiä kulisseja eivätkä edes ampuneet.
Toinen varsinainen simu Harrier Jump Jet (1993) oli näyttävä, mutta buginen ja yhdentekevä esitys brittien ylpeydestä. Falcon 3.0:n jälkeisessä simumaailmassa sillä ei ollut mitään jakoa.
Britit yrittivät tehdä kevytsimujakin. Argonautin ATAC (1992) oli idealtaan mielenkiintoinen: sota Etelä-Amerikan huumekauppiaita vastaan, mutta huonosti mallinnetut Apache ja F-22 vastassaan huumelordien Mig-29:t ja Hindit tekivät pelistä yhdentekevän. Brittisarjan lopetti alkuvuodesta -93 julkaistu, Vektor Graphicsin tekemä kevytsimu Dogfight: 80 Years of Aerial Combat. Epäonnistuneessa pelissä mielenkiintoisinta oli peluuttaa eri aikakauden koneita vastakkain ja todeta, kuinka F-16 Falcon sortuu Sopwith Camelin ylivoiman alla.
Jenkki-'Prosekin sai jotain aikaiseksi, kun loppuvuonna 1992 Andy Hollis kumppaneineen teki vanhaan malliin vielä yhden simun. Vaikka F-15 Strike Eagle III toisti peruskliseitä (simppeli kampanja, pelaaja yksin koko muuta maailmaa vastaan, konetykki 'Prosen tuttu Lance of Death), oli pelin grafiikka loistavaa ja Kotkan maataisteluversio F-15E "Mudhenin" avioniikka niin hienosti mallinnettu, että paukkulelujen tiputtelussa oli magiaa. Lisäksi pelissä oli moninpeli joko toista vastaan tai yhdessä toisen kanssa, samassa koneessa.
Andy Hollis teki Jane'sin leivissä myöhemmin neljännen F-15 Strike Eaglen. Vaikka nimi oli Jane's F-15, olivat pelin tiivis tunnelma ja pilkuntarkka avioniikka suoraan velkaa Strike Eagleille.
Kriisissä
'Prosen pelit olivat suosittuja, mutta tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan. Vuonna -89 Meierin ja Stealeyn välit viilenivät, kun Stealey halusi tehdä 3D-kolikkopelejä ja firman epäonneksi voitti. Omaa 3D-hardistaan käyttävät F-15 Strike Eagle sekä jättirobopeli olivat kyllä aikaansa edellä mutta tuottivat valtavat tappiot. Yritykset laajentaa seikkailu- ja roolipuolelle tuottivat hyviä pelejä, joita kukaan ei ostanut. MicroProse meni pörssiin jo vuonna 1991 ja kun firma törttöili, osakkeiden arvon lasku vaurioitti firmaa.
Huhujen mukaan joku lelufirma oli kiinnostunut 'Prosesta, mutta Stealey otti yhteyttä Falconeista tuttuun Spectrum Holobyteen, joka ostikin 'Prosen vuonna 1993. Firmat pysyivät eriytyneinä aina vuoteen -96 asti, jolloin Spectrum Holobyte sulautui MicroProseen.
Seurasi kaaoksen aika, jolloin iso nippu työntekijöitä otti pitkät koko firmasta. Huhujen mukaan jopa puolet varsinaisista pelintekijöistä lähti. Andy Hollis siirtyi 1995 Electronic Artsille ja teki muun muassa kaksi Apache Longbow -simua sekä F-15-simun. Arnold Hendrick ilmestyi näkyviin Wild Bill Stealeyn uudessa firmassa Interactive Magicissa ja teki epäonnistuneet tankkisimut iM1A2 Abrams (1997) ja iPanzer '44 (1998).
Kaaoksessa piilee uuden sydän. Jäljelle jääneet todistivat, että syntyy se simu heiltäkin. Scott Spanburgin F-14 Fleet Defender (1994) vetosi F-15 III:n tavoin vahvasti nippelinhiplaajiin. F-14 on koneena mielenkiintoinen torjuntahävittäjä, joka tuhoaa viholliset kaukaa horisontin takaa mahtavilla Phoenix-ohjuksillaan. Fleet Defender jäi täällä vähälle huomiolle, mutta tukialuksiaan rakastavat jenkit muistelevat peliä edelleen kaiholla.
Ja heti perään ilmestyi todellinen leuanloksauttaja, Ed Fletcherin 1942: Pacific Air War aikana, jolloin potkurisimujen valtikkaa piti Dynamix Aces-sarjallaan. 1942 Pacific Air War oli 'Prosen onnistunut vastaisku, joka toi realismin takaisin potkurisimuihin.
Pelit-lehden toimituksessa keräsimme leukoja lattialta katsellessamme PAWin traileria, jossa Zero hyökkää laivastosaattueen kimppuun, menettää torjuntatulessa siipensä ja lopsahtaa mereen. Maailman elävyys, koneiden mallinnus ja ulkonäkö olivat aimo harppauksen edellä kilpailijoita. Pelille lupailtiin länsirintama-jatkoa ja Pacificin kovan maineen takia European Air Waria odotettiin uskollisesti vuosikausia, mutta mitään ei kuulunut.
Holobyte-vuosina 'Proselta syntyi ihan kohtuullisesti hyviä pelejä, mutta kassa ei kilissyt. Vuonna 1996 Spectrum Holobyte fuusioitui kokonaan MicroProseen, minkä seurauksena kansaa käveli ja pistettiin kävelemään. Simuja yritettiin taas tarjota bulkkirahvaalle, mutta sen enempää lajissaan hyvä Top Gun: Fire at Will (1996) kuin lajissaan huono Top Gun: Hornet's Nest (1998) eivät myyneet. Vuonna 1997 Sid Meier ja Jeffrey Briggs saivat tarpeekseen ja perustivat Brian Reynoldsin kanssa pelifirman Firaxis.
Leluiksi menee
Vuonna 1998 MicroProse myytiin lelujätti Hasbrolle. Kiusaus on kova syyttää nössöä lelujättiä 'Prosen tuhoamisesta ja osin siihen on tietysti aihettakin. Yhtäkaikki, Hasbron lipun alla MicroProse onnistui kuitenkin tuottamaan simuja. Kaksi tunnustettua klassikkoa, yksi mahdollinen ja vain yksi töppi, se ei ole yhtään hassumpi sarja.
Loppuvuonna 1998 julkaistu, tosin Holobyten leivissä aloitettu European Air War ilmestyi sittenkin monien suureksi ihmetykseksi ja on edelleen (päivitysten jälkeen) jotakuinkin paras toisen maailmansodan lentosimu. Vaikka peli rajoittuukin Euroopan sotanäyttämöön, on se selvästi kattavin. Edelleenkään missään lentosimussa ei olla nähty yhtä massiivisen suuria pommikoneiden muodostelmia.
European Air War on ollut pohjana edelleen aktiiviselle modikulttuurille ja peli on vieläkin erinomaisen suositeltava ostos, varsinkin kun päivitysten jälkeen se on pelinä ja simulaattorina hyvässä tasapainossa. Hintakaan ei huimaa päätä.
Vähän sen jälkeen viiden vuoden ja 11 miljoonan dollarin työ puhkesi bugiseen kukkaan, kun simumaailman oma messias, Falcon 4.0 (1998) vihdoin ilmestyi. Valitettavasti selkeästi keskeneräisenä. Sadulla on onnellinen loppu, sillä usean virallisen ja vielä useamman epävirallisen patsin jälkeen Falcon 4.0 on simutaivaan kirkkain tähti, ja sen taru ja kehitys senkun jatkuu siitä huolimatta, että Hasbro veti projektilta maton alta kesken kaiken ja nakkasi koko kehitystiimin kadulle. Sattuneesta syystä äänekkäimmät simukuskit eivät näe Hasbroa ylimpänä ystävänään. Vaikka Falcon 4.0 myi kiitettävät 250 000 kappaletta, se on myös malliesimerkki siitä, miten projektia ei saa tehdä.
Gunshipin kolmas versio, iskevällä Xtreme-nimellä Gunship!, oli taas yritys tarjota kaikkea kaikille, mikä periaate tunnetusti johtaa harhaan. Projekti meni totaalisesti pyllylleen ja peli kävi korkeintaan simuhtavasta shoot'em-upista.
Kaupallisen täysflopin ja simukuskien hirvittävän huudon saattelemana Hasbro heitti pyyhkeen kehään ja päätti lopettaa simulaattoreiden julkaisun kokonaan, lukuun ottamatta pitkälle ehtinyttä projektia nimeltään B-17 2: The Mighty Eight, joka on todennäköisesti viimeinen lentovehjettä käsittelevä simulaattori MicroProsen tunnuksilla. 17 vuoden ura sentään päättyy kunnialla.
Nyt pallo on Hasbron pelipuolen ostaneella Infogramesilla. Mihin suuntaan se sen heittää, jää nähtäväksi.
MicroProsen lentosimut
1983 Hellcat Ace, 1984 Spitfire Ace, 1984 Mig Alley Ace, 1985 F-15 Strike Eagle, 1985 Solo Flight, 1985 Acrojet, 1986 Gunship, 1988 F-19 Stealth Fighter (C-64/128 Project Stealth Fighter), 1989 F-15 Strike Eagle II, 1991 Gunship 2000, 1991 Knights of the Sky, 1991 Night Hawk: F-117A Stealth Fighter 2.0, 1992 ATAC, 1992 Harrier Jump Jet, 1992 B-17 Flying Fortress, 1
992 F-15 Strike Eagle III, 1993 Dogfight: 80 Years of Aerial Combat, 1994 F-14 Fleet Defender, 1994 1942: The Pacific Air War, 1996 Top Gun: Fire At Will, 1998 Top Gun: Hornets Nest, 1998 European Air War, 1998 Falcon 4.0, 2000 Gunship!, 2000 B-17 Flying Fortress II
