Midnight Club 3: DUB Edition (Xbox, PS2) – Keskiyön kutsu

Tuunaajiksi kelpaavat vain harvat ja valitut. Wannabe-tuunareilta vaaditaan teknistä tietotaitoa, paksua lompakkoa ja kroonista tyylitajun puutetta.

Autokaahailut voi jakaa kahteen karkeaan kategoriaan: tosikkosimuihin ja piutpaut fysiikalle -arcade-ralleihin. Värikkäällä tuunausskenellä mässäilevä Midnight Club 3: DUB Edition kuuluu Burnoutiakin tiukemmin jälkimmäiseen ryhmään. Keskiyön klubin menyy tarjoaa tajutonta vauhtia, lennokasta fysiikkaa ja höyhenenkeveitä titaanikaaroja.

Katujen kunkku hankkii ensimmäisen silmäteränsä joko jenkkimuskeli- tai tuunausluokasta, johon kuuluu eurooppalaisia ja japanilaisia sporttimalleja. Uran edistyessä talliin ilmaantuu muun muassa luksussedan-, maasturi- ja moottoripyöräluokkien masiinoita. Ajoneuvot ovat virallisia, esikuviensa näköisiä merkkejä ja malleja. Suoraviivaiset ja herkät ajo-ominaisuudet ovat puhdasta fantasiaa, mutta suhteellinen suorituskyky on suurin piirtein kohdallaan.

Viileä ja vapaamuotoinen kruisailu on kaiken alku ja loppu. Ajoneuvokohtaiset kilpailut etsitään kattavaa karttaa, tutkaa ja korkeita merkkivaloja seuraamalla. Kiinnostaviin kohteisiin lukittuva nuolikompassi auttaa tietyn kilpailun tai liikkuvan kuskin paikallistamisessa.

Kumia poltetaan San Diegossa, Atlantassa ja Detroitissa. Tiukasti rajatut, mutta varsin laajat ja suurin piirtein samannäköiset kaupungit muistuttavat esikuviaan vain etäisesti.

Nitroa putkeen

Korkeintaan kahdeksan auton kilpailut aloitetaan auringon laskettua, keskiyöllä tai varhain aamulla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, sillä kisat ajetaan siviililiikenteen seassa, mutta yön ansiosta väkeä on ruuhkaksi asti vain moottoriteillä. Oransseilla valopylväillä merkattuja tarkistuspisteitä seuraavia kisareittejä ei rajoiteta voimakentillä, joten möhlitty suunnistus on siviilejä suurempi uhka. Onneksi leijonanosa kaduista on leveitä ja tutka auttaa pääväylien hahmottamisessa.

Kilpureiden hirmuisen vauhdin takia reagointiaikaa on tiukoissa saumoissa vain pari sekunnin murto-osaa. Toisin kuin Burnoutissa, kolarit eivät ole merkittäviä tapahtumia. Siviiliautot lentelevät neppisautojen tavoin ja vain nokkakolarit hidastavat vauhtia tuntuvasti. Maali naarmuuntuu ja pelti rutistuu, mutta raaserin rikkominen on melkein mahdotonta. Bussit, rekat ja raitiovaunut aiheuttavat jo todellisia vaaratilanteita. Kookkaan ajoneuvon runttaaminen tietää äkkipysäystä tai lyhyttä lentomatkaa talon seinään.

Aggressiivista menoa ja hyytävää nopeutta korostetaan nitrotankilla, joka täyttyy maagisesti vastustajan imussa. Nitro viskaa kaaran hetkeksi rakettimaiseen syöksyyn, jolloin muutenkin kaameat hyppyriloikat ja sladit venyvät lystikkään poskettomiin mittoihin. Imuturboilu auttaa kummasti kauas paenneen kärkikuskin saavuttamisessa.

Nettikisoissa ei ole lainkaan siviililiikennettä, joten yllättäviä tilanteita on huomattavasti vähemmän kuin yksinpelissä. Suosituimpia kisamuotoja ovat vapaa kruisaaminen ja erilaiset tarkistuspisteitä seuraavat kierroskilpailut. Lipunryöstöä, suunnistusta, tarkistuspisteiden kilpamaalausta ja pojoja jakavan maaliauton jahtaamista harrastetaan ikävän vähän.

Tuunaustaivas

Auton koristeleminen on merkittävä osa Midnight Clubin viehätystä. Tekniset ja etenkin kosmeettiset viritysosat eivät taatusti lopu kesken. Suorituskykyä parantavat palikat vaikuttavat arcademaisen yksinkertaisesti joko huippunopeuteen, kiihtyvyyteen tai pitoon. Rakkineita ei säädetä, joten isolla rahalla saa automaattisesti nopean rassin.

Ulkonäköä muuttavien osien tarjonta on alan parasta. Siipeä ja muuta pikkutilpehööriä pultataan joka toiseen kaahailuun, mutta en ole koskaan aiemmin törmännyt näin laajaan arsenaaliin.

Häkellyttävä valikoima alkaa tavallisista spoilereista ja päätyy auton alle tungettaviin värikkäisiin neonvaloihin. Väliin mahtuu tusinoittain koristeellisia pakoputkia, raflaavia vanteita, madallus- ja hydrauliikkasarjoja. Ajoneuvo viimeistellään monipuolisilla maaleilla, tarroilla ja vinyyleillä. Lopullinen asu hiotaan kohdalleen ikkunoiden ja kromiosien väriä säätämällä.

Midnight Club 3: DUB Editionin valttikortteja ovat miellyttävä vapaus, tajuton vauhti ja pätevä tuunaus. Keskiyön klubi on huippuluokan arcade-kaahailua, joka kiihdyttää aivan Burnoutin imuun. Xbox-versio voittaa PS2-painoksen laajakuvan ja marginaalisesti pehmeämmän grafiikan mitalla.

Xbox: 87

PS2: 86

87