Midway Arcade Treasures on aarrearkku kaltaiselleni vanhojen videopelien ystävälle. Kokoelma sisältää kaksikymmentäneljä muistojen kultaamaa kasariklassikkoa.

Retrokokoelmia on nähty ennenkin, mutta harvoin samoihin kansiin on saatu yhtä monta Bally Midwayn, Atarin ja Williamsin 80-luvulla julkaisemaa kolikkopeliä, joiden omistamisesta nuorena miehenä saattoi vain haaveilla. Lisäksi unelmat saa kotiinsa pikkurahalla, mikä on viimeistään syy tutustua näihin helmiin.

Mukana kokoelmalla on vaihtelevasti lisätietoa ja mielenkiintoisia kuvia peleistä. Valitettavasti historiikit eivät ole kovin perusteellisia ja osa materiaalista on luvattoman heikkotasoista. Lisäksi pätkät on nähty jo aikaisemmilla Midway-kokoelmilla. Pienellä vaivalla netistä irtoaa enemmän tietoa, mutta kokoelman infopaketit ovat toki tyhjää parempia.

Pallo hukassa

Vanhoja kolikkopelejä emuloidessa suurin ongelma on ohjain. Kolikkopelien joystickin jäljittely padilla vielä onnistuu, mutta trackballin ja muiden erikoisvipstaakien mallintamisessa päästään lähinnä tyydyttävään kompromissiin. Mikäli raha polttaa taskussa, setin kaveriksi kannattaa hankkia erinomainen X-Arcade-ohjain, joka esiteltiin tammikuun Pelit-lehdessä.

Esimerkiksi ukkojen ammuskelu Smash TV:ssä ja Robotron 2084:ssa on kahdella tatilla nautinto, mutta kuulanpyörittely Marble Madnessin labyrintissa ei toimi. Myös tankkien ohjastaminen Vindicatorsissa on padilla vähemmän munakasta.

Autopeleistä eniten rattia kaipaa ylhäältä kuvattu rata-ajo Super Sprint, joka konsoliohjaimella tuntuu paljon alkuperäistä vaikeammalta. Sen sijaan suoraviivaiset räiskintäkaahailut Spy Hunter ja Road Blaster toimivat kohtalaisesti.

Toiset pelit ovat kestäneet aikaa paremmin kuin toiset. Vanha suosikkini Defender-räiskintä, jossa ammutaan muita avaruusaluksia, on padilla alkuperäistä helpompi, mutta silti riittävän vaikea ja nopeatempoinen pitääkseen mielenkiintoa yllä. Muita hyviä ovat viistosta kuvattu lehtienjakelu Paperboy, molemmat Joustit, joissa on yhdistetty nerokkaasti turnajaisteema strutseilla lentelyyn. Myös erivärisiä palikoita liukuhihnalta suoltava puzzle-suosikkini KLAX toimii edelleen.

Kavereiden kanssa kokoelmasta saa vieläkin enemmän irti. Pelit oppii sekunnissa, joten ne on helppo esitellä kylään poikkeavalle vieraalle ja antaa palaa. Varsinkin linnanrakennusstrategia Rampart ja kaupungin tuhoamissimulaattori Rampage ovat erinomaisia kolmen hengen partypillereitä, joiden yksinkertaisen nerokas idea toimii edelleen.

Emulointi on tehty pääsääntöisesti hyvin. Xboxilla latausajat ovat hieman lyhyemmät kuin PlayStation 2:lla, jossa Smash TV hidastelee ajoittain. Pleikkarilla ennätykset tallentuvat muistikortille, kun Xboxilla ne saa myös Liven kautta nettiin muiden hämmästeltäviksi.

Vaikka kokoelma ei ole täydellinen ja näyttää rujolta, pinnan alla sykkii timanttinen sydän. Jos minun pitäisi valita Suomen Robinsoniin yksi henkilökohtainen tavara, valintani olisi 1000 litraa löpöä, sähkögeneraattori, muuntaja, televisio, konsoli, neljä peliohjainta ja Midway Arcade Classics.

PS2: 80

Xbox: 85 Pelit suosittelee

Villi vuosikymmen

Defender (Williams, 1980). Erittäin vaikea sivuttain vierivä räiskintä, ehdoton klassikko.

Defender 2 (Williams, 1981). Perus-Defenderistä tuplasti vaikeampi versio tunnettiin myös nimellä Stargate.

Bubbles (Williams, 1982). Vesipisaran seikkailuissa on imua kuin tiskialtaan viemärissä.

Robotron 2084 (Williams, 1982). Kahdella joystickillä ohjattava robottiräiskintä on edelleen kova sana.

Satan's Hollow (Bally Midway, 1982). Kokoelman heikoin lenkki tarjoaa räiskintää Galagan tyyliin.

Sinistar (Williams, 1982). Vapaasti skrollaava avaruusräiskintä ei tunnu yhtä pelottavalta kuin silloin ennen.

Joust (Williams, 1982). Turnajaiset lentävän strutsin selässä on yksi oudommista ideoista koskaan.

Splat! (Williams, 1982). Erittäin harvinainen, kahdella tikulla ohjattava ruokasota on hämmentävä kokemus.

Blaster (Williams, 1983). Kolmiulotteinen avaruusräiskintä ilman joutavaa 3D-kuorrutusta.

Spy Hunter (Bally Midway, 1983). Agenttiautoilua, kurveja ja vaarallisia tilanteita.

Paperboy (Atari, 1984). Edelleen maailman paras lehtienjakelusimulaattori, vaikka fillarin stonga puuttuukin.

Marble Madness (Atari, 1984). Vaikka kuulan vieritys padilla korpeaa, hyvät muistot tulvivat mieleen.

Root Beer Tapper (Bally Midway, 1984). Hektinen baarimikkopeli vailla vertaa.

Gauntlet (Atari, 1985). Ylhäältäpäin kuvattu sokkeloseikkailu, jolle nykyiset hack'n'slashit ovat paljon velkaa.

720º (Atari, 1986). Rullalautailu, joka saa Tony Hawkin näyttämään aloittelijalta.

Rampage (Bally Midway, 1986). King Kongin inspiroima tuhoamispeli on hauskinta kimpassa.

Joust 2 (Williams, 1986). Joustin paranneltu jatko-osa svengaa kuin hirvi.

Super Sprint (Atari, 1986). Ylhäältäpäin kuvattu rata-autoilu suorastaan huutaa rattia.

Road Blasters (Atari, 1987). Vauhdin huumaa ja konekiväärin papatusta valtatiellä.

Toobin' (Atari, 1988). Alas vierivä ilmarengaskisa on parhaimmillaan kaveria vastaan.

Vindicators (Atari, 1988). Tankin ohjaaminen padilla hukkaa puolet alkuperäisen tunnelmasta.

KLAX (Atari, 1989). Puzzlepeli Tetriksen hengessä ei ole vanhentunut päivääkään.

Rampart (Atari, 1990). Linnan rakentamis- ja tuhoamisstrategia on kolmisin silkkaa riemua.

Smash TV (Williams, 1990). Rankka splatterpläjäys Robotronin hengessä on yksi kokoelman helmistä.