http://freebirdgames.com/
Pelintekijä Kan Gao todistaa, että tiivistunnelmaiseen peliin riittää muutama pikseli.
16-bittistä roolipeliä muistuttava To the Moon oli pelikerronnan virstanpylväs, eräs viime vuoden parhaista peleistä. Jos peli ei ole tuttu, kuumatkan maistiaiseksi voi kokeilla muita Kan Gaon kynäilemiä pelejä, sillä Freebird Gamesin lipun alla on julkaistu paljon muutakin. Kaiken lisäksi pelit ovat ilmaisia.
Herra Gaon kynä ei ilmaistuotoksissa ole niin kovassa terässä kuin kuumatkalla, mutta kokeelliset pikkupelit ovat maksuttomiksi makupaloiksi mainiota tavaraa.
To the Moonin tapaan kaikki pelit on tehty RPG Makerilla, joten graafista ilotulitusta on turha odottaa. Onneksi sisältö jättää monet kaupalliset yritelmät lähtötelineisiinsä.
Juho Kuorikoski
Quintessence: The Blighted Venom
Kan Gaon ensimmäinen peli on aika rönsyilyä. Monihyväinen seikkailupeli keskittyy To the Moonin tapaan tarinankerrontaan, mutta japsiropeille tyypillisesti mukana on myös taistelua. Jos kuumatka tuntui peliksi naamioidulta tarinalta, Quintessencessa on huomattavasti enemmän pelattavaa, vaikka painopiste onkin tarinankerronnalla ja tunnelmoinnilla.
Quintessence on ensimmäinen Freebird Gamesin julkaisu ja Gao itsekin sanoo, että pelin kanssa kannattaa nauttia reilu annos suolaa. Dialogia on ihan älyttömät määrät, yksinkertaisetkin asiat kerrotaan pitkän kaavan kautta. Taistelu on pelkkä päälle liimattu lisäkikkare ja maailmaa syleilevä tarina on aivan toisessa pallopuistossa intiimiin To the Mooniin verrattuna.
Tämän pelin parasta antia on kerrassaan huikean melankolinen musiikkiraita, joka sopii mollivoittoiseen tarinaan erinomaisesti. Onneksi projekti opetti Gaolle sen, ettei mukaansatempaavan pelikokemuksen takaamiseksi koko maailman kohtalon tarvitse aina olla vaakalaudalla.
The Mirror Lied
Parinkymmenen minuutin mittainen The Mirror Lied kääntää outousnamiskan kerralla kaakkoon ja peli nousee tunnelmassaan aivan To the Moonin tuntumaan.
Autiossa talossa seikkailee yksinäinen pikkutyttö, joka halaa nalleaan. Mistään ei ole mitään tietoa. Pelin ilmapiiriä voi heti kättelyssä leikata veitsellä, vaikka peli itsessään koostuu yksinkertaisten pähkinöiden ratkaisemisesta ja autiossa talossa haahuilusta.
Koska tarina on peiliseikkailussa salaatti, pihvi ja jälkiruoka, en paljasta siitä mitään. Jos tunnelmointi on juttusi, The Mirror Liediin kannattaa ehdottomasti tarttua.
Tarina jättää tarkoituksella monta lankaa ilmaan ja merkitykset on muodostettava itse, joten peli kestää monta läpäisykertaa. Samalla tuotos todistaa, että 16-bittinen retrografiikka on erittäin ilmaisuvoimaista. Muutaman pikselin mittainen päähahmo ei itsessään kerro mitään, joten merkitykset luodaan omassa pääkopassa.
Do You Remember My Lullaby?
Potpurin kolmas peli on vartin mittainen välinäytös, jossa ainoa interaktiivinen elementti on pelin käynnistäminen ja dialogin edistäminen enteriä painamalla. Ja silti yksinkertaisen kaunis pikkutarina ui ihon alle. The Mirror Liedin tapaan Do You Remember My Lullaby kannattaa ehdottomasti kokea, jos fiilistely iskee.
Kan Gao suuntaa jälleen perinteisten peliteemojen ulkopuolelle, sillä tämäkin ”peli” käsittelee hyvin intiimejä asioita. Draama ja jännite rakennetaan arkisista asioista. Uskallan väittää, että monen on helppo samaistua Kan Gaon melankoliseen sielunmaisemaan.
Katkeransuloinen Do You Remember My Lullaby jättää haikeisiin tunnelmiin. Se on kuin syksy tietokoneeni sisällä.
KUVATEKSTIT:
Quintessence: Quintessence on Kan Gaon peleistä ainoa, joka muistuttaa grafiikan lisäksi myös pelimekanismeiltaan japsiroolipeliä
Quintessence-seikkailua ryyditetään passleilla.
Lullaby: Haikean kaunis Do You Remember My Lullaby ammentaa tunnelmansa arkisista asioista.
MirrorLied: The Mirror Lied on lyhyt, mutta erittäin tunnelmapitoinen seikkailu, joka jättää juonilangat avoimiksi.
MirrorLied2: Linnun mysteeriin ei anneta valmiita vastauksia.
