Kuusi mokkerisankaria kiskoo hirsiä, kun heidän uniinsa alkaa tunkeutua vähäpukeisten hempukoiden lisäksi velho nimeltään Crodo. Hän kertoo surullisen tarinan Rolandista, joka löysi kuuluisan Kuudennen Peilin, jämähti mustaan magiaan ja kutsuu itseään Lordi Xeeniksi, Maailman kuninkaaksi. Asia on selvä ja aamulla alkaa maailman pelastus.
Minun uniini alkoi tunkeutua Jon van Canagheimin edellinen eepos Might & Magic III, jota tämä roomalaiset numeraalit hylännyt nelososa muistuttaa kuin Mortti Verttiä.
Mikäli Might & Magic on sattunut lipsahtamaan ohi, niin kysymyksessä on Eye of Beholder -tyylinen roolipelisarja. Beholderin reaaliaikaisuus on kuitenkin korvattu vuoropohjaisuudella, eli hirviöt liikkuvat vasta kun sankarit ovat liikkuneet, ja mikään ei liiku, jos näppäimet jättää rauhaan. Might & Magic III keräsi Jenkeissä sellaisia vaatimattomia luonnehdintoja kuin "Vuoden roolipeli".
Torit tyhjää täynnä
Hahmosysteemi noudattaa roolipelien ankeinta AD&D-kliseistöä Rangereineen, puoliörkkeineen sekä ase- ja haarniskarajoituksineen. Velhon kädessä ei pysy miekka, ei harteilla kunnon haarniska ja osumapistemäärä loppuu kesken kuin broileripoliitikon rehellisyys.
Ja mitäpä tietokoneroolipeli olisi ilman tyhjiä, väkeä kuhiseva kaupunkeja, tyhjän näköisiä kauppoja, kapakoita ja muita tuttuja ilmiöitä? Uusia uria aukova roolipeli?
Luojan kiitos, Jon van Canagheimin tunnusmerkki eli ihmeelliset ja rasittavat arvoitukset sentään loistavat lähes täydellisellä poissaolollaan, mitä tietoa M&M III:sta pelanneet juhlistanevat ilohuudolla.
Miekkamiehet heiluttaa
Clouds of Xeeniä voi pelata seikkailija- tai soturimoodissa, joissa ei ole muuta eroa kuin että jälkimmäisessä tapellaan paljon enemmän. Taistelusysteemiä voi luonnehtia sanalla homeinen. Hirviöt ilmestyvät näkyviin noin neljän ruudun päässä, jolloin niitä voi lähestymisvaiheessa rei'ittää jousipyssyillä. Kun taistelu alkaa, liimautuu hirviö(t) kiinni ryhmään, eikä taistelusta pääse irrottautumaan esimerkiksi Beholderin malliin. Se hit & run -taktiikasta.
Hahmon taisteluoptiot ovat varsin rajalliset: hyökkäys, puolustus, loitsu, esineen käyttö ja käpälämäki. Hahmoille saa halutessaan tallennettua pikataisteluoptiot, esimerkiksi on järkevää määrätä joukon rääpäle joko yrittämään käpälämäkeen tai puolustautumaan seuraavaa iskua vastaan.
Taistelu on loppujen lopuksi lähinnä monotonista nappulan hakkaamista, ja hätäiselle hakkaajalle näppäinpuskuri aiheuttaa tiettyjä ongelmia.
Hyökkäävät hirviöt on animoitu tavallista runsaammin ja ilmeilevät hauskasti saadessaan kylmää terästä sisuksiinsa. Tietysti kuolon sattuessa ruumiit eivät jää tannerta koristamaan, vaan häviävät Sinne Jonnekin. Onneksi, kun osuuden saa putsattua hirviöistä, ne myös pysyvät kuolleina ja lapset voivat taas turvassa leikkiä kedoilla. Hirviöt on hauskasti sekoitettu: samassa osuudessa voi vastaan tulla nyrkillä tapettavia nyheröitä ja "Äiti! Apuun!" -luokan megamömmöjä.
Ilmassa on taikaa
Might & Magicin taikasysteemi on tutun suoraviivainen. Papeille ja maageille on omat taikansa, ja ne heitetään yksinkertaisesti valikosta valitsemalla. Loitsiminen kuluttaa taikapisteitä ja yleensä myös jalokiviä, joita jälkimmäisiä kyllä löytyy sellaisia määriä, etteivät ne missään tapauksessa rajoita magialla rettelöintiä.
Pääasiassa taiat on kliseisiä perustaikoja, joskin joukosta löytyy kätevä, ympäristön kartoittava Wizard's Eye ja teleportaatiomajakka Lloyd's Beacon, joka helpottaa sokkeloiden koluamista, sillä kun pääsee varppaamaan helposti takaisin.
Huvittavasti hahmot saavat kahdeksan tunnin yöunella takaisin kaikki taika- ja osumapisteensä. Henkilökohtaisesti olisin tyytyväinen jos sillä saisi edes kuitattua univelkansa, viikonloppuisinkin kun pitää herätä katsomaan Star Trek ja Simpsonit.
Teknisesti briljantti
Clouds of Xeen, samoin kuin jo M&M III:kin, sisältää joukon erinomaisia ideoita. Paras näistä on pikkutehtävien runsas määrä, joten aina on jonkinnäköinen määränpää. Xeenissä on erittäin pelaajaystävällisesti oma Quest-ruutu, joka listaa tehtävät, tehtäviin liittyvät esineet sekä niihin liittyvät viestit. Tämän ansiosta voi kynän ja paperin käytännössä unohtaa. Myös automaattikartoitus löytyy, niin kuin nykyään jo pitääkin. Ja hyvä onkin, koska Xeenin maassa liikutaan aina 3D-näytössä.
Toinen hyvä idea on Clouds of Xeenin jatko-osan The Darkside of Xeenin linkkaaminen mukaan. Kumpikin peli on oma kokonaisuutensa, ja niiden välillä pääsee loikkimaan tahtonsa mukaan. Bonuksena yhdistetyn pelin omistajalle on vielä kolmas ja laaja loppupeli. (Näin kertoo manuaali, jatko-osa ei ole vielä ilmestynyt.)
M&M III:ssa oli pitkän päälle erittäin rasittavasti suunniteltu inventaariosysteemi. Ei riittänyt, että kaikki esineet olivat sekaisessa sovussa, sillä inventaariot ladattiin aina kiintolevyltä ja systeemi oli sekä konetta että pelaajaa rasittava. Systeemiä on pikkuriikkisen virtaviivaistettu: roinat on jaoteltu omiin listoihinsa ja ilmeisesti heitetty lisämuistiin, koska nyt koko homma toimii ihan mukavasti. Aseista ja haarniskoista ei taaskaan suoraan käy ilmi niiden teho tai suojaus ilman kauppiaan konsultaatiota, ja kun niitä perusvariaatioden lisäksi on vielä alavariaatioita (esimerkiksi Chain Mail voi olla pronssi-, rauta-, hopea-, ja niin edelleen mallia), ei suojauksen optimointi ole vaivattomin mahdollinen, tehoaseen valinnasta puhumattakaan.
Periaatteessa M&M IV on hiiriohjattu, mutta pelaaminen käy huomattavasti mukavammin kun käyttää niitä rivissä olevia nappuloita siinä nokan edessä.
Kapakan hunajapupu
Might & Magic IV alkaa taas nätillä animaatiolla, ja SoundBlasterin kera se jopa puhuu. Mukana on jopa Monty Python & Holy Grailista napattu "There was much rejoicing" -vitsi. SoundBlasteria kykyä toistaa digitoitua ääntä hyödynnetään muutenkin mukavasti, suorastaan rakastuin kapakanpitäjäneidon matalaan ääneen.
Ulkoisessa näyttävyydessäkään ei ole haukkumisen varaa. Varsinkin hirviöt ovat usein jopa poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja totuttua runsaammin animoitujakin.
Clouds of Xeenin pelialue tuntuu olevan todella laaja. Luolaholveja, linnoja, torneja, ja jopa päälle pilvien pääsee. Toisaalta se saattaa kääntyä itseään vastaan, sillä jo Might & Magic III oli sen verran laaja, että kyllästyin paljon ennen loppua. Epäilen, että niin käy nytkin.
Clouds of Xeen on ihan oikeasti hyvä, joskin jotenkin vanhahtava roolipeli, joka pesee ison osan muista yrittäjistä. Mutta se on kuulkaa lapset niin, että kun salmiakkia syö kilon, ei se ole enää hyvää. M&M III:sta pelatessa (metaforilla operoidakseni) mustaa nannaa tuli syötyä toinenkin kilo, joten lisä-annos hyvääkään salmiakkia ei oikein iskenyt.
Ei Canagheimin systeemi vielä niin hyvä ole, että siihen kannattaisi jämähtää ja unohtaa kehitystyö.
84
