Hyvin kirjoitetut, älykkäät scifi-henkiset tietokonepelit ovat harvinaisia, siksipä Mission Critical onkin tuplasti tervetullut.
Kun ihmiskunnan teknologinen kehitys siirtyy avaruusaikaan, ja ihmiskunta levittäytyy lähiavaruuteen, saa luonnollisesti jalansijaa ideologia, jonka mukaan teknologinen kehitys lopulta tuhoaa Maan.
Niinpä YK julistaa teknisen kehityksen kiellon, mutta onneksi osa maapallon valtioista ei siihen suostu. Syntyy kaksi vastakkaista osapuolta: YK ja Yhdysvaltojen (tietenkin) johtama vapaiden valtioiden Liittouma.
Sotahan siitä syttyi. Nyt, vuonna 2134, se on kestänyt useita vuosia ja Liittouma on saamassa selkäänsä, kun sattuma puuttuu peliin. Syvällä avaruudessa sijaitsevalta planeetalta saadaan merkkejä vieraasta sivilisaatiosta. Asiaa tutkimaan lähetetään tiedealus Jericho ja hävittäjä Lexington, jotka saapuessaan kohdeplaneetalle joutuvat paikalla odottaneen ylivoimaisen YK-aluksen väijytykseen.
Star Trek III:n nähneet Liittouman joukot valehtelevat antautuvansa, mutta todellisuudessa he virittävätkin sukkulaansa taktisen ydinlatauksen. Lexingtonin ja Jerichon miehistöjä kuljettavan sukkulan saapuessa YK:n aluksen kannelle pommi räjähtää ja vie mukanaan niin vihollisaluksen kuin molemmat miehistötkin. Kaikki kuolevat.
Paitsi yksi mies. Lexingtonin kapteeni jätti alukselleen miehen, jonka käsiin koko tehtävän suorittaminen nyt jää. Sankarin on selvittävä hajoavasta aluksesta alas planeetalle, jossa odottaa koko ihmiskunnan kohtaloon vaikuttava salaisuus.
Syvällistä pohdintaa
Mission Critical on virkistävästi kirjoitettu seikkailu, mikä ei sinänsä ole ihme, kun muistaa Legendin aikaisemmat erinomaiset tekstiseikkailut. Idea YK:sta pahana natsivaltiona on mielenkiintoinen ja varsin pelottavakin, kun ottaa huomioon YK:n nykyisen Bosnian rauhaanpakottamisoperaation. Juttu onkin selvä kannanotto pelin tekijöiltä.
Muuten seikkailu on perinteistä scifiä parhaimmillaan, ja etenkin dialogien tekijät ovat todella paneutuneet asiaansa, sillä pelissä on erittäin vangitsevaa filosofista pohdiskelua ihmisen ja koneen kanssaelämisestä. Harvoin olen pelannut peliä, joka herättää ajatuksia samalla tavalla. Mukana on tietysti pakollista aikahyppelyäkin, mutta sekään ei toimi aivan "normaalilla" tavalla. Kaunista, sanon minä.
Pelaaja seikkailee pitkin sankarin silmin nähtyä maailmaa, jossa liikutaan askel kerrallaan, ja kanssakäyminen ympäristöön sujuu hiirellä. Saattaa kuulostaa uhkaavalta, mutta peli todella toimii, ja mukaan on jopa onnistuttu saamaan tekemistäkin. Ruudun alalaidassa on inventaario, johon kaikki pelaajan keräämät esineet ilmestyvät. Ja kiitos kysymästä, esineitä voi myös yhdistellä toisiinsa.
Hiiren kursoria ruudulla liikuteltaessa esiin tulee teksti, jos kohdalla on jotain mainitsemisen arvoista. Kyseistä kohtaa klikkaamalla esiin tulee lista vaihtoehdoista, joista pelaaja sitten valitsee haluamansa. Systeemi on helppo ja nopea, eikä helpota peliä liikaa. Keskustelu toimii tutulla monivalintaperiaatteella.
Toiminnallisia välipaloja
Monista romppupeleistä poiketen Mission Critical on rehellinen seikkailu, jossa tehdään muutakin kuin tuijotetaan välianimaatioita. Ongelmat ovat mukavan tasoisia, vaikka mukaan onkin eksynyt myös liian yksinkertaisia juttuja. Vastapainoksi on sitten muutama kelpo etenemisenpysäyttäjä: pelissä on näppäin, josta aika etenee harppauksen eteenpäin. Parissa kohtaa peliä sankari voi harhailla ympäri alusta ilman mitään tekemistä vaikka tuomiopäivään asti, ellei ajankulutusnappia tule painettua luppoajan tappamiseksi. Eli jos peli ei tunnu etenevän, kokeile painaa nappia vaikkapa viisitoista kertaa. Jotain saattaa tapahtua...
Mukavana yllätyksenä pelaaminen ei ole pelkkää seikkailua, vaan mukana on taktista avaruustaistelua, jossa pelaaja komentaa Lexingtonin robottihävittäjiä erilaisia vihollisaluksia vastaan. Pelaaja seuraa toimintaa taktiselta näytöltä ja jakelee käskyjä hävittäjilleen. Taistelun vaikeustasoa voi säätää ja alimmalla tietokone hoitaa tappelut pelaajan puolesta. Toimintavammaisten ei siis tarvitse liata käsiään, mutta muille taktinen taistelu onkin sitten silkkaa mannaa.
Pienet osat, suuret näyttelijät
Mission Critical on kaunista katsottavaa. Lexingtonin sisustus on avaruusalukselle sopivan karua, ja myöhemmin pelissä eteen tulevat ulkokuvat ovat tunnelmallisia ja värikkäitä. Renderoitua ja käsin piirrettyä taidetta on osattu yhdistää tehokkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Avaruustaistelu esitetään tyylikkäästi rautalankamallein kuvatuilla aluksilla.
Äänimaailmassakaan ei ole valittamista: tehosteita ja musiikkia on mukana riittävästi ja ne virittävät tunnelmaa muun muassa tuulen ujelluksella, musiikki puolestaan on avaruusmaista. Pelimaailma tuntuu uskottavalta paikalta, joka reagoi pelaajan toimintaan. Esimerkiksi käveltäessä lähemmäs rikkinäistä ovea tuulen ujellus voimistuu.
Pelejä ei ilmeisesti enää nykyään voi tehdä ilman videota ja niinpä Mission Criticalin houkuttimiksi on kerätty pari tuttua nimeä: Michael Dorn (ST: TNG:n Worf) ja Patricia Charbonneau (RoboCop 2:sta tuttu Murphya hoivaava tohtori). Molemmat näyttelevät (yllättävän) pienet osansa tyylillä läpi. Huvittavaa on, että tähtien esittämät hahmot kuolevat jo ennen pelin alkua, tosin heihin törmätään vielä pelin lopussa. Videopätkiä on mukana todella vähän, mikä on erinomainen asia.
Reikiä nolla
Toimiakseen peli vaatii joko Windows 95:n tai tavallisen Dosin. Molemmissa systeemeissä peli toimi, mutta Windows 95:n alta ajettaessa pelin äänet pätkivät, vaikka virittelin wintoosaa kuinka. Dosissa peli pyöri ilman ongelmia.
Kokonaisuutena Mission Critical on mukaansatempaava seikkailu, joka on kirjoitettu rakastavalla huolella. Ajatuksia herättävä dialogi ja uskottava pelimaailma imevät pelaajan mukaansa jännittävään seikkailuun elämästä ja kuolemasta. Kannattava hankinta kaikille hyvän tieteisseikkailun ystäville.
89
