Otsikko "Molyneux jättää Bullfrogin?" heinäkuussa 1996 ilmestyneessä CTW-lehdessä sai puhelimet soimaan hälytyskellojen tavoin. Toimittajat soittelivat ympäri vuorokauden, koko tilanne oli uskomaton.
Peter Molyneux on yksi maailman arvostetuimmista pelisuunnittelijoista, joka on luonut sellaiset menestyshitit kuin Populous, Powermonger, Syndicate, Magic Carpet ja Theme Park. Bullfrog on hänen itsensä perustama yhtiö, ja Peter ja Bullfrog ovat aina olleet yksi ja sama. Voisiko hän todella hylätä lempilapsensa kymmenen vuoden menestyksen jälkeen, ja miksi?
Lehtijuttu osui huonoon saumaan, sillä Dungeon Keeperin kanssa ahertanut Peter ja hänen tiiminsä kärsivät muutenkin hirvittävistä paineista. Peterin kotiin Surreyn maaseudulla linnoittautunut tiimi paahtoi 16-tuntista päivää testaillen ja korjaillen. Lopulta tiedot paljastuivat paikkansapitäviksi: Peter oli jättänyt eroilmoituksensa.
Bullfrog myytiin vuonna 1995 Electronic Artsille Peterin kertoman mukaan "naurettavasta summasta", mikä teki hänestä varakkaan miehen. Hän pääsi jopa Sunday Timesin vuoden 1997 rikkaimpien listalla jaetulle 755. sijalle yhdessä Roger "James Bond" Mooren, näyttelijätär Joan Collinsin ja Discworldin kirjoittajan Terry Pratchettin kanssa. Henkilökohtaisesti hän ei kuitenkaan koskaan sopeutunut kunnolla EA:n suuryrityskulttuuriin, vaan häntä rasittivat jatkuvat hallintokokoukset ja edestakaiset matkat Kaliforniaan. Hän halusi siirtyä takaisin ensirakkautensa, pelisuunnittelun pariin. Peter Molyneux oli palaamassa juurilleen.
Tapasin Peterin ensi kertaa pari vuotta aikaisemmin. Tuolloin pidin Daily Telegraphissa viikottaista peli- ja tehtäväpalstaa, ja olin sopinut hänen kanssaan haastattelun tehdäkseni jutun Bullfrogin menestystarinasta ja Dungeon Keeperin tulevasta julkaisusta.
Haastattelu kesti yli kaksi tuntia, josta suuren osan keskustelimme yhteisestä kiinnostuksestamme saksalaisia lautapelejä kohtaan. Tämä johti siihen, että aloimme tapailla säännöllisemmin neljän muun pelimaailmassa pyörivän kaverin kanssa. Pidämme näitä tapaamisia edelleen noin parin viikon välein.
Eräänä päivänä noin puolitoista vuotta ensitapaamisemme jälkeen Peter tuli toimistooni ja paljasti tulevaisuudensuunnitelmansa. Hän tiedusteli, olisinko kiinnostunut liittymään hänen uuteen tiimiinsä, eikä sellaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Oltuani kaksi vuotta toimittajana halusin taas vaihteeksi tehdä pelejä niistä kirjoittamisen sijaan. Matkassa oli vain yksi mutka, nimittäin se, etten tiennyt ohjelmoinnista höykäsen pöläystä. "Se on etu eikä haitta", Peter hehkutti. "Onhan tiimissä oltava yksi täysijärkinenkin jäsen..."
Uuteen yhtiöön otettiin kaksi muutakin johtajaa. Tapasimme kaikki ensi kertaa huhtikuussa.
Mark Webley on omituisen huumorintajun omaava heppu, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Vaikkei hän itse pidäkään vertauksesta, hän on kuin laihempi versio koomikko John Goodmanista (esittänyt muun muassa Roseannen aviomiestä tv-sarjassa ja Retua Kiviset ja Soraset -elokuvassa). Kerran Peter oli syömässä perunalastuja, joiden myyntihoukuttimena oli mainos "AITOA KÄTEISTÄ onnenpaketeissa". Hän oli riemuissaan löytäessään pakkauksesta uuden, siististi taitellun kymmenen punnan setelin, ja huudahti kaikkien hämmästykseksi "Katsokaa, minä voitin!" "Valitan, mutta se oli vain vitsi. Minä laitoin sen sinne", totesi Mark, nappasi setelin Peterin kädestä ja työnsi taskuunsa. Vasta jälkeenpäin aloimme miettiä, oliko Mark tosiaan laittanut setelin pakkaukseen, vai kähvelsikö hän Peterin voiton.
Bullfrogilla ollessaan Mark oli jonkinlainen nouseva tähti ja jotkut jopa ennustelivat hänen perivän Peterin paikan tämän lähdettyä. Yhdessä vaiheessa hän johti noin kolmenkymmenen tuotteen kehittelyä. Tavatessani hänet ensi kertaa huhtikuussa hän röyhisteli rintaansa uusimman pelinsä Theme Hospitalin menestyksellä. Se oli juuri kammennut MDK:n myyntilistojen ykköstilalta.
Tiimin neljäs jäsen on entinen kaupungin järjestelmäasiantuntija Tim Rance, jonka Peter on tuntenut Populousin ajoista lähtien. Tim ohjelmoi Populousin moninpeliversion, joka oli yksi ensimmäisistä verkkopelin sisältäneistä suuren yleisön peleistä.
Jos Mark on John Goodman, Tim on Tieto. Hänen tietämyksensä järjestelmien teknisestä puolesta on uskomaton. Kaikki sellaiset ärsyttävät Windowsin pikkuongelmat kuin merkkiroskaksi muuttunut sähköposti tai ympäri ruutua poukkoileva hiirenkursori ovat Timille jokapäiväistä leipää.
Keskustelimme tapaamisessamme liikeasioista: veroista, budjeteista, tuloista, tilasta Atlantan E3-messuilla ja Lara Croftin saamisesta vastaanottoapulaiseksemme. Kaikkein pisimmät keskustelut käytiin kuitenkin yhtiön nimestä.
Peter ja Mark olivat alkuaan päättäneet nimetä firman Lionheadiksi Markin lemmikkihamsterin mukaan. Kunnia oli kuitenkin elikkoparalle liikaa, sillä Lionhead otti ja kuoli. Sitä pidettiin huonona enteenä ja nimi päätettiin vaihtaa. Harkitsimme monia vaihtoehtoja, joista vahvimpia olivat Black Box, Midnight ja Hurricane, mutta yhtään selkeää voittajaa ei löytynyt. Ensimmäinen johtokunnan kokouksemme päättyi pöytäjalkapallon pelaamiseen ja krokettiotteluun uudella krokettinurmella.
Noin viikkoa myöhemmin Peter soitti minulle kysyäkseen mielipidettäni nimestä Red Eye. Päätös oli tehtävä nopeasti, sillä Edge-lehti oli tekemässä meistä pitkän haastattelun, jossa olisi käytettävä joko nimeä Lionhead tai Red Eye. Jälkimmäinen miellytti meitä kaikkia, ja Edge pääsi mainostamaan julkistavansa ensimmäisenä uuden yhtiön nimen.
Meidän ei olisi kuitenkaan pitänyt hätiköidä. Kävi ilmi, että Red Eye -nimisiä firmoja oli joka nurkan takana: Red Eye Records, Red Eye Productions ja ties mitä. Mikä pahinta, redeye.co.uk -webbiosoitekin oli jo käytössä. Lionhead-nimestä ei tullut tällaisia ongelmia. Tim olikin jo rekisteröinyt webbiosoitteen lionhead.co.uk, ja tuossa vaiheessa meillä oli jo Lionheadin käyntikortitkin. Palasimme alkuperäiseen nimeemme, vaikka olemmekin Edgen Jason Brookesille anteeksipyynnön velkaa.
Ensikuulemalla Lionhead saattaa luoda mielikuvia Britannian leijonasta, viidakon kuninkaasta tai muusta mahtipontisesta. Totuus on siis kuitenkin toinen: yhtiö sai nimensä kuolleen hamsterin mukaan...
Ensi kuussa: Demis saapuu, eikä Lionhead ole enää entisensä.
