Jos pelejä on uskominen, tulevaisuuden urheilulajit ovat vaarallisen väkivaltaisia. Monday Night Combat -laji muistuttaa nykyisiä tornipuolustuspelejä.
Kahdesta pelimuodosta Blitz on puhdasta torninpuolustuskamaa sillä erotuksella, että toimintaa ohjataan yksittäisen soturin vinkkelistä. Yksin kentällä ei pärjää, joten päälle vyöryvien robottilaumojen tuhoamisesta saatava hynä sijoitetaan puolustustornien rakentamiseen ja päivittämiseen. Ei pöllömpi idea, mutta miksi Blitzissä on vain yksi kenttä? Samaan ympäristöön väsyy, vaikka mukana olisi kavereita.
Crossfire tarjoaa Blitziä enemmän hupia, ehkä siksi, että kyseessä on ilmiselvä Team Fortress 2 -kopio hahmoluokkia myöten. Tarkoituksena on valloittaa vastapuolen tukikohta hyökkäysroboteilla ja samalla vahvistaa omaa puolustusta tykkitorneilla. Jälleen idea on oiva, mutta toteutus ontuu. Crossfiresta puuttuu esikuvan syvyys ja hiottu ote, vaikka torninpuolustuksesta pöllityt elementit hyviä ovatkin. Kenttiäkin on vain pari.
Ikävästi Monday Night Combat ei pahemmin motivoi pelaajaansa. Yksinpelistä on lähinnä hahmoluokkien opettelemiseen, mikä on sääli, koska kunnon liigalla varustettuna maanantain turpajuhlat olisivat helposti venyneet viikonlopulle asti. Moninpelistä kerätyt arvonimet ovat laiha lohtu. Tympeyden kruunaa geneerinen yleislook ja virkkuukoukkua korvaan työntävät äänet.
Kyllä peliä muutaman illan tahkoo, mutta sen jälkeen torniräiskinnästä nauttiminen alkaa käydä työstä. Jotenkin mättöurheilusta tulee mieleen toinen XBLA-kesäpeli, Castlevania: Harmony Of Despair. Molemmissa on selkeästi potentiaalia ja pelattavuuden peruspilarit kunnossa, mutta tylsä toisto tappaa peli-ilon.
73
