Project Gotham Racing 3
www.xbox.com/fi-FI/games/p/pgr3
Bizarre Creations/Microsoft
Moninpeli: 2-8 pelaajaa
Project Gotham Racing 3:n nettipeli ei ole totaalisen uutta, koska sellainen oli jo edeltäjässä. Kuskin ura Livessä koukuttaa silti mallikkaasti.
Kisat ovat useimmiten neljän kuskin välisiä, suhteellisen lyhyitä pyrähdyksiä katuradoilla. Päämääränä on mahdollisimman hyvä sijoitus, joka parantaa pelaajan sijoitusta globaalissa ranking-taulukossa. Oman "tasoituksen" parantaminen on hauskaa puuhaa.
Vaikka peli pyrkii etsimään kohtuullisen samantasoisia kilpailijoita, silti osa ajaa häkellyttävän taidokkaasti. Aika nopsaan kanssakisaajien autovalintoja seuraamalla keksii, millä kaaralla kunkin luokan kisoihin kannattaa osallistua. Oman paikan tilastoissa määrää kisamenestys, jossa otetaan huomioon kisassa sijoittumisen lisäksi temppujen taidokkuus. Uusia autoja sen sijaan hankitaan puhtaasti kisassa sijoittumisen perusteella jaettavalla rahalla.
Lisää moninpelihubaa löytyy Playtime-valikosta. Peruskisan lisäksi mukana on muun muassa tiimipeliä ja eliminaatiokisaa. Hauskasti nimetty Capture The Track pitää lukua sitä, kuka on johdossa milläkin radanosalla. Playtimen puolella tunnelma tuntui huomattavasti lempeämmältä kuin urapelissä. Tekniikkakin pelaa. Ajaminen ei viivästellyt, nykinyt tai tutummin sanottuna lagannut kertaakaan.
Uusinta uutta on Gotham TV, joka vie autiopaikalle seuraamaan maailman parhaiden pelaajien tai omien kavereiden kisaamista ja mokailua. Jopa tuhannet voivat katsoa samanaikaisesti samaa kisaa, joten ainakin teoriassa kyseessä on ihan oikea pieni vallankumous. On mielenkiintoista seurata, miten huiput ajavat ja lohduttavaa huomata heidänkin mokailevan.
Jturunen
* * * * *
Pelaajat pilaavat
Minuun Project Gotham Racing 3:n moninpeli ei uponnut samalla teholla kuin edellisessä osassa.
Syy kitkeryyteeni ei ole pelkästään pelissä, vaan pelaajissa. Valtaosa kuskeista on niin sanottuja slämmereitä, eli sellaisia veijareita, jotka paahtavat mutkaan täysillä ja ottavat kimmokkeen mutkasta ulos edellä ajavan, eli yleensä taidokkaamman kuskin takakulmasta. Mutkakähinöissä edellä ajanut häviää aina, mikä tuntuu kohtuuttomalta.
Kaj Laaksonen
* * * * *
Call of Duty 2
Infinity Ward/Activision
Moninpeli: 2-8 pelaajaa
Call of Duty 2:n yksinpelin korkkarikohelluksesta voi olla montaa mieltä, mutta moninpeli on yksiselitteisesti pettymys.
Hätäinen käännös tuoksahtaa nenään jo siinä vaiheessa, kun huomaa pelaajamäärän rajoittuvan kahdeksaan. Sillä määrällä ei kovin kummoista sotaa järjestetä.
Ilmeisesti pettyneet pelaajat ovat jättäneet pelin omaan arvoonsa tai jääneet purkamaan turhautumistaan yksinkertaisiin tappomatseihin. Fiksumpiin pelimuotoihin, kuten tukikohdan puolustamisessa ja vahvasti counterin pomminpurulta maistuvissa etsi ja tuhoa -tehtävissä ei ollut pelaajia kuin yhtenä iltana. Siinähän sitten neljään pekkaan kovasti valtailtiin. Kokemus oli lievästi sanottuna laimea.
Lipunryöstöä harrastettiin hieman enemmän, mutta se nyt on sitä samaa sataan kertaan koettua tauhkaa, eikä pelimuotona todellakaan sovi vain kahdeksalle pelaajalle. Puhdasta tappomatsia harrastan mieluummin vauhdikkaammissa räiskinnöissä. Bonuksena Call of Duty 2:ta vaivasi turhan usein varppiminen ja lagittelu, mikä on aika uskomatonta ottaen huomioon matalan pelaajarajan ja Live-pelien yleensä hyvän toimivuuden.
PC:llä Call of Duty 2:n moninpeliin mahtuu 32 pelaajaa. Miksi Xbox 360:llä pitää tyytyä vähempään?
Kaj Laaksonen
* * * * *
Perfect Dark Zero
www.xbox.com/fi-FI/games/p/perfectdarkzero
Rare/Microsoft
Moninpeli: 2-32 pelaajaa
Joanna Darkin touhustelu synnyttää moninpelinä yhtä ristiriitaisia tunteita kuin peli muutenkin.
Paperilla kaikki näyttää hyvältä. 32 pelaajaa samassa matsissa on edelleen poikkeuksellisen paljon. Sitä on myös automaattitähtäyksen poistaminen lähes kokonaan ja tarkat osumakohdat pitkin kroppaa. Päälle vielä hyviä vaikutteita Counterista, monipuoliset kartat ja lievästi sanottuna mielenkiintoiset aseet.
Mikään määrä hienoja ominaisuuksia ei pelasta, jos tuntuma on kateissa. Jotenkin tähtäyksen hitaus ei ole missään suhteessa hirveätä kyytiä vipeltäviin pelaajiin. Sekään ei auta, että liikkuminen tuntuu epämääräiseltä ja tunnottomalta.
Joanna saa paljon anteeksi hienojen aseidensa takia. Miten olisi ensihätään vaikka voimakenttäkilvellä varustettu miekka tai tuttu Kalashnikov, jonka pistintä voi käyttää myös heittoveitsenä? Militanttinen asepornoilu on saanut antaa tilaa kepeälle hassuttelulle, mikä sopii täydellisesti agenttipelleilyn tunnelmaan.
Kentissä yhdistyy nerokkaasti yksinkertaisuus ja ällöräikeä rumuus. Lopputulos on kuin viiden vuoden takaisissa 3D-räiskinnöissä.
Kiinnostavia pelimuotoja on paljon. Eradication on pöllinyt Counterista aseiden ostamisen tapporahoilla, mutta on muuten tavallista tiimitappoa. Astetta hilpeämpiä matseja on infektiossa, jossa toinen tiimi aloittaa terveenä ja toinen taudin saastuttamina luurankoina. Hupi lohkeaa siitä, että terveet kääntyvät kuoltuaan tautisten puolelle, kunnes hysteria huipentuu kymmenpäisen kalmolauman jahdatessa laumana yksinäistä selviytyjää.
Tukikohdan puolustus ja valtaus on aika perinteistä menoa. Puolustajat voivat ostaa tappotienesteillä aseita, hyökkääjät eivät. Ainoa vain, että puolustajilla on yksi elämä, hyökkääjillä loputtomasti. Tihutöiden tekeminen on variaatio samasta teemasta sillä erotuksella, että hyökkääjät yrittävät tuhota rakennelmia tukikohdasta.
Kaiken kruunaa loistava co-op-peli. Koko kampanjan voi pelata tehtävä kerrallaan kaverin kanssa Livessä. Mikä parasta, tehtävät eivät edes ole suoria hiilikopioita yksinpelistä. Tämä pelkästään olisi minulle hyvä syy ostaa peli.
Kaj Laaksonen
