Modernit merirosvot ryöstävät muutakin kuin valtamerialuksia. Ne vievät sydämesi.
Monkey Islandit ovat merirosvoteemaisia seikkailupelejä, jotka rakentuvat huumorille ja kimuranteille ongelmille. Normaalipelin riittää tappamaan jo yksi tuosta listasta, mutta Apinasaarten nerokkuus nosti ne pysyviksi peliklassikoiksi, jotka nykyaikaan sovitetulla uustoteutuksella vetävät voitokkaan uusintakierroksen.
Ensimmäisessä Monkey Islandissa epäonninen sankarikokelaamme Guybrush Threepwood lopulta hyväksyttiin piraattiliiton jäseneksi. Tarinan jatko-osassa pääsemme jännittämään, asetetaanko hänet ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa, vai onko puolueen kuolleista noussut puheenjohtaja liian kova pala purtavaksi.
Merirosvoromantiikka on pullollaan myyttejä menneiden aikojen sankariteoista. Kanonisointi historiaan kapteeni Punaparran rinnalle viekoittelee myös Guybrush Threepwoodia, joka hankki kannuksensa nitistämällä aavepiraatti LeChuckin ja selvittämällä Apinasaaren salaisuudet. Tie legendaksi on pitkä ja kivinen. Varsinkin, jos tarjottavana on vain yksi urotyö ja sekin on kerrottu jo liian monta kertaa.
Menneisyyden haamut
Guybrushin ensimmäinen seikkailu päättyi kaunis naiskuvernööri kainalossa ja taskut täynnä mammonaa. Siinä sivussa kukistui ikiaikainen pahuus ja Karibian saaristo oli jälleen turvallinen paikka merirosvoukselle. Maineensa vahvistamiseksi Guybrush on valinnut seuraavaksi kohteekseen kaikkien aarteiden anopin ja isoäidin, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Tällaisista aineksista ei saada aikaiseksi kaksista seikkailua, joten Elaine on pakannut kamppeensa, Guybrush ryöstetään ja kaukaisesta kalmistosta nousee vanhan vihollisen puolimätä, mutta yllättävän eloisa ruumis.
Silmälappujen, koukkujen ja veristen laivankansitaistelujen sijaan LucasArtsin visio Karibiasta viljelee verbaalisia puujalkoja. Pilke silmäkulmassa käsikirjoitettu tarina imee mukaansa keskuspölynimurin lailla ja hiirestä on hankala irrottaa otetta, ennen kuin lopputekstit rullaavat ruudulla. Jopa miekkailu viedään verbaalitasolle.
Tarinan koukku ja kapteeni on hersyvän hauska dialogi plus sitä tukeva slapstick. Läpänderin parissa vatsalihakset kehittyvät, sillä Apinasaari on synkästä ajanjaksostaan huolimatta hemmetin hauska paikka. Komedia siirtyy edeltäjäänsä absurdimpaan suuntaan, mutta vitsit osuvat nauruhermoon entistä useammin.
Pelihuumorilla on paha tapa mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta Ron Gilbertin, Tim Schaferin ja Dave Grossmanin kynäilemä käsikirjoitus naurattaa, vieläpä ilman ensimmäistäkään navanalusvitsiä. Komediakakku kruunataan hyvin toteutetulla ääninäyttelyllä, etenkin Threepwood–LeChuck-taisteluparin tulkitsijoille on nostettava hattua.
Ottaako tohtori pähkinöitä?
Pulma-arsenaali on siihen vanhaan, hyvään Lucas-henkeen sopivan vinksahtanut. Muutaman pahimman pähkinän parissa aivot uhkaavat vetää itsensä umpisolmuun, sillä perinteinen logiikka käyttäytyy Karibialla hieman eri tavalla. Kilpasiskoistaan poiketen Guybrush haastaa ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta. Umpikujasta löytyy aina ulospääsy, mutta reitti ei ole aina se kaikista selkein.
Jos lusikka uhkaa lentää nurkkaan, sisäänrakennettu vihjetoiminto auttaa eteenpäin. Nappia painamalla Guybrush ajattelee ääneen, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Jälkikäteen ilmiselvän ratkaisun jälkeen saa yleensä hävetä omaa kädettömyyttään, mikä on hyvän seikkailupelin merkki.
Käyttöliittymää on parannettu edellisvuoden versiosta huimasti. Toimintavalikko aukeaa oikeasta hiirennapista ja inventaarioon pääsee rullaa klikkaamalla. Toimintoja voi käyttää myös näppäimistön kautta, mutta pikanapeille ei jouhevasti pelittävän hiiriohjauksen ansiosta ole tarvetta. Nopeita käsiä vaativissa pikakohtauksissa systeemi on aavistuksen liian kömpelö, mutta nämä pätkät ovat onneksi vähissä.
Muodon vuoksi
Käsin piirretty taide puhaltaa kuvitteellisen Karibian henkiin ja alkuperäisversiolle uskollisia maisemia kelpaa katsella. Vaikka kantaisä on jo pelien vanhainkodissa, resoluutiohoidolla piristetty uustaide parantaa loputkin vanhuksen kihdistä. Maisemiin on tungettu fanien löydettäväksi muutamia pääsiäismunia, jotka antanevat esimakua tulevista uusintaversioista.
Muuten kauniissa grafiikassa on yksi todella iso ärsyttävyys. Guybrushin hahmomalli on väkipakolla sovitettu muuhun sarjaan blondaamalla hiukset ja syöttämällä lipputangonsiemeniä. Puoli metriä alkuperäistä pitempi arjalaishonkkeli ei ole se kaikkien rakastama merirosvokokelas.
Oikean orkesterin soittama taustamusiikki toimii hyvänä tunnelmantehostajana ja sopii pirteään grafiikkaan erinomaisesti. Pienenä audiovisuaalisena kauneusvirheenä hahmoille ei ole opetettu huulisynkkaa, joten suut eivät liiku dialogin tahdissa.
Monkey Island 2 on legendan asemassa ihan ansaitusti. Pelin kaikki palaset loksahtavat paikalleen ennennäkemättömällä tavalla ja kyseessä on moneltakin kantilta ehkäpä paras koskaan tehty seikkailupeli. Kaikkien aikojen huumoripelin pystin Guybrush pokkaa suvereenisti, sillä alatyylisillä pyllyvitseillä ei Apinasaaren tontille ole asiaa.
Grafiikkapäivityksellä tuunattu uusversio houkuttelee pelin pariin yhä tuoreempia sukupolvia, mikä takaa, etteivät nuotiolaulut Guybrush Threepwoodin sankar’töistä koskaan vaikene. Tällaiset pelit uhmaavat aikaa ja ne tullaan muistamaan vielä kymmenien vuosien kuluttuakin.
Kiitos, rakas ystäväni, kun tulit takaisin.
* * * * *
Vielä on vanhassa virtaa
Mikäli uusversion karkkigrafiikka aiheuttaa näppylöitä, retrofiileille on tarjolla myös pelin alkuperäisversio. Aivan kuten viime vuodenkin painoksessa (Secret of Monkey Island: Special Edition, Pelit 8/09, 87 p), versioiden välillä pääsee seilaamaan nappia painamalla. LucasArts on kuunnellut fanipalautetta, sillä nyt puhuttu dialogi siirtyy myös palikkagrafiikkapuolelle. Originaaliversion musiikit tosin ovat edelleen aneemisia AdLib-pimputuksia viime vuosituhannelta. Tilanteiden mukaan muuttuva iMuse-järjestelmä on hävitetty, mutta nettikitinän perusteella oletin ongelman olevan suurempi kuin se oikeasti on. Eroa ei normaali vaikkukorva huomaa, ellei ole siitä tietoinen.
Uusversion huikein lisäys on alkuperäisen suunnittelukolmikon solkkaama kommenttiraita. Schafer, Gilbert ja Grossman kommentoivat pelin suunnitteluratkaisuja ja rentoa läppää on tarjolla lähes joka ruudulle. Puskaradion mukaan höpöttelyä oli nauhoitettu kolme tuntia, josta peliin päätyi vain kuudesosa. Enemmänkin olisi kelvannut.
Tekijät ovat saksineet jonkin verran materiaalia pelin alusta ja lopusta. Intron aikainen apinatanssi ja lopputekstien jälkeinen kikkailuosio ovat päätyneet leikkaamon lattialle. Kohdat eivät vaikuta pelikokemukseen, mutta ne olisi voitu jättää mukaan edes vanhan grafiikkamoottorin toteuttamana.
Lucasin restauroitua vanhat Tähtien sota -leffat päin bespiniä pelkäsin Apinasaarten puolesta. Onneksi huoli oli turhaa, sillä revision sijaan tämä peli on alkuperäisteosta kunnioittava remasterointi.
* * * * *
Monkey Island 2. LeChuck’s Revenge Special Edition
iPhone/iPod Touch
Testattu: iPhone 3G
Hinta: 5,99 €
Koskettava Apinasaari
Monkey Islandin iPhone-versio kiilaa suoraan yhdeksi AppStoren parhaimmista peleistä. Taskukokoon kutistetusta spessuversiosta on riisuttu kommenttiraita ja käyttöliittymää on muokattu pieneen kokoon sopivammaksi, mutta Guybrush ja kumppanit solkkaavat vuorosanansa aivan kuin PC-versiossa. Audiovisuaaliselta ilmeeltään iApinasaari ei eroa lainkaan isompien koneiden laitoksista.
Toimintapainikkeet on sijoiteltu ruudun alalaitaan ja samasta palkista pääsee myös inventaarioon. Ratkaisu toimii hyvin, ainoastaan muutamat nopeampaa reagointia vaativat pähkinät kärsivät aavistuksen tiiviistä nappularivistöstä. Nakkisormia on toisinaan hankala saada osumaan oikeille painikkeille toiminnan tiimellyksessä.
Kosketusnäytön lisäksi myös muita Applen laitteiden erikoisominaisuuksia on ymmärretty hyödyntää. Vihjetoiminto aktivoituu ravistamalla puhelinta ja klassiseen grafiikkatilaan vaihdetaan vetämällä kahta sormea ruudun poikki. Valikkoon siirrytään kääntämällä puhelin pystyasentoon.
Peli vaatii yllättävän paljon jerkkua, sillä toisinaan Apinasaari lyö itsensä sekunneiksi lukkoon. Seikkailu toiminee rivakammin hieman uudemmilla iPhone-malleilla, mutta omaa taskuani koristava iPhone 3G kävi jo suoritus- ja lämmönsietokykynsä äärirajoilla.
Junamatkan ratoksi taskukokoinen Monkey Island on kerrassaan erinomainen vaihtoehto. Luontevasti taskunauriille käännetyn käyttöliittymän ja veikeän toteutuksensa ansiosta tällaista herkkua osaavat arvostaa myös trenditietoiset omenaholistit.
Juho Kuorikoski
Guybrush rokkaa taskukokoisenakin.
90 + suositus
90
