Monster Hunter esittelee kesän muotihitteinä krokotiilirotsin ja dinosaurussaappaat.
Nipponin poikien kansallishuvi Monster Hunter on jäänyt länsimaissa marginaalimiesten meiningiksi, sillä roolipelisarjan PSP-alusta ei ole länsimaissa tae myynnille, pikemminkin päinvastoin.
Monster Hunter Tri näyttää, mihin hirviönmetsästäjien rahkeet riittävät koko kansan koneella. Potentiaalia piisaa vaikka mihin, sillä Monster Hunter Tri on salakavalan addiktiivinen yhdistelmä roolipeliä, toimintaseikkailua ja nukkeleikkiä.
Parempi pyy povessa
Toisin kuin muissa valtavirran rooliseikkailuissa, homman keskiössä ei ole hahmon, vaan varusteiden kehittäminen. Metsästäjän taidot riippuvat aseista, eivät ammatista tai ominaisuuksista. Suurmiekan, moukarin ja linkkukirveen kantajat uhraavat peitsi- ja lyhytmiekkasoturien kilven tarjoaman suojan maksimaalisen hyökkäystehon alttarille, ja pyssymiehet pysyvät turvallisen etäisyyden päässä saaliistaan.
Tykästyin ammuskelijoihin, sillä vapaa hyökkäysetäisyys on muihin luokkiin verrattuna taktinen etu. Suosikikseni nousi kevyttä pyssyä kantava metsästäjä, joka säilyttää liikkuvuutensa joka tilanteessa. Pieni kaliiberi tekee tietenkin järeitä vähemmän vahinkoa, mutta kaikkea ei voi saada, sillä raskasta kanuunaa raahaavat soturit rahjustavat taisteluissa vaivalloisesti uusiin asemiin, jos vastustaja tulee liian lähelle.
Metsästäjien otteissa on lyhyitä taukoja ja viiveitä, joilla korostetaan tilannetajun merkitystä petoja kuhisevassa maastossa. Pyssyn lataamista varten täytyy pysähtyä. Tyhjän ampuminen laukaisee vain animaation, jossa hahmo ihmettelee, miksi mitään ei tapahdu. Lyömäaseiden riesa on terän tylsyminen, joka eliminoidaan teroituspausseilla. Parannusjuomien hörppiminen vie oman aikansa, jolloin metsästäjä on haavoittuva.
Dinopuisto
Kaikki metsästystehtävät noudattavat samaa kaavaa. Soturit hakevat metsästäjien killalta tehtäviä, joissa tapetaan tietty määrä tiettyjä hirviöitä tai kerätään määrättyjä tarvikkeita. Tehtäviin varataan aikaa 50 minuuttia, joka kuulostaa äkkiseltään ruhtinaalliselta, sillä hirviöiden löytäminen ei ole vaikeaa. Pikkupedot kaatuvat vajaassa tunnissa kevyesti, mutta isoilla mörreillä on hurjasti hipareita. Paremmat kamat nopeuttavat urakkaa siihen asti, kunnes vastaan tulee taas kovempi karju, joten varustelukierre on loputon.
Hirviöt ovat komeita dinosaurusten perillisiä, joita on höystetty fantasiaominaisuuksilla, kuten tuli- ja sähköiskuilla. Pedoilla on monipuolisia hyökkäyksiä, liikekuvioita, elkeitä ja kriittisiä osumapaikkoja, jotka on syytä tuntea, jos haluaa säilyä hengissä. Hyvätkään varusteet eivät pelasta tyhmänrohkeaa typerystä. Pyssyttelijät eivät ole turvassa, sillä saalis saattaa sylkeä happoa, heittää kiviä tai tehdä räväkän ryntäyksen sarvet tanassa.
Otuksilla ei ole kestopistepalkkia vaan kunto päätellään käyttäytymisestä. Jos häntä on poikki ja otus klenkkaa kivuliaan näköisesti, henki enää vain pihisee. Joskus hirviö pitää vangita lahtaamisen sijaan, jolloin henkihieveriin kurmotettu otus houkutellaan ansaan ja paikoilleen jämähtänyt peto tyrmätään rauhoitusaseella.
Jurassic Parkin ja Eragonin välimaastoon putoava fantasiamaailma pursuaa metsää, kosteaa viidakkoa, aavikkoa ja tundraa. Vehreät ja elävän näköiset maastot jaetaan numeroituihin alueisiin, joiden välillä on lyhyt lataustauko. Tavalliset otukset pysyvät tiukasti alueillaan, mutta suurriista vaihtaa mielellään maisemaa.
Metsästyksen lomassa maastosta kerätään raaka-aineita, joka on kaikenlaista roinaa lannasta luiden ja siementen kautta arvomalmeihin. Parantavia yrttejä ja muita kasveja poimitaan paljain käsin, hyönteiset napataan verkolla ja malmia lohkotaan hakulla. Jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, työkalut kuluvat. Sekalaisia raaka-aineita kuluu eniten ase- ja panssaripäivityksiin. Tärkeimpiä ainesosia ovat hirviöiden nahat, suomut, sarvet ja muut osat, joita tarvitaan rekkalasteittain jopa tuluskukkaroon.
Hei me grindataan
Epäilin ennakkoon moninpeliksi rummutetun Monster Hunter Trin yksinpelin järkevyyttä, mutta se on yllättävän mielekästä ja paikoin jopa jännittävää puuhaa. Tarinasta ei varsinaisesti kannata puhua, sillä soturi palkataan listimään Moga-kylän kalastajia kiusaava Lagiacrus-merilohikäärme. Sen jälkeen jauhetaan alati vaikeutuvia metsästys- ja keräilytehtäviä, jotka valmistavat Herra Äksää Lagiacrusin kohtaamiseen. Yksinpelin tehtävät äityvät varsin kiperiksi, sillä metsästäjällä on hirviöiden jakamaton huomio. Parin tehtäväryppään jälkeen ilmaantuva kaveri, Cha Cha -pikkupeikko, helpottaa tilannetta jonkin verran.
Siinä missä yksinpelin kiintopiste on kylä, nettimetsästys aloitetaan Loc Lacin kaupungista, joka on nettiaulan graafinen käyttöliittymä. Nettikeikkojen maastot ja hirviöt ovat samoja kuin yksinpelissä, mutta tehtävät hoidetaan 2–4 metsästäjän tiimeissä Phantasy Starin tapaan. Läpäistyt metsästysretket palkitaan kokemuspisteillä, jotka määrittävät metsästäjän tason. Kokemus ei vaikuta mihinkään konkreettiseen, mutta siitä näkee suurin piirtein pelaajan taitotason.
Kommunikointi hoidetaan virtuaali- ja USB-näppiksellä, mutta kaverilistalaiset voivat jutella Wii Speakilla. Koordinointia tarvitaan harvoin, sillä tee lämää äläkä kuole -ohjenuora riittää pitkälle. Vähäisestä keskustelusta huolimatta tiimityöskentelyssä on imua, vaikka porukka olisi tuntematonta, sillä joukossa arvokamaa ja rahaa irtoaa tuntuvasti yksinpeliä nopeammin ja vaivattomammin.
Nettipelissä vehkeiden vertailu on tärkeää. Halutuimpia ovat hirviöiden mukaan nimetyt panssarisarjat, joiden valmistamiseen tarvitaan tietysti runsaasti kyseisen otuksen osia. Mitä parempi panssari, sitä enemmän ja sitä isompia otuksia pitää kaataa. Panssarit ovat selkeästi erilaisia, joten keräilyvimma johtaa näkyvään palkintoon.
Hamstrauskohteet eivät lopu ihan heti kesken, sillä aseiden kehityspuissa on noin kymmenen eri tasoa ja useita haaroja. Pelituntimääriä on aivan turha arvioida, sillä päivitysjenkan tahdissa viikot venyvät huomaamatta kuukausiksi.
Monster Hunter Trissa on maagista vetovoimaa. Illalla aloitetut sessiot venyivät reilusti aamuyön puolelle, kun halusin käydä hakemassa vielä vähän malmia tai jotain muuta roinaa, että sain himoitsemani panssarisetin valmiiksi. Monster Hunter Tri on kutkuttava yhdistelmä armotonta grindausta ja armotonta toimintaa.
* * * * *
Monster Hunter 2 pyöri aikanaan meikäläisen PSP:ssä tiheään tahtiin, sillä aina vain hurjempien hirviöiden kaataminen sekä varusteiden säätäminen koukuttivat.
Wiin Monster Hunter parantaa lähes joka osa-alueella, mutta etenkin moninpelin vaivattomuus teki vaikutuksen. Offline- ja online-pelitilojen välille on saatu tarpeeksi koukkuja, että molempia tekee mieli pelata. Nettipeli toimii huiman helposti niin tuttujen tai tuntemattomienkin kanssa, mikä ei ole Wiillä itsestään selvää.
Wii-versiossa sarjan perussynneistä jäivät korjaamatta vain löysät kontrollit. Onneksi metsästysonni riippuu ohjauksen tarkkuutta enemmän oikeasta aseesta ja ajoituksesta.
Wiillä on ollut harvinaisen kova alkuvuosi, sillä muutkin kuin Nintendo ovat julkaisseet koneelle erinomaisia helmiä. Aika näyttää miten syvälle hirviömetsästyksen koukku uppoaa länsimaissa, mutta nyt täytyy mennä, sillä parin Royal Ludrothin kaatamisen jälkeen saan varustesetin kasaan.
Juho Penttilä
87
90
