Monster Truck Madness 2 – Hirviömaasturimielettömyyttä

Kukapa ei Microsoftia tuntisi? Tämä Redmondiin sijoittunut mainostusalan yritys on hätkähdyttänyt maailmaa muun muassa Miinaharavalla ja laadukkailla joystickeilla.

Viime vuosina firma on petrannut hurjasti pelijulkaisuidensa määrässä. Iänikuisen Flight Simulatorin rinnalle ovat nousseet sellaiset nimet kuin Close Combat 2, Age Of Empires ja Monster Truck Madness. Monster Truck Maddness 2 jatkaa ykkösen linjoilla, eli tarjoaa isopyöräisiä autoja ja mielenkiintoisia ratoja. Pelin ääliöjenkkimäinen asenne kimittävine selostajineen päivineen on vedetty niin överiksi, ettei se enää ärsytä, vaan lähinnä irvailee itselleen.

Pelissä on muutama sisärata, joissa tarkoituksena on pysytellä kentän keskialueella ja tuuppia muiden autoja korokkeelta alas. Tylsää, ja tuskin pidemmän päälle vetää ketään puoleensa. Mielenkiintoisempia ovat ralliradat, joilla ideana on, että reitillä ei ole väliä, tärkeintä on kulkea välietappeina toimivista porteista läpi.

Maaston tunteva pelaaja oikaisee läpi maiden ja mantujen, ja säästää roppakaupalla sekunteja aloittelijoiden töniessä toisiaan hornan tuutin kautta mutkittelevilla kiertoteillä. Mikään ei ole hauskempaa kuin mutkassa rutata kaverin auto katon kautta järveen.

Insanity Inside

Valittavissa on 20 erilaista autoa, joiden jousitusta, rengaskuviointia ja vaihteiston välitystä voi virittää mieleisekseen. Esimerkiksi aavikkoralliin lähdettäessä kannattaa satsata nopeuteen kiihtyvyyden kustannuksella, kun taas mäkisellä, mutkaisella taipaleella tilanne on päinvastainen. Autonvalinnassa ulkonäkö jäänee ratkaisevaksi tekijäksi, allani jyrisivät lähinnä tyylikkään mustat Rampage ja Black Stallion.

Grafiikka on jumalaista, esimerkiksi sääefektit ja yöajo ovat erittäin näyttäviä. Hitaammilla koneilla voi efektivalikoiman laajuuteen puuttumalla vaikuttaa suuresti pelin nopeuteen, joten peli pyörii ilman 3D-korttiakin matalimmilla resoluutioilla pelattavasti. Hassuna yksityiskohtana esimerkiksi mutainen tie näyttää ilman 3D-korttia jopa aidommalta kuin kiihottimen kanssa, pehmennetty maasto kun on jotenkin steriilin ja kiillotetun näköinen. Tuskin kuitenkaan tulee enää yllätyksenä kenellekään, että jos halajaa kaunista, tarkkaa ja nopeaa grafiikkaa, on 3D-kortti pakollinen.

Keikkuva, löysä ajofiilis on aidon oloinen näin maallikon perstuntumalla, ainoa valittamisen aihe autojen hallinnassa on se, että pakki ei tahdo mennä välillä millään ilveellä päälle. Pelkuripellet voivat käyttää automaattivaihteistoa, mistä on suurta apua auton jäädessä jumiin ikävään maastonkohtaan.

Makea kuin kermakakku

Lähiverkkopelin kanssa oli joitain ongelmia. NE2000-pohjaisella verkkokortilla varustettu kone ei millään ilveellä suostunut toimimaan palvelimena, grafiikka tilttaili silloin tällöin, eikä pelin kaatuminenkaan jäänyt tuntemattomaksi ilmiöksi. Ongelmat olivat kuitenkin alkuhankaluuksien jälkeen harvinaisia, eivätkä riivanneet haitaksi asti. Verkkopelaajat ilahtunevat siitä, ettei Monster Truck Madness 2 vaadi täysinstalloituna CD:tä toimiakseen, vaan yksi ostettu peli riittää talontäydelle väkeä.

Jostain omituisesta syystä peli on ohjaamosta nähtynä selvästi hitaampi kuin auton takaa tarkasteltuna. Pelaaminen kuitenkin sujui takanäkymällä hyvin, ja autojen rymistelykin näyttää ulkonäkymässä paljon paremmalta kuin testdrivemaisesti ratin takaa kurkisteltuna.

Monster Truck Madness 2 on erinomainen autoilupeli, jossa ei pikkunitkutus poislukien ole moitteen sijaa, ja Carmageddonin lisäksi ainoa 3D-autopeli, jota jaksan pelata. Microsoftin pelirintama näyttää satsaavan laatuun: vähän, mutta sitäkin parempaa. Vielä kun pyrkisivät käyttispuolellakin samaan sen sijaan, että uhraisivat kaikki voimansa 258 prosentin markkinaosuuden valtaamiseen. Hih, pääsinpäs nälvimään.

90