Mortal Kombat 3 – Veren perintö

Edes varpaat pelimaailmassa seisova on tuskin voinut välttyä kuulemasta kombatmaniasta. Tuotemerkki Mortal Kombat on tehnyt jo nyt enemmän dollareita kuin menestyksekkäimmät jenkkileffat. Kolikkopelien ja niiden kotikoneille tehtyjen versioiden seuraksi on Mortal Kombatista tehty leffa, sarjakuvia, piirretty tv-sarja ja ällöttävyyden huippuna live-kiertue. Pelejäkin onneksi vielä tehdään.

Hurja joukko

Mortal Kombatin kolmososan taistelijakaarti on hieman muuttunut ja laajentunut edellisestä osasta. Teräskätinen Jax on pelastanut ykkösosan ihanan trikoissa viihtyvän Sonyan. Kaljupäinen konna Kano on jälleen vapaalla jalalla. Liu Kang ja Sub-Zero ovat olleet mukana jatkuvasti, tosin jälkimmäinen on eronnut ninjaklaanista ja saanut peräänsä predatorin näköiset ninjarobotit. Cyrax, Sektor ja Smoke on ohjelmoitu tappamaan petturi Sub-Zero, Tyyliniekka Kung Lao nakkelee vieläkin tappavaa lierihattuaan. Nuorentuneen Shang Tsungin vahvuus on edelleen kyky muuntaa itsensä miksi tahansa muuksi taistelijaksi.

Kokonaan uusia tuttavuuksia on rutkasti. Jollei Vampiran näköinen Sindel hirtä vastustajaansa pitkillä hiuksillaan, hän kirkuu ne kuoliaaksi. Kabal on hyökkäyksestä hengissä selvinnyt, vain hengityslaitteiden varassa elävä hirvitys. Mellakkapoliisi Stryker mätkii kumipampulla ja heittelee kranaatteja, intiaanipäällikkö Nightwolf hakkaa tomahawkilla ja heittelee loitsuja. Nelikätinen jätti Sheeva on ensimmäisen Kombatin pääpahiksen Goron morsian ja vannoo kostoa.

Loppupahiksina on nelijalkainen minotauri Motaro ja kakkososasta tuttu Shao Kahn. Molempia pääsee myös itse pelaamaan, mutta vain oikean koodin avulla ja vain kaksinpelissä.

Vauvoja, eläimiä ja sisäelimiä

Mortal Kombatin taistelijoiden vahvuus on aina ollut siinä, että kaikki osaavat samat liikkeet, mutta kantama, teho ja nopeus vaihtelevat. Lisäksi jokaisella on tietysti omat persoonalliset erikoisliikkeensä. Hyvänä oivalluksena on esimerkiksi Nightwolfin heijastava suojaus, joka on oiva yllätys niille, jotka turvautuvat tulipallojen kaltaisiin kaukolaukauksiin. Osalla taistelijoista on mukavia hetkeksi vihollisen tainnuttavia ominaisuuksia, kuten Sub-Zeron jäädytys tai Cyraxin verkko.

Hauskoja lopetusliikkeitä oli alun perin vain yksi fatality per taistelija, mutta jatko-osissa tekijät ovat riehaantuneet niiden suosiosta. Babality muuttaa vastustajan vauvaksi ja animality tappaa eläimen hahmossa. Friendship aiheuttaa jotain positiivista, vaikka pienen tanssin tai antaa vastustajalle lahjan, ja Mercy antaa vastustajalle ripauksen elämänvoimaa takaisin ennen tuhoa.

Pahin sisuskaluilla mässäily on saanut antaa tilaa yhä utopistisimmille tempuille ja huumorille. Kukapa enää jaksaisi kauhistella liikkeitä, joissa uhrin sielu karkaa ruumiista vastustajan irvistäessä tai voittajan heittäessä häviäjää peliautomaatilla?

Uusissa mätkintäpeleissä on oltava komboja, hillittömän nopeita mutta vaikeita iskusarjoja, joita vastaan on mahdoton suojautua. Mortal Kombatissa ideana on ketjuttaa ensimmäisen iskun perään sopivia liikkeitä, jolloin nopea sarja jatkuu niin kauan kun osaa valita oikeat liikkeet. Jos vastapuoli ei onnistu torjumaan kombon ensimmäistä iskua, voi pahimmillaan kymmenien liikkeiden sarja viedä kerralla lähes kaiken elinvoiman.

Kontrollit ovat lähes samat kuin ennenkin: korkeat ja matalat potkut ja lyönnit sekä suojaus. Uutena nappina on juoksu, jonka avulla pääsee nopeasti kentän halki ja yllättämään vaikka kombolla. Onneksi ohjaukset toimivat täsmällisen nopeasti jopa näppikseltä, tosin osassa erikoisliikkeistä meinaavat sormet mennä ristiin. Useimmat gamepadit ovat vielä hankalampia, koska harvassa on kuutta toimintanappia.

Juoksun, kombojen ja pelin kasvaneen nopeuden takia tempo on noussut hillittömäksi, ja itse asiassa peli pyörii nopeammin kuin alkuperäinen kolikkopeli suhteellisen hitaallakin PC:llä, joskin animaatiosta napsitaan välistä pois frameja mikäli teho on niukilla.

Kaverit tohjoksi

Yksinpelissä kaikki vastustajat edelleen teilataan kolmen erän otteluissa, kunnes lopuksi niitataan kaksi pääpahista. Tällä kertaa voi valita kolmesta eripituisesta kisasta, joista vaikeimmassa mukana ovat kaikki neljätoista kilpailijaa.

Kaksinpelin voi käydä normaalin yksittäisen kolmen erän matsin lisäksi turnajaisina, joissa molemmat pelaajat valitsevat enimmillään parisenkymmentä eri taistelijaa. Taistelua käydään taukoamatta kunnes toiselta loppuvat taistelijat. Taitoeroa voi tasapainottaa antamalla toiselle pelaajalle enemmän taistelijoita.

Moninpelin kruunaa mahdollisuus mäiskiä kavereita lähiverkon kautta, joka onkin hulvattoman lystiä touhua. Tosin harvalla on mahdollisuus käyttää verkkoa pelaamiseen, mutta jos on, verkkopeli toimii teknisesti hyvin, eli eroa yksinpelin nopeuteen ei ole lainkaan. Täysin älyttömänä rahastuksena verkkopelissä joka konetta varten on hankittava peli erikseen.

Koodinvääntäjät

Uutena jippona ovat vielä koodit, jotka annetaan parametreinä peliä käynnistäessä tai kaksinpelissä hetki ennen matsin alkua. Niillä saa muun muassa poistettua veren tai fatalityt, tai vaikka muuttaa piilotetun taistelijan Smoken sekä loppupahikset pelattaviksi. Kaksinpelin koodeilla voi muuttaa taistelijoiden kestävyyttä ja iskuvoimaa tai poistaa joitain liikkeitä kokonaan. Miten olisi esimerkiksi näkymättömät tuplasti iskuvoimaisemmat taistelijat ilman puolustusliikkeitä ja koko hoito moninkertaisella nopeudella?

Koodien ja liikkeiden löytämisessä on oma hupinsa, tosin suurin osa etsii käsiinsä netissä tai Pelit-BBS:ssä liikkuvat FAQ-tiedostot, joista löytyy älyttömimmätkin pikku salaisuudet.

Flawless victory

Pilkuntarkka kolikkopelin kloonaus ei horju äänissäkään. Musiikki tulee suoraan rompulta, joksin itse väännän sen pois, jotta hyvät efektit kuulee selvemmin. Harvinaisen voimalliset iskuäänet eivät jätä epäselvyyttä, koska nyrkki napsahtaa perille. Testikoneessa ääniefektit eivät kuulostaneet aivan puhtailta, vaan särisivät ikävästi.

Grafiikka ja animointi ovat nekin hyvin lähellä alkuperäistä. Taistelijat ovat vähän kutistuneet ja näyttävät kuvissa hieman suttuisilta, mutta liikkeessä, etenkin nopealla koneella, animaatio on paitsi älyttömän nopeaa myös hyvin sulavaa. Vain lopetusliikkeissä hidastellaan koneen joutuessa lataamaan animaatioita kiintolevyltä.

Beat'em-uppeja pidetään yleensä aivottomina näppiksen paukuttelupeleinä. En väitä Mortal Kombatia strategiapeliksi, mutta luultua enemmän siinä joutuu vaivaamaan harmaata massaa. Kokemattoman pelaajan ja veteraanin erottaa siitä, että edellinen paukuttaa iskuja lähes summamutikassa, kun jälkimmäinen keskittyy suojaamaan ja väistelemään ja iskee nopeasti ja ratkaisevasti täydellä teholla vasta sitten, kun vastustaja tekee virheen. Tarkka pelaaminen ei onnistu, ellei tunne hyvin eri taistelijoiden ominaisuuksia.

Yksinpeliin kyllästyy muutaman illan jälkeen, vaikka ihan helposti koneen yli ei kävelläkään. Kolmososassa on jaksettu väsätä paljon herkkuja kaksinpelejä varten ja jo pelkästään sen takia kolmas osa ei ole pelkkä rahastus vanhoilla ideoilla. Haukkuja tulee muutamasta ylivoimaiselta tuntuvasta liikkeestä. Jotkut liikesarjat ovat sitä luokkaa, ettei yksi matsi kestä välttämättä muutamaa sekuntia kauempaa.

Hyviä mättöpelejä on viime aikoina tullut paljon: Primal Rage on näyttävämpi, FX Fighterissa on yksi ulottuvuus enemmän, Street Fighter 2:ssa enemmän liikkeitä ja One Must Fall on ilmainen, mutta yksikään niistä ei ole yhtä aukottoman pelattava, yhtä erinomainen kaksinpeli kuin Mortal Kombat 3.

91