Mortal Kombat-pelisarja on aina ollut rajatun, eriskummallisen ryhmän viihdettä. Neljäs osa siirtää pelin 3D-aikaan.
Nelisen vuotta sitten ilmestynyt ensimmäinen Mortal Kombat oli ihan hauska mäiskintä. Verellä mässäily oli vielä niin uusi juttu, että pelillisiä puutteita pystyi katsomaan läpi sormien. Hapuilevien jatko-osien jälkeen Midwayn neljäs yritys tekee paluun ensimmäisen pelin tunnelmiin, aseinaan paranneltu pelituntuma ja käsittämätön määrä yliampuvaa väkivaltaa.
Tuttua ja turvallista
Mukana ovat vanhat suosikkihahmot. Johnny Kage ja Raiden palaavat, kuten myös Liu Kang, Scorpion, Sonya Blade, Sub Zero ja Goro. Uusien yrittäjien kera hahmoja on kuusitoista.
Perinteisemmän läiskyttämisen täytteeksi on taistelijoille sujautettu mukaan repertuaari melko vänkiä aseita. Pahasta astmasta kärsivä Scorpion rankaisee vastustajiaan pitkällä miekalla, Kiss-aikoja uudelleen elävä Reiko murjoo kilpailijansa kumoon piikkinuijalla ja Raiden hakkaa kavereitaan sotavasaralla. Tuulen jumalanakin tunnetulla Fujinilla on kuitenkin pieni etu, sillä mies kantaa kehissä raskaamman luokan jalkajousta. Ei kilkuttimista mitään erikoisemman luokan hyötyä ole, mutta aseiden avulla nahistelusta tulee ainakin himpun verran vaihtelevampaa.
Eri pelimuotoja on tarjolla yhteensä seitsemän, joista 2 on 2 -kombat on ehkäpä mielenkiintoisin tuttavuus. Pelaaja valitsee kaksi mieleistään hahmoa ja kamppailee sitten vuorotellen tietokoneen valitsemia rähinöitsijöitä vastaan. Jos yksi kumppaneista murjotaan kuoliaaksi, seuraava astuu kehään ilman sen kummempia taukoja.
Pelissä on toki tuttu Arcade-moodi loppuvideoineen, joukkueurheilupeli sekä kestävyys- ja turnaustaistelu. Jälkimmäisessä pelissä valitaan neljän tai kahdeksan riitapukarin otteluturnaus, jossa 3_7 innokasta Mortal Kombat -fanaatikkoa voi keskittyä toistensa höykyttämiseen.
Mortal Kombat 4 vaatii peliohjaimen, josta nappulat eivät ihan heti lopu kesken, esimerkiksi Microsoftin Sidewinder-padin. Sujuva pelailu onnistuu parhaiten kahdeksalla painikkeella. Peli käyttää tuttuja high- ja low punch/kick-kontrolleja sekä torjunta-, juoksu- ja askelpainikkeita sekavan tunnelman aikaansaamiseksi.
Brutaalien erikoisliikkeiden määrä on kasvanut sitten edellisten osien. Tavallisten jalkojen- ja selkäranganmurskausten, ylinopeiden lyönti- ja potkukombojen sekä tyypillisten tulella kärvennysliikkeiden lisäksi on käytössä laaja valikoima entistäkin raaempia lopetuksia, yksi fatality esimerkiksi lähettää vastustajapolon suoraan jättiläismäisen potkurin käsittelyyn.
Vain parhaimmat selviytyvät
Nelosen yritys on hyvä, mutta pelin perusviat ovat valitettavasti tallella. Ehkäpä en ole oppinut pelaamaan Mortal Kombat -pelejä, mutta jokaisessa osassa tuntuu pärjäävän käsittämättömällä nappulanhakkauksella eikä Virtua Fighter -tyylisellä taktisemmalla otteella. Peli on yhtä kaoottinen pelattava kuin ennenkin, ja taistelut ovat jopa liian nopeatempoisia liikkeiden täydelliseen hallintaan. Peliä kyllä oppii pelaamaan muutamassa minuutissa, mutta hankalimmat ja "näyttävimmät" nitkautukset saattavat jäädä kärsimättömiltä tappelijoilta haaveeksi. Tekkenin tai Segan pelien puhtaita ja ajoittain todenmukaisia liikesarjoja ei kannata odottaa näkevänsä.
Menestyäkseen on tunnettava vastustajan liikkeitä, osattava käyttää torjuntapainiketta ja sivuttaisaskelia, sekä hallittava muutama usean lyönnin tai potkun kombo. Erikoisliikkeillä voi lisätä näyttävyyttä, mutta ottelut voittaa kyllä perinteisemmilläkin otteilla. Verenvuodatuksesta pitävät voivat lisäksi opetella liki kymmenen liikkeen yhdistelmiä, heittoja, erilaisia vääntöliikkeitä ja yliverisiä fatalityja. Taistelutantereelta voi myös poimia raskaita esineitä, kuten pääkalloja ja kivenmurikoita, joita käyttämällä voi lisätä vastustajansa tuskaa.
Äänipuoli musiikkeineen on kivasti kohdallaan ja tuskanhuudot kaikuvat kahinoinnin aikana. Taustalta kuuluu lisäksi veikeää mörinää. Taustoiltaan peli on hiukan kliinisen oloinen, mutta yleinen graafinen ulkoasu on selvästi parantunut edellisiin osiin verrattuna. Hahmojen animointi on tosin liian rivakkaa ja totuttuun Mortal Kombat -tyyliin kovin epäuskottavan oloista.
Taistelijat näyttävät kyllä kolmiulotteisilta, mutta hahmojen raajat erottuvat paikoin harmittavasti toisistaan ja esimerkiksi taustat ovat harmittavan yksiulotteisia. Verenroiskeetkin muistuttavat lähinnä punaisia legopalikoita, ja estävät ajoittain jopa näköyhteyden ruudun tapahtumiin.
Mortal Kombat -fanin kannattaa tarkistaa osa neljä. Vaikkei pelissä ole mullistavia pelillisiä parannuksia tai erikoista sälää, on se silti paras Mortal Kombat. Mikä kertoo enemmän sarjan yleisestä laadusta kuin nelososan erinomaisuudesta.
76
