Keskipohjanmaalainen metsäidylli järkkyy kun tuhannet hevosvoimat ulvahtavat taisteluhuutonsa tulta syöksevistä pakoputkista ja tämän päivän gladiaattorit odottavat radan päässä lähtökäskyä - ilmassa väreilee suuren urheilujuhlan tuntua.
Mitä turrrkasen tulimmaista? Onko formulasirkus muuttanut Menkijärvelle? Missä on Zeizei? Vaan tämäpä sirkus onkin lentävää sorttia, sillä on jälleen se aika vuodesta kun suomalaiset WarBirds-pilotit valtaa vaellushalu moskiittojen maille.
Voi pojat kun tietäisitte
Alkujaan Air Warriorissa perustetun FAF-laivueen luovan hulluudenpuuskan tuotos, Mosquito Meeting, lähti kolmatta kertaa käyntiin Kauhavalla 3. heinäkuuta. Toisin sanoen raavaat, normaalisti täysjärkiset äijät raahaavat kasapäin rautaa keskelle metsää, pluggaavat koneet nettiin tavalla tai toisella ja pelaavat viikonlopun verran WarBirdsiä perinteisen leirielämän lomassa.
Pienenä, lähes vitsinomaisena tempauksena alkunsa saanut tapahtuma oli tänä vuonna jo kasvanut melko suureellisiin mittoihin ja vaikka osanottajat koostuivatkin lähes yksinomaan vajaa 30-päisestä Icebreakers-laivueesta melko vaatimattoman ennakkomainonnan vuoksi, ei ohjelmasta ollut puutetta. Tästä suurin kiitos kuuluu tämänkertaisen "Mossen" isännöineelle Kauhavan Ilmasotakoululle, jonka varaukseton vieraanvaraisuus väänsi vannoutuneen käpykaartilaisenkin suun leveään virneeseen.
Omaa hohtoaan hommaan toi osaltaan myös komentaja Robert "Mouse" Shaw, jonka kirjoittamaa Fighter Combat: Tactics and Maneuvering -kirjaa hävittäjäpilotit kautta maailman pitävät raamattunaan. Tomcatin lisäksi mies kun on lennellyt myös WarBirdsin taivahilla ja rentona heppuna lähti muitta mutkitta Jenkkilästä valistamaan virtuaalipilotteja ilmataistelun hienouksista.
Torstai
Torstai-illan mittaan lentäjäsankarit valuivat kuka mistäkin päin Suomea Kauhavan ilmasotakoululle, ja ennättipä laivueen vanha tuttu, Stef, tulla kaverin kanssa länsinaapurista asti. Ilta kului leppoisasti upseerikerholla (?) "sotajuttuja" vaihdellen ja hävittäjäpilottien "kansallispelin", crudin parissa. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että crud on vähän kuin joukkuepelinä pelattu biljardin ja itämaisen taistelulajin sekoitus ilman keppiä, eikä mustelmilta yleensä vältytä.
Ensikertalainen Dax yllätti kaikki lähes hakkaamalla itsensä Mousen kiivaaseen kaksintaisteluun huipentuneessa loppupelissä.
Perjantai
Ilmasotakoulun vierastiloissa hartaasti kuorsanneet "matkan uuvuttamat" miehet herätettiin julmasti perjantaiaamuna Mossen virallisiin avajaisiin, joiden ohella Mouse piti virtuaalipelleille pientä luentoa siitä miten tosimiehet hävittäjällä puikottelevat. Tai "häätäjällä" kuten Icebreakersin jäsenet ja Ilmavoimain pilotit Vili ja Jamo asian niin veikeästi ilmaisevat.
Yleisen esittelykierroksen lisäksi Kauhavan kauhut järjestivät vieraille hieman epätavallisempaa ohjelmaa ja raahasivat sekä ulkomaan vieraat että syystä tai toisesta asepalveluksen väliin jättäneet ampumaradalle - eivät sentään maalitauluiksi.
Kauhavan reissun ehdoton kohokohta oli kuitenkin luonnollisesti lento jokaiselle ihka oikeassa Hawk-simulaattorissa. Kai se on myönnettävä, ettei noita "pelisimulaattoreita" ole ihan turhaan tullut tahkottua, sillä yllättävän moni meistä olisi kävellyt omin jaloin laskusta, jos kone olisi sattunut oikea olemaan, vaikka poikain holtiton vaapunta taivaalla saikin simulaattoria isännöivät Vilin ja Jamon monasti röhöttämään. Simulaattorista sen sijaan ei meinannut enää jalka nousta, sen verran polvet notkuivat ja kädet hikosivat.
Iltapäivällä muutama pakettiautollinen tietokonerautaa ja vielä tutisevia virtuaalipilotteja suuntasivat Ilmasotakoulun virkistysalueelle Menkijärvelle. Siinä mielessä tämänkertainen Mosse ei ollut ihan oikeaoppinen, että koneet viritettiin ruokalarakennuksen katon alle ja puolijoukkueteltat jäivät vain nukkumista varten. Siinähän se loppupäivä kului rattoisasti pulttaamalla koneet lähiverkkoon ja nettiin kiinni, virvokkeita hillitysti nauttien ja tapahtuman virallisia nimikkoötököitä läiskien.
Lauantai
Kun kerran tappamisen meininkiin oli päästy, päätettiin lyödä koko WarBirds-areena ällikällä ja vallata kertaheitolla kaikkien vihollismaiden pääkentät. Punastelevan laivuekomentajan, Larkin, ruostuneella englannilla solkkaama käskynjako tuotti kaikesta huolimatta yllättävän hyviä tuloksia. Icebreakersien voittamaton B-17-armada pyyhkäisi voimattomien vihulaisten puolustuksen läpi kuin armoton purppuratornado ja kaikki kohteet tuhottiin. Kaksi kentistä saatiin jopa vallattua ja kolmas jäi vain laskeutujaa vaille.
Suuri osa kunniasta kuuluukin Pyrylle, joka kaikessa viisaudessaan oli napannut mukaansa pääkenttien kartat ja pommituskohteiden sijainnit. Sekä tietysti Kaizun ja Vilin johtamalle hävittäjäsuojalle.
Verenhimon hullaannuttamat miehet tyydyttivät nälkänsä laivueen kokin, HiLon perinteisellä rosvopaistilla, joka huuhdottiin alas mietojen virvokkeiden lisäksi Icebreakersien virallisella kisajuomalla, Der Alte Flakpanzerilla. Resepti on tarkkaan varjeltu salaisuus, sitäpaitsi eihän tämä mikään niksipirkka ole. Se täytyy sanoa, että toisin kuin luulisi, tapahtuma ei suinkaan ollut mitään holtitonta kolmikymppisten äijien örvellystä. Yhteishenki oli mahtava ja kaikesta näki, että porukka oli tullut paikalle tositarkoituksella lentämään WarBirdsiä keskeltä-ei-mitään ja aseveljiään tapaamaan.
Niinpä sunnuntai-aamu olikin täynnä haikeutta kun surumieliset soturit pikkuhiljaa pakkasivat kamppeitaan ja valmistautuivat palaamaan rintamalta perheidensä pariin. Hyvin kuvaavaa on se, että joka iikka vuorollaan ääneen ihmetteli, kuinka kummassa pannaan ensi vuonna paremmaksi. Mutta sehän tehdään. Qualitas potentia nostra!
