Puolisentoista vuotta sitten kaupan hyllyille ilmestyneen Moto Racerin etuna oli, että peli oli lähes ainoa lajissaan. Kilpailu on kiristynyt, mutta Delphine se vain jaksaa vaahdota jatko-osansa riemuvoitosta.
Pelaajia hemmotellaan peräti 32 kilparadalla, omien ratojen luomiseen tarkoitetulla rataeditorilla, kisojen säätilavaihteluilla ja uudella nopeammalla pelirungolla. Kiva kiva, mutta olisi mukava nähdä peleissä "oikeaa" moottoripyöräilyä.
Moto Racer kakkonen on mainio perusrällästys, jossa mukana ovat sekä krossi- että katupyörät, mikä kasvattaa pelin arvoa.
Mies ja pyörä
Ajettavana on hulppeat 32 eri kilparataa joko rennolla krossipyörällä tai tyylikkäällä, katetulla kyykkyprätkällä. Ajokkeja on 16 ja mieleisen kilpailuvälineen voi valita renkaiden pidon, jarrutehon, kiihtyvyyden ja huippunopeuden perusteella. Suuria eroja ei pyörissä ole, mutta suorille radoille on järkevintä valita nopeampi värkki ja mutkaisille tai mäkisille reiteille kiihtyvämpi peli. Prätkän käyttäytymiseen voi hiukan vaikuttaa valitsemalla Simulation- tai Arcade-pelin välillä. Simulation-tilassa kontrollit ovat hieman perinteistä arcadea nihkeämmät ja ajovirheistä sakotetaan reippaasti useammin.
Kilpailut ajetaan Monacon GP:n tyylisillä mutkittelevilla katuradoilla, Saharan hiekkaisilla dyyneillä, synkissä aarnio- ja sademetsissä sekä Bretagnen maalaismaisemissa. Kaikki radat voi ajaa myös peilattuna tai käänteisinä ja eri olosuhteissa. Valittavana on päivä- ja yökilpailuja ja esimerkiksi rankkasadetta tai lumipyryä.
Teiden varsilla on paljon mainoksia, asuinrakennuksia, kasvustoa ja muuta rekvisiittaa, mutta itse ratasuunnittelussa on lievästi löysäilty. Kaikki kisareitit tuntuvat hieman väkisin väännetyiltä ja jotkut radat ajelee läpi muutamassa kymmenessä sekunnissa. Katupyörille tarkoitetut kokonaisuudet vaikuttavat selvästi krossivehkeiden ratoja tylsemmiltä, joka osittain johtuu ilmalentojen puutteesta. Hyppyrit liioiteltuine pomppuineen ovatkin menevää huvia varsinkin arcade-pelissä, jossa ei tarvitse paljoa välittää mihin kohtaan rataa pyörällään laskeutuu. Muutamilla radoilla mies ja pyörä viettävätkin suurimman osan ajastaan korkealla ilmassa.
Krossiluokan sivuttaisluisut ovat todentuntuisia ja ennen kaikkea näyttäviä. Harmi vain, ettei minkäänlaisia rapa- tai kuratehosteita ole. Mukana on sen sijaan kattava valikoima helposti tehtäviä temppuja, joita voi esitellä ilmatilassa liitäessään. Molemmissa pyöräluokissa voi tietenkin myös keulia vauhtia lisätäkseen. Kyykkypyörillä pääosaan nousee suoranopeus.
Todenmukaisesta moottoripyörän käyttäytymisestä on turha puhua, sillä peli on selvästi tarkoitettu vaivattomaan päristelyyn. Jotain järkeä olisi silti voinut käyttää, sillä katupyörä kääntyy lähes silmänräpäyksessä 180 astetta usean sadan kilometrin tuntivauhdissa ilman, että kuskin tarvitsee edes pelätä lentomatkaa jorpakkoon.
Yleisestikin on todella hankalaa saada motoristia satulaltaan riippumatta siitä, kuinka vakavia ajovirheitä tai hyppyjen virhearviointeja tulikaan tehtyä. Simulation-tila tosin parantaa asioita hieman, mutta tällöin pyörien käyttäytyminen tuntuu taas liian jäykältä ja suurin osa hauskuudesta saattaa muuttua hampaiden irvistelyksi.
Kontrollit toimivat siis parhaiten Arcade-pelissä, jolloin pyörät tottelevat ohjausliikkeitä viiveettä ja tarkasti. Lisää pelattavuutta saa käyttämällä analogista peliohjainta pyörän kääntämiseen ja kaasun säätelyyn. Etu- ja takapyörän erillinen jarrujärjestelmä olisi lisännyt kontrolleihin enemmän tuntumaa.
Runsauden sarvi
Pelimuodoista tarjolla on aika- ja harjoitteluajoja, yksittäiset kisat ja harvinaisen monipuolinen mestaruustaisto, joka käsittää viisi erilaista liigaa.
Ensimmäinen Superbike-mestaruus koostuu kahdeksasta katupyörien kilpailusta, joissa eniten pisteitä kerännyt kuski korjaa voiton. Pelattavana on lisäksi krossiluokan oma sarja, yhdistelmäluokan kilpailusarja ja vapaasti muokattavissa oleva kilpailukausi, jossa voi käyttää myös rataeditorilla kehitettyjä omia luomuksia. Taitavimmat kuskit voivat testata taitojaan todella vaikeassa Ultimate Championshipissä, jota pääsee pelaamaan kahmittuaan itselleen kaikki tavalliset mestaruuspokaalit.
Motoracer 2 yllättää aika kovalla vastuksella. Tietokoneen ohjastamat kilpailijat ovat jo keskinkertaisella vaikeustasolla tasokkaita motoristeja eikä vaikeimmalla tasolla kilpailuita voiteta kuin täysin virheettömillä suorituksilla, oikeilla pyöravalinnoilla ja hyvällä onnella.
Ärsyttävin piirre kilpailutilanteessa on kuitenkin ratoja usein reunustavat näkymättömät seinät, jotka supistavat ajolinjojen valintojen mahdollisuuksia ja hiljentävät tai pysäyttävät yhtäkkiä vauhdin kuin seinään, vaikka itse ajolinja näyttäisi olevan vain millin pari varsinaisen reitin ulkopuolella. Radat on opeteltava ajamaan mahdollisimman keskellä tietä eikä oikoreittejä voi käyttää laisinkaan, ja esimerkiksi ohitustilanteiden hahmottaminen vaikeutuu merkittävästi.
Taattua hupia
Paria vakavaakin kämmiä paikkaavat erinomainen kaksinpeli sekä todella toimiva rataeditori. Motoracer kakkosessa voi pelata yhdessä vaikka täyden kilpailukauden sekä valita joko pysty- tai vaakasuuntaan jaetun ruudun pelin. Innokkaimmat pelurit voivat vielä luoda täysin oman kauden tehtailemalla mieleisen tyyppisiä krossi- tai katuratoja rataeditorilla, jolla voi kehittää mitä hurjimpia virityksiä ja vaikeimpia shikaaneita. Tuotokset voi tallentaa muistikortille.
Teknisesti Motoracer ei oikeastaan tarjoa mitään maata järisyttäviä esityksiä. Ruutu päivittyy ihan riittävän nopsaan, mutta Motorheadin kaltaisesta silkinpehmeästä ja samalla nopeasta päivityksestä ei voi puhua. Pelirunko on silti riittävän laadukas tarjotakseen kunnon kyydit, onnistuneet äänitehosteet ja keskivertoa yksityiskohtaisemmat maisemat.
84
