Vuosi sitten ilmestynyt MotoGP ja sen jatko-osa MotoGP 2 ovat kuin kaksi marjaa. Jälkimmäinen näyttää hieman nätimmältä ja siinä on pari uutta rataa, mutta rehellisempää olisi puhua MotoGP 1.1:stä.
Vaikka peli perustuu moottoripyörien maailmanmestaruussarjaan, se ei pyri olemaan tarkka simulaatio kuluvasta kaudesta. Tutut kuljettajat ja aidot moottoripyörät kilpailevat kymmenellä radalla, joista valtaosa on oikeita kisaratoja.
Ajotyylejä on kaksi. Arcade on peruskaahailua, urku auki ja polvi edellä mutkaan ilman pelkoa kaatumisesta. Simulaatio on vaikeampi ja samalla myös palkitsevampi. Mutkissa tarvitaan tarkkaa kaasun ja jarrun annostelua, jolloin DualShock 2:n analogisia nappeja tuetaan. Homma toimii käytännössä erinomaisesti.
Ajamaan pääsee yksittäistä kisaa tai koko 10 osakilpailun kauden. Radat on mallinnettu huolellisesti esikuviensa mukaan ja kakkososassa on viisi uutta rataa, joista tärkein yksittäinen lienee legendaarinen Le Mans. Alkuvalikossa näkyy lukittu legends-moodi, joka kuulostaa etukäteen paljon paremmalta kuin onkaan.
Ajamalla haastekisoja voittaa valokuvia ja marginaalisesti parempia moottoripyöriä. Voittamalla tietyt arcade-kisat aukeaa legends-moodi. Ajamisen Jarno "Paroni" Saarista vastaan voi unohtaa, sillä radalla pörrää pelaajan lisäksi vain viisi lähimenneisyyden huippukuskia.
Grafiikat ovat MotoGP:n parasta antia. Piirtoetäisyys on erinomainen ja edellistä osaa kiusannut sahalaitojen vilkkuminen on historiaa. Pyörät rullaavat tasaisesti ja mainio uusintatila on, mikäli mahdollista, vieläkin vakuuttavampi. Kamera zoomaa ja panoroi radan tapahtumia niin uskottavasti, että voisi luulla katsovansa tv:n moottoriurheilumakasiinia.
Kuvan voi levittää laajakuvatelevision koko ruudulle tai jakaa kaksinpeliä varten. Tosin ruudun voi halkoa vain vaakasuoraan eikä radalla ole pelaajien lisäksi muita kuskeja.
Musiikki on täysin moottoripyöräilyyn sopimatonta jumputusta. Moottorin pörinät eivät nekään vakuuta, oma virittämätön viisisatasenikin murisee paljon muhevammin.
Ajotuntuma on kohdallaan ja teknisesti MotoGP 2 on loistava. Edellistä osaa vaivanneet pienet viat on korjattu ja ajamaan pääsee vaikka sateella. Siitä huolimatta ajomotivaatio on edelleen pahasti hukassa. Parhaan prätkän sarviin pääsee heti, maailmanmestaruus on normaalitasolla lasten leikkiä ja haastekisoista saa palkinnoksi muutaman hassun valokuvan.
Kunnollinen uramoodi olisi ollut valttia. Toki haastetta saa lisää ajamalla täysimittaisia kisoja ja asettamalla vaikeimmat asetukset päälle. Se ei ole kuitenkaan sama asia. Jos pelkkä radan kiertäminen ja muiden ohittelu kuulostaa riittävän hauskalta, kannattaa MotoGP 2:ta kokeilla, sillä parempaakaan road racing -peliä ei PS2:lle löydy.
80
