Moottoripyöräkisat pysyvät yleensä rata-alueiden turvallisessa huomassa, mutta MotoGP 3 laajentaa reviirin radoilta kaupunkeihin.

MotoGP Ultimate Racing Technology 3 on kaksijakoinen peli. Päältä katsoen se on klassinen ratapyöräily, joka mallintaa aidot GP-sarjan radat, tallit ja kuskit. Kääntöpuolelta paljastuu bombermainen kaupunkirevittely, joka tuo kisat pois valjuilta rata-alueilta keskelle kaupunkiympäristöjä. Päivän sana on extreme.

Aitoutta muttei liiaksi

MotoGP 3 keikkuu näennäisen realismin ja arcaden välimaastossa. Helpoimmalla vaikeustasolla prätkän selkään voi kavuta suoraan yksinkertaisilta ajo-oppitunneilta voittamaan kilpailuja. Konekuskit ajavat kurvit ylivarovaisesti ja jarruttavat hirmuisen aikaisin. Vääntämällä vaikeustasoa kireämmälle tekoälyn vauhti kiihtyy ja haaste kasvaa.

GP-sarjassa osakilpailuissa menestymisen kautta tavoitellaan mestaruutta. Menestyminen palkitaan MM-pisteiden lisäksi kykypisteillä, joilla voi parannella pyöränsä ketteryyttä ja huippunopeutta sekä suoriutumista jarrutuksista ja kiihdytyksistä. Ratoja voi kiertää myös kelloa ja omaa haamuaan vastaan taistellen.

Kisasessiot koostuvat harjoittelusta, aika-ajosta ja varsinaisesta kilpailusta. Jokaisella sessiolla on oma säätyyppinsä, joten vaikka aurinko paistaa aika-ajoissa, kisan aikana saattaa tulla vettä taivaan täydeltä.

Etäisyydet muihin kuskeihin ovat kilpailuissa pieniä. Oikeiden ajolinjojen säilyttäminen on tärkeää. Konekuskit eivät siedä vääriltä linjoilta kurviin tulijoita, vaan karauttavat surutta niskaan panssarivaunun herkkyydellä. Matka jatkuu, kun on saanut kaavittua itsensä radan pinnalta.

Oikean vaikeustason löytäminen on hivenen hankalaa. Kun konekuskit ajavat jarrut päällä, pärjääminen on liian vaivatonta. Kun taas kone päästelee täysillä, perässä pysyminen tuottaa ongelmia ainakin näppispäristelijöille.

Moottoripyörän kallistelu on laji, joka kaipaa ehdottomasti analogista ohjainta eikä MotoGP:n näppäimistöherkkyys riitä sujuvaliikkeiseen kurvityöskentelyyn. Pyörää joutuu nytkyttämään kurveissa, mikä tekee ajolinjalla pysymisestä vaikeaa. Kuskin nojaaminen eteen tai taakse sekä ja etu- ja takajarrujen käyttö sujuu vaivattomasti.

Hei heput, extreme

Jos GP-sarjan peruspäristely ei innosta, tarjolla on myös kisaamista hulppeilla kaupunkiradoilla. Tokion neonvalojen loisteessa puikkelehtiminen tai Saksan autobahnalla kaahaaminen tuo piristävää vaihtelua. Extreme-ratoja varten on myös omat prätkänsä 600-kuutioisista peruspyöristä 1200-kuutioisiin hirmuihin. Isot pyörät karkottavat heikkohermoisimmat luotaan pelkällä murinallaan.

MotoGP 3:n viehätys perustuu sujuvaan pelattavuuteen, hulppeaan vauhtiin ja viehkoon grafiikkaan. Vauhdin tunne saadaan aikaan ympäristön sumentamisella. Kun vauhti kiihtyy pitkällä suoralla, radan reunat sulautuvat verhomaiseksi massaksi. Efekti on tehokas, vaikka se tekee muiden kilpailijoiden ja oikean jarrutusetäisyyden hahmottamisesta hankalaa.

MotoGP 3 on tasaista laatutyötä. Mukana ei ole mitään, mikä pakottaisi pelaamaan, mutta ei myöskään suurta uikutettavaa. Simulaatiofriikit eivät saa MotoGP:stä irti mitään, sillä sarja jatkaa tasaista etenemistään arcaden suuntaan.

Aiemmat MotoGP-kaahailut ovat olleet Xbox-versioina konsolien ykköspelejä, mutta PC-versio ei yllä samoihin sfääreihin. Extreme-radat ovat kaivattua tekohengitystä, mutta jotain jää uupumaan.