Kuinka käy kuulapallon pyörittäjiltä ajopelin teko? Se selviää, kun tarttuu Motorheadin kaasuhanikkaan ja antaa autoille kyytiä.
Motorhead on Gremlinin yritys valloittaa ajopelimarkkinat. Mielenkiintoiseksi pelin tekee sen ohjelmoinut Digital Illusions, aikoinaan lähinnä flippereiden väsäämiseen erikoistunut ruotsalaisfirma. Erään nimeltä mainitsemattoman brittibändin kanssa pelillä ei valitettavasti ole mitään tekemistä. Sääli. sillä Ace of Spades taustamusiikkina olisi antanut pelille aimo annoksen lisäruutia.
Tekniikka on ihanaa
Motorhead brassailee koko kuvaruuden peittävällä, 50 kuvaa sekunnissa päivittyvällä grafiikalla. Sulavuus on ainakin hienoa, mutta moisella on tällä(kin) kertaa varjopuolensa. Kanssakilpailijoita on radalla nimittäin vaivaiset kolme kappaletta, ja sumuun (tai pimeään) joudutaan turvautumaan ja paljon. Lisäksi radan vierustat piirtyvät suht myöhään näkyville, mikä vie osan muuten muikean grafiikan loistosta. Väripalettikin on hitusen harmajainen, mikä voi olla tosin tarkoituskin.
Ajopeliin sujuva ruudunpäivitys sopii toisaalta kuin neula silmään sen verran lutvikasta meno Motorheadissa on. Seitsemääkin kanssakisaajaa vastaan pääsee kyllä ajamaan, mutta tuolloin päivitys sukeltaa sinänsä tyystin riittävään 25 kuvaan sekunnissa.
Rakenteeltaan peli on perinteinen. Pikakisassa pääsee yhden radan kimppuun kerrallaan, liigaa kahlataan usealla radalla, aika-ajoissa yritetään napsaista sekunnin sadasosa ennätyksestä pois ja haamukisassa kamppaillaan omaa mallisuoritusta vastaan.
Pelin sydän on liigan kahlaaminen ja divisioonasta toiseen eteneminen. Pelaaja aloittaa urakan kolmannesta divisioonasta, joka koostuu kahdesta osakilpailusta. Kolmea kilpailijaa vastaan kisatessa ainoastaan sijoittuminen ensimmäiseksi vie seuraavaan divisioonaan, seitsemää vastustajaa vastaan ajettaessa riittää toiseksi tuleminen. Uusi divisioona ajaa kaksi uutta rataa ihmeteltäväksi ja kolme uutta aiempaa tehokkaampaa autoa koeajettavaksi. Kaikkiaan divisioonia on kolme, toisin sanoen ylimmässä kisaillaan kaikkiaan kuudella radalla. Sinnikäs autourheilun ystävä palkitaan lopulta kahden radan kokoisella yllätyksellä.
Autuaita ovat yksinäiset
Sujuva päivitys ei välttämättä tarkoita aina sujuvaa pelattavuutta. Gran Turismon jälkeen Motorhead tuntuu aluksi vallan kulmikkaalta kokemukselta. Autot suihkivat pitkin ajorataa sellaista vauhtia, etteivät hoksottimet meinaa aluksi pysyä millään ratatapahtumien perässä. Pienikin erhe ja vihollisautot huitelevat jo ties missä. Lisäksi kanssakisaajat ajavat yhdessä sumpussa mikä vie osan ilosta pois. (Hups vaan ja kaikkien autojen ohi ohikiitävässä hetkessä, sitten kurvi pitkäksi ja hups vaan, kaikki autot huitelevat ohi ilman, että moiseen ehtii kunnolla edes reagoida.) Suomeksi sanottuna pääosan ajasta pelaaja joutuu kaahaamaan ylhäisessä tai alhaisessa yksinäisyydessään.
Pelin valikoista löytyy catch up-toiminto, jolla keinoälyn ohjastamat autot hidastavat menoa jos sattuvat olemaan karussa ja päinvastoin. Moinen kieltämättä tekee kisat kiinnostavammiksi, mutta samalla pelaaja kokee petkuttavansa peliä.
Kontrollit ovat aluksi hätäiset, mutta nopeatempoisen pelin ajotuntuma ei saakaan olla tervainen. Motorhead ei yritä olla simulaatio, ei sinnepäinkään. Silti hieman elegantimpi ajotuntuma etenkin analogisella ohjaimella olisi piristänyt peliä entisestään. Toisaalta Gran Turismon hellimien aistien jälkeen melkein mikä tahansa ajopeli tuntuu vääjäämättä alkumatkasta yksioikoiselta kaahaamiselta.
Suoraviivaisuudestaa huolimatta Motorhead on toimiva, joskin yllätyksiä onnistuneesti kaihtava peruskolikkopelikaahaus. Se nappaa mukaansa lopulta yllättävän hyvin. Automaattisesti muistikortille päivittyvien ennätysaikojen parantaminen tuottaa melkoista tyydytystä. Hetkittäin mieleen tulvahtavat vanhat hyvät muistot ajoilta, jolloin Amigalle Lotusta väännettiin. On jotenkin sopivaa, että juuri Gremlin on julkaissut Motorheadin, olihan Lotus aikoinaan Gremlinin ensimmäinen asiallinen kaahailuhitti.
Tänä päivänä taistelu ajopeliherrudesta on kuitenkin niin kova, että Motorhead jää hurjasta vauhdistaa huolimatta kakkosdivisioonan kahlaajaksi. Mutta ei voi mitään, pakkohan tätä on vatkata... ainakin vielä sen yhden maagisen kilpailun verran...
80
