Kunnianhimoisten julkaisupelien tekijöiltä loppuu usein aika kesken. Onneksi Evolution Studios satsasi Motorstormissa oikeisiin asioihin.
PlayStation 3:n yksi ennakkoon odotetuimmista peleistä, Motorstorm, ilmestyi Japanissa jo ennen joulua. Kaahaus viihdytti jo silloin, vaikka kisat olivat pelivaihtoehdoiltaan karuja ja moninpeli puuttui. Hyvä siis, että tekijöillä oli kolme kuukautta hiomisaikaa ennen länsijulkaisua.
Päivitettykin Motorstorm panostaa laatuun, ei määrään. Ratoja on vain kahdeksan, mutta ne ovat pitkiä ja yksilöllisiä: yksi on reipas mutaränni, toisessa hypitään kallioilta kalliolle ja kolmannessa niellään hiekkaa rutikuivalla aavikolla. Useimmilla radoilla on monia eri reittivaihtoehtoja, ja ajatuksena on, että toiset ajoneuvot soveltuvat paremmin eri reiteille kuin toiset.
Menopeleistä keveimpiä ovat prätkät, raskaimpia rekat. Väliin mahtuu mönkijöitä, hiekkakirppuja, ralliautoja, jeeppejä ja pick-upeja. Ne käyttäytyvät eri lailla ajoalustasta riippuen. Prätkä ei käänny mudassa oikein millään, mutta on muualla itse ketteryys. Kapea, yläilmoissa poukkoileva, pippurinen polku ei ole köntyksiä varten, vaan rekkojen on parasta pysyä kanjonin pohjan mutarännissä. Jako on toimiva, mutta radoilla on silti liian usein paras reitti, jota kannattaa aina ajaa.
Lisävauhtia antava boost tuo ohjaukseen aavistuksen ajateltavaa. Buusti iskee liekkiä pakoputkesta ja saa auton melkein lentämään, mutta nostaa samalla moottorin lämpötilaa. Liika kuumuus räjäyttää pytyn. Kun jälkipoltinta ei käytä, laskee lämpö pikkuhiljaa. Buusti ei ole pelkkä pitkien suorien katapultti, vaan sen käyttö on avain hyviin kierrosaikoihin. Vauhdin hiljentyessä saa kärryn potkaistua buustilla takaisin kilpanopeuteen ja pitkäksi menevä mutka on vielä pelastettavissa kääntämällä auton poikittain ja buustaamalla. Kun taidot kasvavat, tulee lyhyitä buusteja käytettyä pientenkin ohjausliikkeiden tukena.
Newtonin lakeja noudatetaan uskottavasti, mutta oikeissa paikoissa tinkien, esimerkiksi hypyissä liioitellen. Auto reagoi rataan ja muihin kilpailijoihin niin kuin pelaaja olettaa. Isot tuuppivat pienempiä, ja jos auton painopiste on korkealla, on se helpompi kaataa kyljelleen. Hyvät fysiikat ja hyvä ohjaustuntuma ovat voittajayhdistelmä.
Autojen vaurioitumista ei ole tehty samalla tarkkuudella, sillä auto voi olla vain kunnossa tai kuollut. Nokkakolari tai katolleen heittäminen pistää kärryn välittömästi lunastukseen. Pienemmät kontaktit taas riisuvat kärryn nopeasti pelleistä ja muusta turhasta irtaimesta, mutta vahingot eivät vaikuta ajo-ominaisuuksiin. Arcade-kaahauksessa parempi niin.
Auton helppo tuhoutuminen voi aluksi harmittaa, mutta syvempi ymmärrys täyttää pian mielen. Motorstorm ei ole päätön kaahauspeli, vaan taito palkitaan. Rataa ei voi ajaa talla koko ajan pohjassa, sillä meno päättyy nopeasti liian tiukkaan mutkaan tai keskellä tietä möllöttävään lohkareeseen. Armottomuudessa on kuitenkin armahdus. Uuden kärryn saa melkein heti, ja nollautuvan moottorinlämmön ansiosta kisaan on nopea kiihdyttää takaisin.
Motorstormissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten omien tyrien jälkitilanne näytetään hidastettuna. Prätkä- ja mönkijäkuskien meno tekee erityisen häijyä. Kolareissa kuskit lentävät ajopeleistään kallionseiniin, rotkoihin ja ottavat lisävauhtia perässä ajaneista autoista. Vain luiden rutina puuttuu. Parhaita kisoja ja mällejä olisi ollut hauska katsoa uudestaan, mutta valitettavasti replay-toimintoa ei ole.
Ajan päivin, ajan öin
Oletin yksinpelivaihtoehtojen lisääntyvän askeettisesta Japani-versiosta. Turhaan, sillä pelimuotoja on edelleen tasan yksi. Yksinpelissä kerätään pääsylippuja aina haastavampiin ja haastavampiin kisoihin. Samoja ratoja tahkotaan jatkuvasti, joten vaihtelu syntyy ajokkivalikoimasta ja vuorokaudenajasta. Hyvistä sijoituksista saa uusia kisalippuja ja parempia kiesejä.
Yksinkertaisuudesta huolimatta yksinpeli on koukuttavaa, joten suurin harmi on menetetty potentiaali. Vuorokaudenaikojen vaihtelu ei toimi niin hienosti kuin toivoisi. Auringossa kelpaa paistatella, kun keskipäivän arska korventaa tai ilta-aurinko paistaa pöllyävän hiekan läpi. Pilviset ja pimeät kisat ovat tarpeettoman synkkiä, sillä autoissa ei ole valoja eikä aavikolle ole saatu sähköä edes aggregaatilla.
Ulkonäöltään Motorstorm on autopelien Gears of War, karun kaunis, komeinta, mitä nykykoneilla on näyttää. Autojen jäljet näkyvät hienosti mudassa, tosin ne eivät vaikuta ohjaukseen. Kaikkein komeinta meno on sisäkuvakulmasta, mutta rata ja kontaktitilanteet on selvästi helpompi hahmottaa, jos katsoo autoa takaapäin. Kaukaisesta horisontista huolimatta ruudunpäivitys pysyy pehmeänä, vaikkakaan ei 60 ruutua sekunnissa.
Konekuskit toikkaroivat inhimillisesti, ottavat kontaktia, eikä mistään raiteilla tai muodostelmassa ajamisesta ole tietoakaan. Hyvän tekoälyn ansiosta kisat eivät koskaan ole samanlaisia. Kuskit tosin suhteuttavat nopeutensa pelaajaan tutulla kuminauhalla, eli eivät päästä ihmistä karkuun, mutta eivät myöskään itse pakene saavuttamattomiin. Kisa pysyy siten intensiivisempänä ja pidempään jännittävänä, mutta toisaalta vain viimeisen kierroksen onnistumisella on väliä. Hermot menevät ainoastaan kovimman vaikeustason kisoissa, joissa itse ajaa kevyellä ajokilla ja kilpailijat ovat valmiina jyräämään pelaajan joka mutkassa raskailla rasseillaan.
Mutapainia netissä
Moninpeli on Motorstormin paras tawara. Pääpaino on itse kilpa-ajolla, mutta runsaat kontaktit pelaajien välillä tekevät menosta poikkeuksellisen hauskaa. Huumorintaju voi tosin olla koetuksella, kun mönkijä- ja prätkäkuskit kirjaimellisesti lyövät toisiaan alas mopon selästä.
Nettipelissä voi olla samaan aikaan 12 pelaajaa, mikä toimii sujuvasti. Euroopan eri alueille on omat pelihuoneet, joista yksi on pohjoismaalaisia varten. Pelin perustaminen ja peliin liittyminen toimivat ongelmitta, ja pelit voi myös rajoittaa ystävälistalaisilleen. Motorstorm tukee kuulokemikrofonia, mutta hiljaista pitelee, kun laitetta ei tullut PS3:n mukana.
Moninpeli kärsii samasta valintojen vähyydestä kuin yksinpeli. Pelimuotona on sama peruskilpa-ajo kuin yksinpelissäkin eikä aikoja tilastoida, mutta pelaajien henkilökohtaiset tiedot kirjataan sentään ylös. Tekijät ovat luvanneet uusia moninpelimuotoja ladattavaksi, jolloin luvassa on myös ratoja ja autoja. Siis pääosin tavaraa, joka pitäisi löytyä pelistä heti. Ainakin osa lisäsisällöstä on maksullista.
Motorstormista on haluttu karsia kaikki ulkoinen monimutkaisuus. Nopeusmittari ei ole näkyvissä eikä ajoneuvoista anneta mitään tarkkaa tietoa. Moninpelissä tuntuu jo, että lapsi meni pesuveden mukana. Peli ei kerro edes aikaeroa seuraaviin kilpailijoihin! Ongelma korostuu, sillä taakse vilkaisu pitää tehdä oikeanpuoleisella tatilla, vaikka sormea tarvittaisiin buustinapilla. Eikä taakse vilkaisu ole välitön, vaan kamera kääntyy hiljalleen. Paljon en takanaolijoita valvonut.
Buustin käyttöön on jäänyt virhe, joka on jo liki ominaisuus. Buustinappulaa nopeasti rämpyttämällä saa nopeutusta ilman, että moottorinlämpö nousee. ”Loputon buusti” ei kuitenkaan pilaa peliä, sillä vauhti ei kasva yhtä kovaksi kuin oikealla buustilla, ja ajaminen vaatii edelleen taitoa, ellei tavallista enemmänkin. Yksinpeli sujuu vielä ilman napin rämpytystä, mutta moninpelissä ei moraalipohdintoja kannata harrastaa, sillä kilpaveljet käyttävät kaikki keinot kuitenkin. Tekijät ovat luvanneet päivityksessä liiskata bugin.
Motorstorm on poikkeuksellinen tapaus. Harvoin näkee yhtä karsittua esitystä, jossa tärkeät perusasiat on silti saatu nappiin. Pelimuotojen ja ratojen vähyyttä ei voi kuitata erinomaisella ajotuntumalla ja fysiikalla, mutta tekijöiden tärkeysjärjestys on silti oikea. Kun itse ajaminen on palkitsevaa, on myös pelaaminen.
84
