MS Space Simulator – Tähtivaeltaja

Microsoft on lähestynyt pelimaailmaa hyvin varovaisin askelein ja silloinkin hieman vakavin mielin tai opettavaisella asenteella. Flight Simulator -sarjan tuntevat kaikki, mutta nyt mittakaava on hieman toinen: Microsoft Space Simulatorissa tarjolla on koko galaksi.

Microsoftin avaruudessa ei ole kapteeni Kirkiä, ei pieniä vihreitä miehiä, ei lasertykkejä eikä ensimmäistäkään pahaa Imperiumia. Space Simulator on opettavainen ja hillitty matka paikkoihin, joissa kukaan ei vielä ole käynyt, niille, joita avaruus kiinnostaa sellaisena kuin nykyinen tähtitiede sen ymmärtää. Eli ne teistä, jotka janoavat kiivaasti seuraavaa TIE Fighteria, Wing Commanderia tai vastaavaa avaruusräimintää eivät varmaankin pidä Space Simulatorista.

Space Simulator kattaa oman galaksimme. Sen halkaisija on kevyet 8,4 miljardia valovuotta (valovuosi on aika, jonka valo kulkee vuodessa, eli 9,46 triljoonaa kilometriä), joten aivan heti ei pelialuetta tutkita. Jokainen tunnettu tähti on oikealla paikallaan, jokainen tiedossa oleva planeetta ja kuu kiertävät oikeilla radoillaan oikeine painovoimineen. Jos pelaa reaaliajassa, kestää matka galaksin keskipisteeseen vähintään 450 000 vuotta. Onneksi aikaa voi nopeuttaa.

Galaksin kansalainen

Avaruudessa ei liikuta ilman avaruusaluksia. MSS hyppää suoraan vuoteen 2100, joten käytössä on vähän nykyistä nopeampia aluksia, aina avaruushävittäjästä isoon tutkimusalukseen. Alusten erilaiset ominaisuudet osaltaan lisäävät hieman vaihtelua. Futuristinen kalusto toimii fuusion, antimaterian ja painovoiman muokkauksen kaltaisilla ajotekniikoilla, joille valon nopeuskaan ei ole mahdotonta. Kun olo tuntuu nostalgiselta, valittavana on myös vanhat sukkulat, kuumoduulit sekä MMU, avaruuskävelyyn tarkoitettu ohjausyksikkö.

Matkaan voi lähteä perinteisesti planeetan pinnalta, mutta valittavana ovat myös avaruusasemat Maan, Kuun ja Marsin kiertoradoilla. Vuonna 2100 ihminen on vihdoinkin asuttanut Kuun ja Marsin, joissa molemmissa on pienet siirtokunnat.

Space Simulatorissa homman nimi on avaruuden tutkiminen. Halutessaan voi vaikka lentää Kuuhun hieman samaan tapaan kuin vuonna -69, tai kokeilla onnea sukkulalennolla Maan tukikohdasta kiertoradalle. Lieviä pelimäisiä ominaisuuksia tarjoavat telakointi- ja laskeutumisharjoitukset. Mitään mahtavia jännitysnäytelmiä ne eivät ole, vaan lähinnä liikkeeseen vaikuttavien voimien ja ohjausten hallintaa.

Liike perustuu oikeisiin fysiikan lakeihin. Avaruudessa ei ole kitkaa, joten kerran liikkeelle lähdettyään aluksen on pysähtyäkseen tai muuttaakseen suuntaa käytettävä yhtä suurta vastavoimaa. Taivaankappaleiden vetovoima vaikuttaa luonnollisesti lentorataan, joten pelkkää tikun osoittelua oikeaan suuntaan lentäminen ei ole. Onneksi apuna on ohjelmoitava autopilotti sekä lentotietokone, joiden avulla pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan hyvinkin monimutkaisia liikesarjoja (tai vaikka vain käskemään aluksen pysähtymään). Vetovoimaa ja kiertoratoja voi käyttää lentoratojen suunnittelussa ja suhteellisia lähestymisnopeuksia sekä kiihtyvyyttä opetetaan laskemaan yhtälöiden avulla. Avaruuspilotit voivat kokeilla vaikka linkoefektiä, eli aluksen kiihdyttämistä ison planeetan vetovoimakenttää käyttämällä.

Tähtiin tuijottajat

Ohjelmassa on tietokanta tunnetuista taivaankappaleista tärkeimpine tietoineen ja mitä tahansa niistä voi tutkia läheltä. Hiiren painalluksella voi esimerkiksi ihmetellä Jupiterin kuita, Halleyn komeettaa, Plejadeja tai Orionin tähtisumua. Taivaalle pääsee tähyämään Palomarin kaltaisista tunnetuista observatorioista tai yhtä hyvin tarkistaa, miltä tähtitaivas näyttää huomenna Pariisissa. Osuus on kuin pieni planetaario, jossa voi määritellä päivämäärän, ajan ja paikan, josta haluaa taivasta tutkia. Jos tietää kotipaikkansa koordinaatit, voi myös sen määritellä kaukoputken paikaksi.

Minusta tämä ominaisuus ja mahdollisuus vapaasti siirtää kuvakulmaa mihin tahansa paikkaan avaruudessa olivat oikeastaan mielenkiintoisempia kuin pseudo-realistinen lentely avaruusaluksilla. Vielä enemmän ominaisuudesta saisi irti, jos ainakin lähimmistä taivaankappaleista olisi vielä enemmän tietoa mukana. Romppuversiona, terästettynä aihetta käsittelevien artikkeleiden, tietokantojen ja multimediaesitysten kanssa, Space Simulator olisi valtavasti kiinnostavampi kokonaisuus.

Kaunista ja realistista

Aluksi sekavilta tuntuviin toimintoihin löytyy mukavasti apua ohjelman omasta aputoiminnosta. Manuaalikin käy läpi kädestä pitäen ohjelman ominaisuudet ja samalla kertoo pikkutietoa avaruudesta.

Parhaita havaintoja varten on sisäänrakennettu kuvankaappari sekä videonauhuri lentojen taltioimiseen jälkipolville.

Galaksin tutkiminen ja ihastelu olisi merkityksetöntä, jos ohjelman esittämä maailmankaikkeus ei näyttäisi edes likimain siltä kuin todellisuudessa. Onneksi varsinkin 256-värisellä 800x600 SVGA-resoluutiolla universumi näkyy ruudulla tosi kauniina. Taivaankappaleet on pinnoitettu bittikarttagrafiikalla ja avaruusalukset ovat erittäin yksityiskohtaisia.

Kaunis ulkoasu verottaa ruudun päivitysnopeutta, mutta sillä ei ole pahemmin väliä, koska nopeita refleksejä ohjelmassa ei tarvita. Vähemmän tehokkaissa koneissa voi käyttää karkeampaa grafiikkaa ja tiputtaa yksityiskohtia, mutta silloin häviää melkoinen osa ohjelman viehätyksestä. Space Simulator emuloi myös avaruuden äänettömyyttä, sillä efektejä ei pahemmin ole ja nekin vähät ovat lähinnä ankeaa moottoreiden pihinää.

Space Simulator on ohjelma, jonka ääressä viihtyvät vain harvat, peliksi sitä ei voi oikeastaan edes kutsua. Minut tämä kokonaisuutena jätti kylmäksi, mutta tähtitieteestä kiinnostunut koneenkäyttäjä saanee Space Simulatorista paljon irti.

Ensimmäisillä istunnoilla jaksoin singahdella galaksin ääreltä toiselle ja tutkia miltä Mars näyttää tänään, mutta mitään suurempaa kiinnostusta tähtien ääreen en pidemmän päälle enää tuntenut. Opetuskäytössä tähtitiede varmasti saadaan kiinnostavammaksi sitä Space Simulatorin kanssa tehostamalla.

Yhteen ihmiskunnan mieltä painaneeseen kysymykseen Space Simulator ei ainakaan vielä ole antanut vastausta: avaruudesta en ole toistaiseksi löytänyt minkäänlaista elämää.

77