Codemastersin kehutulla musiikinteko-ohjelmalla omien sävellysten tekeminen on helppoa kuin legopalikoiden rakentelu. Hitin sorvaaminen onkin sitten jo eri juttu.
Aikaisemmasta Music-kokemuksesta ei ole aluksi kuin haittaa, sillä musiikinteko-ohjelman käyttöliittymä on pistetty kokonaan uusiksi. Padi ei pärjää ergonomiassa hiirelle, mutta pienen totuttelun jälkeen hot-spotteihin ankkuroituvalla kohdistimella valikoiden selailu käy yllättävän kätevästi. Ohjelma myös neuvoo käyttäjäänsä, pienet tooltipsit paljastavat heti mitä mistäkin nappulasta tapahtuu.
MTV Music Generator 2:ssa kappale rakennetaan ylhäältä alas. Musiikkiraitoja on neljää tyyppiä: rytmi, basso, melodia ja laulu. Jokaisen alla on hurja määrä valmiita sampleja, joita voi asetella raidoille pötköön tai rinnakkain. Vaikka valmisriffit on jaoteltu eri musiikkityyleihin, kuten breakbeat, trance pop ja rock, niitä voi sekoitella vapaasti keskenään. Lopputulos saattaa kuulostaa hyvinkin omaperäiseltä.
Se soi kuin stadion vaikka niin snadi on
Aloittelija pääsee helpoiten vauhtiin lataamalla CD:ltä jonkin valmiin biisin ja tarkastelemalla miten se on tehty. Esimerkiksi Apollo 440:n biisi Stop the Rock kuulostaa ja näyttää erittäin hienolta, mutta tavallisen vaikkukorvan ei kannata haaveilla samantasoisesta tykityksestä heti ensimmäisenä iltana. Tosin valmisbiiseistä saa myös pienellä vaivalla omia miksauksia, joilla kavereita voi yrittää hämätä.
Sävellystyö on helppoa. Itse aloitan yleensä rytmistä. Kahlaan riffikirjastoa, kunnes löydän muutaman korvaa miellyttävän rumpukompin ja asettelen ne omille raidoilleen. Sen jälkeen lisään bassokuviot ja maustan keitosta erilaisilla melodioilla. Viimeisenä lisään laulun, sikäli kun siihen on tarvetta. Harmi, että laulustemmoja on muuhun materiaaliin nähden melko vähän ja niiden käytettävyys on huono. Kappaleista tulee helposti siansaksaa.
Kun äänimattoa on sopivasti kasassa, kopioin ja varioin sopivasti jo tehtyjä osia, jolloin potentiaalinen hitti alkaa hahmottua. Lopuksi valitsen kappaleeseen sopivan temmon ja lisään efektit. Äänenlaatu riittää vaativammallekin kultakorvalle edellyttäen, että PlayStation 2 on kytketty tarpeeksi jämeriin äänentoistolaitteisiin. Sen jälkeen tekelettä kehtaa kuunteluttaa muillakin.
Vaikka kappaleen työstäminen on yksinkertaista ja helppoa, aikaa saa kulumaan roppakaupalla. Tiettyä soundia voi joutua etsimään melko pitkään. Riffien nimet on tehty mahdollisimman kuvaaviksi, mutta usein ainoa tapa löytää haluamansa on kahlata läpi valtavaa musiikkikirjastoa ja kuunnella satoja näytteitä, josko joku niistä sopisi omaan hengentuotteeseen.
Sen sisällä on sata soittajaa
Taiteellisen vaikutelman kruunaa poppispalaa myötäilevä video, joka rakennetaan samalla tavalla valmiista palikoista kuin musiikki. Myös videoissa on neljä erilaista elementtiä: kappale, efekti, valo ja kamera. Kuvallisen ilotulituksen aikaansaaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, varsinkin kun videon automaattigenerointi on jätetty kokonaan pois. Lisäharmina on, että ohjevihkosessa videon tekeminen käydään läpi erittäin ylimalkaisesti.
Vaikka CD:llä on tuhansia riffejä, biittejä ja epämääräisiä jokelluksia, ne alkavat jossain vaiheessa kuulostaa puhkikalutuilta. Edeltäjänsä tapaan valmiita musiikkinäytteitä voi editoida nuotti nuotilta, mikä on astetta vaikeampi urakka. Tässä vaiheessa ohjekirjaan tulee viimeistään tartuttua, sillä erilaisia valintoja ja toimintoja on ruhtinaallisesti.
Pettymyksekseni en löytänyt toimintoa, jolla tavaraa saisi kopioitua suoraan CD-levyiltä. Ominaisuus on ilmeisesti jätetty tarkoituksella pois, sillä erikseen myytävällä Sampler Kitillä samplejen rippaus onnistuu melkein mistä äänilähteestä tahansa. Kunhan laitteessa on kuulokeliitäntä.
Yamma yamma yamma
Sampler Kit on musta rasia, jonka toinen pää kytketään PlayStation 2:n USB-porttiin. Toiseen päähän liitetään äänilähde tavallisella tai ministereojakilla. Mukana toimitetaan myös pieni ja vaatimaton mikrofoni, jolla saa omat höpinänsä hittibiisiä elävöittämään.
Äänittäminen Sampler Kitillä vie runsaasti aikaa, koska editointimahdollisuuksia on niin paljon. Onnistuneen ääninäytteen aikaansaaminen vaatii paljon sinnikästä harjoittelua. Toki Sampler Kit laajentaa käytettävissä olevaa musiikkivalikoimaa lähes äärettömästi, mutta miinuspuolella on niiden viemä tila muistikortilta.
Muistikortti onkin välttämättömyys. Sävelmän monimutkaisuudesta riippuen keskivertotallennus vie tilaa noin 200 kilotavua, mihin 8 megatavun muistikortti riittää hyvin. Mutta jos kappaleet sisältävät paljon itsetehtyjä sampleja, tilantarve viisin- tai kymmenkertaistuu välittömästi. Erillinen siivoustoiminto, jolla biisissä käyttämättömät riffit saisi pyyhittyä pois muistia viemästä jää edelleen toivelistalle.
MTV Music Generator 2:lla multitapin omistajat saavat mukaan peräti kahdeksan yhtäaikaista jammailijaa, jolloin yhdestä padista riittää nappeja kahdelle. Padin näppäimille voi hakea valmiit instrumentit tai riffit, tai ne voi valita itse. Napin painallus aiheuttaa jonkun vinkeän äänen tai kuvallisen efektin.
Jamisessio on ideana ihan kiva, mutta minun on silti vaikea kuvitella, että kahdeksan ihmistä kokoontuisi PlayStation 2:n äärelle padit tanassa jamittelemaan.
Ohjelman perusidea on säilynyt ennallaan, mutta tavaraa on entistä enemmän ja varsinkin omien riffien editointi on kehittynyt huimasti. MTV Music Generator 2 hyödyntää myös PlayStation 2:n ääniominaisuuksia tehokkaasti. Sampler Kit -lisäpalikka on myös ihan kätevä, mutta ilman sitäkin pärjää mainiosti. Sunnuntaimuusikon ehdoton toivelelu.
87
