Philipsin CD-i-viritelmien vyörytys PC:lle jatkuu. Phantom Expressin idea kuulostaa hauskalta: pelaaja köröttelee pitkin vuoristorataa ja ampuu vastaan tulevia sikinsokin näkökentän ohi puikkelehtivia tunnistettavia ja tunnistamattomia liikkuvia esineitä.
Teiniradalla vastaan sukeltavat hammasraudat, cokispullot ja kitarat. Keski-ikäisten radalla annetaan tuta autoille, omakotitaloille ja kodinkoneille. Eläkeläiset saavat kokea nitropurkkien, keinonivelten ja kävelykeppien hurman. Eri ikäluokkia irvailevia ratoja on kaikkiaan seitsemän kolmella eri vaikeusasteella väritettynä.
Toteutukseltaan ja tunnelmaltaan peli on vaisu. Eteentupsahtavat esineet huvittavat hetken, mutta rompulta suoraan latautuvat taustat ovat yksinkertaiset ja amatöörimäiset. Pelaajan kontrolloitavaksi on jätetty ainoastaan tähtäimenä toimiva kapisen kuppaisesti liikkuva kursori.
Peli ymmärtää äänikorteista ainoastaan Sound Blasteria ja sitäkin yskien, pätkien ja säristen. Peliin palkatun näyttelijän koikkelointi ja kähyinen korahtelu on surkuhupaisaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Phantom Express on eittämättä tarkoitettu lapsille. Ohitse suihkivat hassun hauskat esineet saavat taatusti kolmevuotiaan tikahduskuoleman partaalle. Sääli vain sitä aikuista, joka joutuu hiiren liikuttelijaksi.
17
