Myth – Ankalaganin odysseia

Lähes kolme vuotta on System 3 aikaillut C64:n hitin Mythin Amiga-käännÖksen parissa ja on viimein saanut sen valmiiksi. Amiga-versio ei jää ainoaksi käännÖkseksi, sillä firma on hartaasti ajatellut tulevia konsoliversioita ja vaihtanut jo Amigaan pääosanesittäjän teinisankarista perusbarbaariksi. Konsolien valtamaassa Yhdysvalloissa eivät teinisankarit nimittäin aiheuta massahysteriaa muualla kuin elokuvissa ja TV-sarjoissa. Pelin konsepti on säilynyt 64-originaalille uskollisena, mutta taustatarinaa on hieman muokattu uudelle sankarille istuvammaksi.

Eletään vuotta 61 AD. Rooman imperiumin lonkerot hamuilevat jo Britanniassa. Sodanjumala Mars pullistelee roomalaisten riveissä ja kuningattaren sotajoukot ovat pahasti alakynnessä, tämänkertainen maailmanpelastaja Ankalagan kun on vielä normaali barbaari. Kaiken takana on itse karvajalka maailmanvalloitus mielessä.

Loppujen lopuksi Ankalagan päätyy vaeltamaan astraalitasoilla supervoimat saaneena kukistaakseen Dameronin pahoiksi kääntämät hyvät jumalhahmot. Eri kansojen jumaltarustoista on nyysitty tunnetuimmat nimet ja niiden ympärille on kyhätty neljä näennäismyyttiä pelin tasoiksi. Tuloksena on lapsellinen ja mielikuvitukseton jumalhybridi.

Kolme ensimmäistä tasoa ovat sangen perinteisiä tasohyppely- beat'em-uppeja, jotka mukamas sijoittuvat antiikin Kreikkaan, myyttien Pohjolaan ja faaraoiden Egyptiin. Arska juoksee, mukiloi, mätkii kättä pidemmillä ja ratkoo tasokohtaisia ongelmia, jotka vaativat hyvin rajoittunutta objektien manipulointia. Neljännessä tasossa ideat ovat tyystin loppuneet, sillä se on simppeli shoot'em-up. MitäkÖhän tekemistä tasolla on kelttiläisten legendojen kanssa?

Visuaalisesti Amigan Myth ei ole yhtä taidokas kuin pikkusiskonsa versio aikoinaan. Itse sankari on hyvin piirretty ja animoitu. Pienestä koosta huolimatta hahmossa on runsaasti yksityiskohtia. Aseistettuna Arskan näyttävin manÖÖveri lienee päänsäryn poisto viikinkikirveellä. Viholliset ovat nättejä, mutta sangen rajoittuneesti animoituja. LoppuhirviÖistä ainoastaan Pohjolan lohhari Nidhog on näyttävä.

Taustagrafiikka on perin spartalaista. System 3:n lupaamat tunnelmalliset sävytykset ja vääristyneet muodot ovat joko epäonnistuneet tai unohtuneet prosessissa. Maisemien runsaudessa ja väriloistossa on turhankin paljon tingitty ilman näkyvää syytä, sillä näytÖn vieritys nykii häiritsevästi.

Pelimusiikkia ei ole, mutta sen korvaa hämmästyttävän elävä ja autenttinen auraalinen tausta. Hiljaista hetkeä ei juuri ole, siitä pitävät huolen muun muassa helvetin liekkien rätinä ja tuulen humina. Lukuisat samplet ovat kiitettävän puhtaita.

Pelattavuudessa ei kaikki ole kohdallaan. Toisina hetkinä Ankalagan ponkaisee kuin Mike Powell konsanaan, toisinaan hyppy jämähtää kesken ilmalennon riippumatta pelaajasta tai tikusta. Taisteluliikkeetkin ovat ajoittain kiven takana. Jatkomahdollisuudet ovat tervetulleita, vaikka ainakin testiversiossa peli jumiutui kakkostason viimeiseen etappiin hengen jätettyä.

Englantilaiset pelilehdet ovat ylistäneet Mythiä, mutta eivät ole nähneet metsää puilta. Ensinnäkin pelissä, jonka sankari on jotakuinkin ihminen, kärjistyy vihollisten typeryys. Parat nytkivät eteenpäin ja hutkivat satunnaisesti. LoppuhirviÖt pysyvät kiltisti jalustoillaan ja toimittavat samoja liikesarjoja, vaikka barbaari kyykkii jalkojen juuressa. Nidhog sentään näykkäisee niskasta, jos varpaille astuu.

Toiseksi, Myth on anteeksiantamattoman suppea ja yksinkertainen. Tasot koostuvat muutamasta hassusta ruudusta ja ongelmat edustavat sateenvarjo auki sateella -vaikeustasoa. Kaikesta tästä saamme kiittää ihania konsoleita. Amigan Myth nimittäin haiskahtaa pahasti rahastuksen välikappaleelta, joka kaapeloidaan Nintendoihin sun muihin. Konsolistien keskuudessahan eivät aivojarassaavat ja monipuoliset pelit menesty.

System 3 voisi yhtä kaikki lopettaa 16-bitti rintamalla, jos eivät vaivaudu mitoittamaan pelejä niille. Nintendistit saavat Mythin nimellä ËConan the BarbarianË puhtaasti kaupallisista syistä.

Raipaniskuista huolimatta Myth on mukiinmenevä toimintapeli, joskaan ei sitä luokkaa, mitä olisi voinut olla.

78