N-GageTalven pelisato

N-Gagelle, Nokian kiisteltylle kännypelikoneelle ilmestyy pelejä kiihtyvällä tahdilla. Osa niistä on jopa hyviä.

Nokian energisesti rummuttama, mutta hiukan nihkeästi liikkeelle lähtenyt N-Gage kärsii muun muassa vaatimattomasta pelivalikoimasta. Joulu toi kauppoihin uusia yrittäjiä, joista osa on hyviä, osa turhia.

Hinta-laatusuhteessa on parantamisen varaa. Yli neljäkymmentä euroa on liikaa pahimmillaan sutaisten tehdyistä kierrätyksistä, joista riittää iloa tuskin tunniksi-pariksi. Edelleen odotamme omaperäistä tappajasovellusta eli killer applicationia.

N-Gagen valtti on sisäänrakennetut moninpeliominaisuudet. Lähistöllä olevia pelaajia voi haastaa langattomalla Bluetooth-yhteydellä ja kaukaisten maiden tuloksia vastaan kamppaillaan GPRS:n läpi toimivan N-Gage Arenan kautta. Arenaa ei vielä tue monikaan peli ja tarjonta on vaatimatonta, mutta se on silti mukava lisä.

Red Faction

Monkeystone/THQ Wireless

Moninpeli: 2 pelaajaa

Markkinointimielessä on vakuuttavaa, että N-Gagelle saa "täysverisen" 3D-räiskinnän. Muilla alustoilla kohtalaisen suosittu Red Faction kertoo Marsin kaivoskapinasta ja tarjoaa scifi-meininkiä ja isoja pyssyjä.

Mobiilitodellisuus on märän turskan läimäys vasten kasvoja. Tekoäly juoksuttaa äijiä päin seiniä. Pelin 3D-grafiikka on yksinkertaista ja rumaa, ja ruudunpäivitys nikottelee, jos ruudulla on muuta kuin käytävä ja yksi vihollinen.

Ei sillä, että pelaajalla olisi saumoja selvitä useammasta vihollisesta: tähtääminen on automaattisesta lukituksesta huolimatta tuskaa. Kun vihollisen saa ammutuksi, se häviää noin viiden läpikuultavan punaisen pallon saattelemana. En osaa edes sanoa, onko se peliväkivaltaa vai ei.

Bluetoothin kautta peliä voi pelata kahdestaan, jolloin neljä pientä ja yksinkertaista kenttää toimivat deathmatch-tantereina. Ihmisvastustaja tuo peliin hieman kipinää.

En ostaisi Red Factionia rahalla, mutta on se sentään hyvä yritys ja yksi ensimmäisistä 3D-räiskinnöistä mobiililaitteilla. Ongelma on siinä, että taskulaitteen etuja ja rajoitteita ei ole ajateltu.

2 tähteä

Tom Clancy's Splinter Cell

Gameloft

Moninpeli: 2 pelaajaa

Splinter Cell on viime aikojen kovin agenttipeli. Sam Fisher on salaisista agenteista salaisin ja suorittaa tehtäviä hiljaa, näkymättä ja armottomasti. Näin myös N-Gagella.

Mobiili-Splinter Cell on kaksiulotteinen toimintapeli, jonka pääpaino on edelleen salamyhkäilyssä. Fisherin varusteisiin kuuluvat muun muassa tainnutuspistooli ja -kranaatit, tiirikat sekä yönäkö- ja lämpökamera.

Agentin elämä ei ole pelkkää välineurheilua, ja Fisher osaa esimerkiksi hiipiä, roikkua rakenteissa, piiloutua varjoihin, muksia vihollisia ja käyttää köysiä rakennuksista toiseen liikkumiseen.

Taitoja ja varusteita käytetään osiin jaetuissa tehtävissä, jotka ovat tiiviitä, vaihtelevia ja hyvin suunniteltuja. Lisätaitoja ja -varusteita annetaan käyttöön ripotellen, joten mielenkiinto säilyy koko matkan.

Kukaan ei saa havaita Fisheriä. Hälytykset ja melskaavat vartijat on vaimennettava nopeasti tai tehtävä epäonnistuu. Epäonnistuminen viskaa vähän taaksepäin ja vain tehtävien välillä voi tallentaa.

Splinter Cell ottaa huomioon mobiililaitteen rajoitukset ja peliä on miellyttävä pelata. Pieni näkökenttä kierretään käytännöllisellä tarkkailukameralla.

Vaikka samoja kenttiä tahkoamalla voikin avata bonuksina yksinkertaisia kiikarikivääritehtäviä, ei pelin elinikä ole kovin pitkä. Taidokkaalla pelaamisella sen läpäisee muutamassa tunnissa.

Kaksinpeliä pitää kehaista erikseen, sillä se on kilpailun sijasta yhteistoimintaa. Varta vasten suunniteltuja kenttiä ratkotaan yhdessä, ja niissä eteneminen on mahdotonta ilman tiimitoimintaa. Vastaan tulee tilanteita, joissa korkealle voi päästä vain agenttitoverin hartioilta tai joissa toisen on pideltävä köyttä kun kaveri laskeutuu sitä pitkin.

Kiikarikivääriammuskeluakin voi harrastaa kahdestaan, mutta se ei ole järin stimuloivaa.

4 tähteä

MotoGP

THQ Wireless

Moninpeli: 2-4 pelaajaa

Moottoripyörä, rata ja aurinkoinen keli. Mitäpä sitä mies muuta tarvitsee.

MotoGP on peruspäristely, jossa nipullisella eri kisapyöriä kierretään seitsemää rataa yhä uudelleen. Mukana voi olla kolme vastustajaa.

Valittavana on yksittäisten ajojen ja aikakisailun lisäksi Grand Prix, johon kuuluu koko hoito lämmittelyineen ja aika-ajoineen. Ajettavien kierrosten määrää ei voi tiputtaa alle kolmen, joten yhdenkin osakilpailun ajaminen vaatii vähän liikaa aikaa.

Peli on 3D:tä ja muuten pätevästi toteutettu, mutta ruudunpäivitys on hidasta, mikä vaikuttaa ajettavuuteen ikävällä tavalla. Lisäksi pariin otteeseen peli otti ja pysähtyi noin sekunniksi, joka tiukassa kurvissa oli kohtalokasta.

Ylimääräisenä hauskuutena MotoGP:ssä on rataeditori, jolla voi helposti luoda lisää ajettavaa maailman tappiin saakka. N-Gage Arenan uupuminen on surullista, sillä motskarikisailuun jos mihin imuroitavat haamusuoritukset olisivat sopineet.

3 tähteä

FIFA Soccer 2004

Electronic Arts

Moninpeli: 2 pelaajaa

Kun en tosimaailman potkupallosta juuri perusta, en ole myöskään nykyvirtuaalipalloa erityisemmin jahdannut. Oli siis hämmästyttävää huomata N-Gagen FIFA 2004:n kaapanneen minut mukaansa.

FIFA 2004:ssa voi pelata yksittäisiä otteluita ja kokopitkiä turnauksia. Valittavana on yli 300 joukkuetta. Pelin 3D-moottori pyörii yskähtelemättä, ja ruudulla vilistämät pienet potkupalloilijat näyttävät eläviltä. Electronic Artsin tapaan kaikki on viimeisen päälle viilattua. Musiikki on hyvää, systeemin toimivuus ajateltu loppuun saakka ja pelattavuus huippuluokkaa.

Syöttely, laukominen ja taklaukset hoituvat helposti. Taktiikoita voi valita ja miehistön kokoonpanoa muuttaa. Turnauksissa tylsemmät pelit voi simuloida ja tilastotietoa selailla, jos se kiinnostaa.

Vaikeustasolle on neljä säätöastetta ja maalivahdeille vielä erikseen. Minulle jo helpoin taso riittää antamaan haastetta. Säätövaraa on myös erien kestossa, sään vaihtelussa ja sen sellaisessa.

Minun on vaikea kuvitella mobiilijalkapallon tästä juuri paranevan, ennen kuin tiedonsiirto kehittyy siihen pisteeseen, että joukkueen jokaista jäsentä voi pelata ihminen.

Kaksinpeli onnistuu Bluetoothin kautta, ja pelata voi vastakkain tai samalla puolella. Kumpikin on hauskaa.

5 tähteä

Tony Hawk's Pro Skater

Neversoft/Ideaworks 3d/Activision

Moninpeli: 2 pelaajaa

Muuta: N-Gage Arena -tuki

Haukan Tompan skeittauspelit ovat moninaisia ja hyvin menestyneitä. Itseltäni pelit ovat menneet ohi kuin mummo turvat vetäneestä skedettäjästä, mutta onneksi tilanne korjautui nyt.

Pelissä pörrätään yhdeksässä urbaanissa ympäristössä etsien kohteita, joista voisi singahtaa lautansa kanssa ilmoihin elvistelemään. Hienoista tempuista ropisee pisteitä, ja yhdistelmistä vielä enemmän.

Lisäkenttiä ja -lautoja ansaitakseen on pisteiden lisäksi kerättävä muita bonuksia, joista loppujen lopuksi saa avaimina toimivia vhs-kasetteja. Jo avattuihin kenttiin saa ja pitää palata keräämään lisää bonuksia.

Kahden minuutin jaksoihin jaetun uramoodin lisäksi voi ottaa yksittäisiä ajastettuja eriä tai lautailla vapaasti harjoittelumielessä. Välillä päästään osallistumaan kisoihin.

Pro Skater tukee N-Gage Arenaa. GPRS-yhteyden kautta voi imuroida ja lähettää hienoimpia suorituksia sekä kenttien saloja paljastavia nauhoituksia.

Arenan kautta onnistuu myös Shadow Racing. Erityinen kilparata yritetään kiitää läpi mahdollisimman nopeasti haamukuvana näkyvän vastustajan kirittäessä. Tempuista saa lisää vauhtia ja tarkistuspisteiden ohittamisesta aikarangaistuksen. Mitä parempia pelaajia haastaa, sitä enemmän voi ansaita pisteitä kohotakseen racing-listalla. Harmi että ratoja on vain yksi.

Mukana on neljä viihdyttävää Bluetooth-kaksinpeliä, ja erikoisuutena viides, samalla laitteella pelattava kaksinpelimuoto.

Pro Skater on sulava ja juuri sopiva pikapelailuun, vaikka jää siihen koukkuun pidemmäksikin aikaa. Vaikka parhaani yritän, en keksi aaltoilevien tekstuurien lisäksi muuta valitettavaa kuin hetkelliset näkyvyysongelmat piskuisen kuva-alan takia, mutta niistä selviää, kunhan oppii kenttien rakenteen. Muita Haukkoja pelanneille pelissä ei liene uutta.

5 tähteä

Puzzle Bobble VS

Taito

Moninpeli: 2-4 pelaajaa

Kierrätyspeli Puzzle Bobble VS:ää pelatessa saa vahvan mielikuvan pelintekijästä, joka on kursinut pelin kokoon vasemmalla kädellä tehden oikealla kädellä päivätöitään torimyyjänä.

Graafiseen ulkoasuun ei ole panostettu, esimerkiksi menut hoidetaan Symbian-käyttöjärjestelmän perustoiminnoilla. Tarinamoodi ei sisällä tarinaa, vaan kourallisen eri kuvilla varustettuja vastustajia.

Yksinpelin tappaa kyvytön tekoäly, joka ei saa mitään aikaan. Pelasin sekä normaalin että vaikean tason läpi yhteensä vartissa. Perinteistä, pisteiden keruuseen perustuvaa nopeutuvaa pelimuotoa ei käsittämättömästi ole.

Toisen tähden Puzzle Bobble VS saattaisi ansaita teoriassa hauskasta moninpelistä, mutta sitä en päässyt kokeilemaan. Luultavasti tarinamoodin tahmainen ja epätarkka pelattavuus pilaa moninpelinkin.

1 tähti

Rayman 3

Gameloft

Moninpeli: 2-4 pelaajaa

Rayman on konsoleista tuttu tasoloikka, jossa hilpeä, irtonaisista osista koostuva epeli hyppii ja keräilee erivärisiä pallukoita.

Pelin edetessä Rayman saa uusia kykyjä. Edistynyt Reiska voi esimerkiksi keinauttaa itsensä paikasta toiseen ja kiivetä pystysuoria kuiluja Jackie Chanin tyyliin.

N-Gagen versio on sujuva ja hyvän näköinen. Kapea näyttö aiheuttaa ongelmia, ja usein hypyt joutuu leiskauttamaan sokkona. Lisäksi peli on melkein liiankin vaikea, kun välillä pomppaukset on suoritettava kirurgin tarkkuudella.

Kentät ovat sekä visuaalisesti että tavoitteiltaan vaihtelevia ja kiinnostavia. Joskus edetään ylös, joskus sivulle ja välillä tapellaan loppuvihollisten kanssa. Mukavaa on se, että vanhoja kenttiä pääsee koluamaan vapaasti niiden läpäisyn jälkeen.

Moninpeleinä on lipunryöstöä, hippaa ja aarrevarkautta. Kaikki muodot ovat edestakaista toisten jahtaamista, jotka kyllä viihdyttävät jonkin aikaa, mutta yksinkertaisuutensa vuoksi tuskin loputtomasti. Moninpelikenttiä on harmittavan vähän.

3 tähteä

Lisää aiheesta