N-Gagella on nimittäin yksi iso plussapuoli: se on oikeasti monikäyttöinen tietokone, joka voidaan liittää muuhun maailmaan hyvin kätevästi, joko langattomasti bluetoothilla tai normaalilla USB-piuhalla. Se avaa aika kivasti mahdollisuuksia.
Emulaattoreiden eli muita koneita matkivien ohjelmien avulla N-Gagesta tulee kannettava pelimuseo. Minua ei N-Gagen kaupallinen pelitarjonta innosta, mutta testattuani emulaattoreita pidän laitteesta ihan eri tavalla. Taskussa voi yhdellä muistikortilla kantaa sadoittain N-64:n, N-boyn ja N-trumin pelejä. Kahdeksankymmentäluvun peleistä suuri osa sopii yllättävän hyvin mobiilikoneen pystyynkäännetylle ruudulle.
Alkutoimet
Tämä on turhaa tietoa: N-Gagessa on noin 100 megahertsin ARM-prosessori ja jokunen mega muistia. Tätä tietoa tarvitsette: N-Gagen käyttöjärjestelmä on Symbian OS 6.1 ja se kuuluu Series 60- eli S60-kännykkäsarjaan, joten esimerkiksi Nokia 7650:n softat, tai suuri osa niistä, toimii sellaisenaan.
Mukana tulevalle Nokia Game -kortille mahtuu sadoittain pelejä erilaisille emulaattoreille. Java-pelit sivuutetaan tällä kertaa kokonaan.
Ongelmia tuottaa se, ettei N-Gagessa ole vakiona tiedostonhallintasovellusta. Uudet ohjelmat on tarkoitettu lisättäväksi vaihtamalla hankalasti muistikortti.
Kännykän Inbox-postilaatikkoon lähetetyt tiedostot voi kuitenkin avata ilman lisäohjelmia. Symbian-ohjelmat asennetaan .SIS-päätteisistä tiedostoista, joten ensimmäiseksi kannattaa surffata osoitteeseen http://my-symbian.com ja imuroida sieltä jokin tiedostonhallintaohjelma.
Oma valintani oli FExplorer, koska sillä voi lisäksi kaapata hyvälaatuisia kuvaruutukuvia ja pakottaa taustavalon päälle. Se syö hirmuisesti virtaa, mutta on pelatessa kiva ominaisuus # emulaattoreita ajaessa ruutu pimenee jo parin sekunnin laiskottelun jälkeen, vaikkapa lukiessa pitkää tekstiä ruudulta.
Asensin F-Explorerin käyttämällä bluetooth-yhteyttä Windows-koneella ja lähettämällä asennuspaketin langattomasti. Sitten avasin N-Gagen Inboxin ja softa asentui koneeseen parilla klikkauksella.
Epämobiili tiedonsiirto
Nyt tuli aika ihmetellä USB-piuhaa. N-Gagen mukana tulee surkean lyhyt, 40-senttinen naru. Koska piuha on standardoitu, käytin digikameran johtoa. N-Gagessa ei saa pyöriä muistikorttia käyttäviä sovelluksia, kun käyttää USB-yhteyttä.
N-Gage ilmestyy automaattisesti näkyviin tavalliseksi massamuistiksi ainakin Windowsissa ja Knoppix-linuxissa, ja toimii todennäköisesti muissakin ihan hyvin. Uusia .SIS-asennuspaketteja ja emulaattorien ROM-, levyke- tai nauhatallenteita voi tämän jälkeen viskoa helposti hiirellä kännykkään. Kun tiedosto on N-Gagessa, voi sen lähettää edelleen kaverille langattomasti bluetoothilla. Homma on juuri niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.
Nyt on N-Gage valmiina sukeltamaan pelihistorian syvyyksiin. Kuolleiden simpukoiden seasta löytyy myös helmiä.
Tasavallan Halko ja häviäjät
Frodo on Commodore 64-emulaattori, jonka on ansiokkaasti portannut S60-alustalle Hannu Viitala. Käytin testiversiota 0.51, joka hyvällä tuurilla on jo ilmestynyt.
N-Gage ei ole maailman nopein kone, joten joidenkin pelien kanssa joutuu pudottamaan ruudunpäivitysnopeutta. Myös äänien kanssa oli ongelmia, sillä ne tapasivat kadota valikoissa seikkailun aikana. Siis ensin asetukset kohdalleen, sitten vasta peli käyntiin.
Näppäimistö toimii ihan hyvin, ja N-Gageen sai hyvin mahdutettua yleisimmät peleissä käytetyt nappulat. Konfigurointi suoritetaan muokkaamalla N-Gagella sijaitsevaa keymap.cfg-tekstitiedostoa, vaikkapa Notepadillä tai vastaavalla.
Yleisesti ottaen pelit toimivat hyvin. Jotkin, kuten Thrust, vaativat kokonaan oman näppäinkarttansa. Eliten kaltaiset simuhtavat pelit voi suoraan unohtaa liiallisen näppäinmäärän takia.
N-Gagen resoluutio, 176x208, taipuu varsin hyvin C64:n tiloihin, jotka ovat yleensä 160x200 ja hyvin harvoin 320x200, sillä tilaa jää vähän "telkkarin" reunallekin, jota usein käytettiin erilaisiin efekteihin. Koska pikselien korkeus/leveys-suhde on N-Gagessa tasan 1:1, on kuva litistynyt sivusuunnassa. Tähän tottuu nopeasti.
Jos jokin peli käyttää tarkempia spritejä tai näyttötilaa, voi valita pehmennystoiminnon, joka sumentaa kuvaa mutta peittää skaalauksesta aiheutuvia virheitä.
On hyvin pienestä kiinni, toimiiko jokin peli Frodolla hyvin vaiko ei. Jos peli vaatii paljon erikoisnappeja tai tarkkaa ohjausta väli-ilmansuuntiin, olet pulassa, sillä N-Gagen suuntaohjain on heikko. Lempparisi toimivuus selviääkin vain kokeilemalla.
Frodo on selkeästi N-Gagen tämän hetkinen "killer app".
Suomen mikrohistorian vähemmistökoneet ovat myös engagoitavissa. Sinclairin ihmelaite Spectrum emuloituu 48:n ja 128:n kilon mallina. Kaikki kokeillut pelit pyörivät hyvin, mutta monen suosikin, Jetpacin, kohtaloksi koitui N-Gagen kurja suuntaohjain. Spectrumille löytää pitkälti samat pelit kuin C64:lle, yleensä rumempana versiona. Paremmista peleistä voisi mainita Head over Heelsin ja Ranaraman.
MSX-koneet emuloituvat fMSX:n avulla, joka jäi kokonaan testaamatta. En keksinyt ainuttakaan MSX-peliä, joka olisi tehnyt testistä vaivan väärtin.
Vain yhden pelin tähden
WildPalmin sivuilta saa imuroitua täydellisen Gameboy-emulaattorin GoBoyn, jolla toimivat niin klassisen kuin Color-versionkin pelit.
Jutun gotcha ovat äänet, jotka maksavat 10 taalaa, eivätkä toimi N-Gagessa hyvin. Jotain sieltä pihisee pätkien, mutta nautinnosta ei voi puhua. Mariot, Zeldat, Tetrikset ja muut Gameboy-klassikot saa N-Gagen ruudulle, mutta se on paitsi laitonta myös tyhmää, sillä ne pyörivät paljon paremmin oikeassa Gameboyssa.
Tärkein syy hommata GoBoy ei liity piratismiin, vaan se tarvitaan pyörittämään Sven Carlberg -nimisen heppulin lahjaa ihmiskunnalle. Hän on kääntänyt Gameboy Colorille legendaarisen Ultima III:n värillisenä, kokonaisuudessaan, ja vieläpä lisännyt bonusmusiikkeja sun muita extroja! Eikä maksa mitään. Oikealla PeliPojalla peli pitäisi polttaa moduulille, emulaattorilla homma sujuu helposti.
Ultima III mullisti ilmestyessään tietokoneroolipelaamisen. Neljän perinteisen seikkailijan ryhmä seikkailee Lord Britishin hallitseman Sosarian alueella, ja koettaa selvittää mikä ja missä on valtakuntaa vaivaava Exodus. Ja lopuksi Exodusta pataan. Juoni ei ole ihmeellinen, mutta tunnelmaa ja tekemistä riittää. Alkuperäinen Ultima III päättyi Exoduksen tuhoon, mutta Gameboy-versiossa saa bonuksena lisäseikkailun uudistetulla kartalla.
Ultima III;n viehätys piilee perinteikkyydessä, yksinkertaisuudessa ja sopivassa laajuudessa. Kliseiset hahmoluokat, osumapisteet ja magiapisteet on helppo omaksua ja tiiligrafiikka sopii peliin erinomaisesti.
Musiikki olisi loistavaa, jos äänet toimisivat paremmin, nykyisellään Ultimaa pelaa mieluiten hiljaisena. Valikkojärjestelmä hieman työläs, mutta toimiva ja looginen. Interaktio ympäristön kanssa sujuu sutjakkaasti, poikkeuksena vain porukan varustaminen ja kamojen siirto hahmolta toiselle, jotka ovat työläitä operaatioita.
Ultima III:sta ei voi ohittaa. Kaupunkien ja luolien tutkiminen toimii niin pikapaloina kuin pidempinäkin sessioina. Pelitilanteen tallennuksen voi tehdä emulaattorin muistidumpilla missä ja milloin vain, vaikka keskellä taistelua, ja hyvä onkin: mikään ei syö N-Gagen akkua tehokkaammin kuin Ultima III.
Yo, big MAME
MAME, Multiple Arcade Machine Emulator, on emulaattoreiden kuningas. PC:llä MAME emuloi jo miltei 2700 kolikkopeliä, jotka ovat pääasiassa 80- ja 90-luvulta peräisin. MAMEsta on tehty versioita, jotka pyörivät jopa digitaalikameroissa. MAMEn ansiosta vanhat videopeliklassikot (tai hämärät viritykset) eivät koskaan unohdu, mikä on hyvä juttu. Esimerkiksi Bubble Bobblen paras versio on ehdottomasti sen kolikkoversio.
Toiveet olivat katossa N-Gagellakin, mutta nyt kaikkien emulaattoreiden äiti on liian ahtaissa kengissä.
EMame ei ole vielä käyttökelpoinen. Se on aivan liian hidas ja äänet tökkivät hirveästi. Käytännössä vain kourallinen kaikkein yksinkertaisimpia pelejä, esimerkiksi Pengo tai Space Invaders, pyörii mitenkään siedettävästi.
N-Gagen pystyssä oleva ruutu on periaatteessa erittäin sopiva vanhoihin pystyrullaaviin räiskintäpeleihin, mutta tarkkuus ei ihan riitä. Niinpä käytännössä ruutua on aina puristettava, mikä tekee grafiikasta aivan hirveää suttua. Osittain tämä on huonon skaalausalgoritmin vika.
Jos 1942-tyyliset räiskintäpelit saadaan joskus onnistuneesti EMamella nokialaisen ruudulle, hihkun jippiitä, mutta epäilen ettei emulaattoria saada nopeutettua tarpeeksi.
N-Redux
Oli Nokia mitä mieltä tahansa, N-Gage kilpailee perinteisten käsikonsolien kanssa, ja siinä kisassa N-Gagen potentiaali on muokattavuus. Kun kritiikistä varmasti oppia ottanut Nokia varmasti korjaa N-Gagen puutteita seuraavissa malleissa, se toivottavasti ottaa tee-se-itse-miesten tarpeet huomioon.
Emuillessasi et ole edes epäisänmaallinen, koska Nokia kertoo myyvänsä itse laitteitakin voitolla.
* * * * *
Hyödylliset vinkit
1. Symbian-ohjelmia asentaessa voi valita, asennetaanko ohjelma koneen omaan (hyvin rajalliseen) muistiin vaiko muistikortille. Asenna FExplorer kännykkään ja kaikki muut softat muistikortille, niin säästyt paljolta.
2. Älä jätä emulaattorien pelejä lojumaan Inboxiin. Yleensä ohjeista selviää, miten ne siirretään muistikortille.
3. Inboxin liitetiedostot löytyvät hakemistosta c:systemMail. Älä poista sieltä mitään, tai laatikko korruptoituu - liitetiedostot voit kuitenkin kopioida turvallisesti muualle.
4. Muista katkaista USB-yhteys korrektisti tietokoneelta käsin ennen piuhan irrottamista.
5. Taustavalon saa pakotettua päälle FExplorerin Tools-valikosta.
6. Samasta paikasta löytää ruudunkaappaajan, joka tekee virheetöntä jälkeä. Unohda N-Gagen oma Screenshot-sovellus.
7. Poista ohjelmat Tools-valikon Managerilla.
8. Esimerkiksi muistin loppuessa epäonnistuvat asennukset jättävät roskaa hakemistoon C:NokiaInstalls. Siivoa ne ja saat tilaa.
* * * * *
C64-suosikit N-Gagella
Archon
Boulder Dash
Blue Max
Bulldog
Mr Robot
Qix
Raid over Moscow
Raid on Bungeling Bay
Rally Speedway
Who Dares Wins
