Ninety-Nine Nights on kuin parhaimmastakin fantasiasarjasta, jossa lukumäärältään alivoimaiset ihmiset ottavat yhteen horisontin taakse vellovan örkkiarmeijan kanssa. Taistelu jatkuu kunnes peukalo puutuu.

"Tappakaa ne kaikki", huutaa kaartin kapteeni Inphyy. "Jos yksikin pääsee pakoon, ne palaavat satakertaisina takaisin". Eläimellisten peikkojen ulvonta kaikuu ympäröivistä metsistä ja Varrfarrinnin ritarit keräävät rohkeutta karjumalla takaisin. Inphyy heilauttaa järeän miekan tanaan ja ryntää valtavaa peikkolaumaa kohti. Raskas jalkaväki seuraa vasemmalla sivustalla ja jousimiehet jäävät tukemaan kukkulalle.

Rinteen yli vyöryy massoittain kirkuvia raakalaisia. Yhdessä hujauksessa aallot kohtaavat ja murtuvat kuuman hurmeiseksi kaaokseksi. Inphyy ei vähästä hätkähdä: pyhän valon voimalla miekka puree peikkoihin kuin viikate heinään. Hirmuiset huitaisut heittävät kymmeniä vihollisia kaaressa tantereeseen.

Valtavat soturilaumat ovat N3: Ninety-Nine Nights -joukkomätkinnän koukku. Nyt ei sievistellä ja taktikoida, vaan mätetään menemään, kunnes peukalo puutuu. Huumaavan mekkalan fiilis nousee pilviin, kun sadat ja taas sadat peikot jyräävät kimppuun. Vellovien massojen seasta erottuvat kookkaat örkkipäälliköt, maagiset salamat ja höyryjyrän lailla ryntäilevät vuorenpeikot.

Hirvitykset pidetään aisoissa perushyökkäyksistä muodostuvilla iskuyhdistelmillä. Osa komboista päättyy laumoja kaataviin räjähdyksiin, osa tiukasti kohdistettuihin syöksyihin. Rämpytyksellä ja parilla rupusakkia kaatavalla yhdistelmällä pärjää pitkälle. Ilmassa leijuu maailmanlopun tuoksu, kun Myifeen räjähdysvoima murtaa maan ja komppaniakaupalla luuta. Spesiaaleista on eniten iloa, kun ne ajoitetaan suoraan täysissä voimissa uhittelevan vihollislauman syliin.

Kimppakiva

Supersoturit eivät taistele yksin. Sankaria seuraavat kaksi kaartin yksikköä ovat liikkuvia kulisseja, sillä kymmenen raavasta miestä nyhjää yhden örkin ympärillä ikuisuuksia. Statistit ottavat yleensä jäntevän asennon ja seisoa jöpöttävät vastustajan vieressä. Kahakoiden kuumimpina hetkinä näkyy häiritsevän selvästi, että kellään ei ole omaa tilaa. Puolen tusinaa ukkoa mahtuu helposti sisäkkäin yhdelle neliömetrille. Samasta syystä joukot eivät voi tukkia kapeikkoja, sillä viholliset juoksevat tyynesti ryhmän läpi.

Mätkintäseikkailu jakautuu noin viiden kentän mittaisiin episodeihin, joiden välillä sankari vaihtuu. Tarinoissa käydään läpi rinnakkaisia ja kiinnostavasti vastapuolen näkökulmasta kuvattuja tapahtumia. Tiettyjä kenttiä käytetään yhä uudestaan, joten pidemmän päälle maisemat eivät enää yllätä. Tuttuja alueita rukataan vihollisten määrää ja hyökkäyspaikkoja lisäämällä, mutta se ei riitä loputtomiin. Yhdeksänkymmentäyhdeksän yötä turvautuu hahmonkehityksessä muodikkaan roolipelimäisiin kokemustasoihin ja maastosta löytyviin varusteisiin. Kun taso nousee, ominaisuudet paranevat ja sankari oppii uusia hyökkäyksiä.

N3: Ninety-Nine Nights ei ole kovin kiperä tapaus, vaikka vaikeustaso nousee tasaisen tappavaa tahtia. Homma pysyy riittävän kireänä ikivanhalla ja aina yhtä elähdyttävällä pihdataan tallennuspaikkoja -kikalla. Kolme varttia mättöä ja kuolema pomomatsiin kalkkiviivoilla -kentät sopivat mainiosti kiukunhallintakurssin päättökokeeksi. Kuukahtamisen jälkeen keikka alkaa aivan alusta. Kertaalleen läpäistyjä kenttiä saa junnata uudestaan, joten jos taito ei riitä, viritetään sankaria ja johan luistaa.

Kolme ännää on mahtipontista joukkomätkintää. Se ei nouse aivan Spartan: Total Warriorin (Pelit 10/05, 88 pistettä) tasolle. Spartanin nujakat vaativat enemmän taitoa ja soturit käyttäytyvät taisteluissa aidommin. Kun N3: Ninety-Nine Nightsin voimakas alkuhuuma hiipuu, tallennuksen ja lähitaistelun heikot yksityiskohdat nousevat häiritseviksi.