Oma lanitukseni alkoi reilut viisi vuotta sitten. Kaverin kanssa pohdittiin, että olisi kiva pelata verkossa, mutta eivät ikämiehet kehtaa missä tahansa räkänokkalaumassa nolata itseään. Ei auttanut muu kuin järjestää lanit itse. Vaatimattomasta alusta syntyi Pelihelvetiksi ristitty tapahtuma, joka kerää kolmen kuukauden välein parisenkymmentä enemmän tai vähemmän työkseen pelien kanssa puuhastelevaa lanittamaan.

Pelihelvetti syntyi onnekkaasti. Petri Lankinen, toinen perustajista on vetänyt pienen ikänsä erilaisia roolipelitapahtumia ja ollut mukana useimpien Assembly-tapahtumien järjestelyissä. Kun sama heppu rakentaa työkseen verkkoja, on tarvittava tekniikkakin hallussa. Minä tiesin riittävästi peleistä ja viestinnästä, joten parivaljakkona saimme hoidettua sekä käytännön asiat että propagandan.

Jakoipa järjestelyt miten tahansa, yhden on aina oltava tapahtuman vastuuhenkilö. Hän hoitaa kaiken asioinnin tilojen vuokraajan ja muiden virallisten tahojen kanssa.

Laneilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta sitä, että Pera raahaa koneensa illaksi Makelle, eikä satojen osallistujien spektaakkeleita, vaan vajaan parinkymmenen hengen viikonlopun mittaisia kinkereitä. Sellaisia, joissa järjestyvät kunnon tiimipelit, mutta jotka pysyvät niin pienimuotoisina, että järjestäjätkin ehtivät pelaamaan.

Opas on jaettu kahteen osaan. Tässä osassa kerrotaan hyvien lanien suunnittelusta, toisessa osassa selviää, mitä paikan päällä tapahtui.

Pienin askelin

Pelihelvettimme alkoi hyvin vaatimattomasti: perustajat kyselivät mukaan lähimpiä pelaamiseen taipuvaisia kavereita. Aluksi meitä ei ollut kuutta-seitsemää enempää, mutta se mikä tiimipelaamisessa menetettiin, voitettiin takaisin vilpittömässä intomielessä.

Parin ensimmäisen keikan jälkeen maanittelimme jo kavereiden kavereitakin. Kun kinkerit joka kerralla onnistuivat hyvin, sana levisi ja nykyään olemme joutuneet rajoittamaan osallistujien määrän pariinkymmeneen.

Tuorein Pelihelvettimme järjestettiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, joka oli ajankohtana huonoin mahdollinen. Keskellä kesälomia ukkomiehistynyt laniporukkamme kärsi poistumiskielloista ja jouduimme tyytymään tavallista pienempiin, alle kymmenen hengen sessioihin.

Mistä paikka?

Sopivan paikan löytäminen on usein suurin este lanien järjestämiselle. Riittävän suuri yhteinen tila koneita varten ja siedettävät yöpymistilat yli kymmenelle hengelle pienehköllä budjetilla ovat paha yhtälö.

Ensimmäisen vuoden Pelihelvetit vietettiin paikallisten sinitakkien virkistysmajassa Mäntsälässä. Paikka oli rähjäinen tölli keskellä ryteikköä ja kaukana sivistyksestä, hanasta tuli läheisen puron haisevaa ruskeaa nestettä. Ainoat paikat nukkua olivat pöytien alla tai saunassa.

Ankeutta sieti niin kauan kun lanittaminen oli uutta ja ihmeellistä, mutta vuoden jälkeen oli vaihdettava maisemaa. Onneksi toinen perustajista oli järjestänyt kotikunnassaan kymmeniä roolipelitapahtumia ja oli luonut hyvät suhteet kunnan nuorisotoimeen.

Uudeksi paikaksi saimme kunnan leirikeskuksen järven rannalta: reippaasti tilaa, kunnon makuupaikat viidellekymmenelle hengelle, asiallinen laitoskeittiö ja sauna. Hinta on murto-osa siitä, mitä joutuisimme maksamaan, jos vuokraisimme vastaavat tilat yksityiseltä puolelta. Parikymmentä euroa naamalta tuntuu melkein siipeilyltä.

Vaikkemme varsinaisesti nuorisoa olekaan, viikonloppumme ovat hyvä tulonlähde kunnalle. Ja ilman riskiä, sillä porukkamme pitää huolen siitä, että paikat ovat paremmassa kunnossa meidän jälkeemme kuin meitä ennen. Sopimus kunnan nuorisotoimen kanssa on voimassa niin kauan kuin luottamus säilyy.

Useimmilla kunnilla on vapaita tiloja ja yleensä ne ovat joko kunnan nuoriso- tai vapaa-ajantoimen takana. Kannattaa ottaa rohkeasti puhelin käteen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi sählätty

Armeijakuria ei kannata ylläpitää, mutta mitä paremmin kaikki on suunniteltu etukäteen ja aikataulutettu edes karkeasti, sitä kivuttomammin kaikki sujuu perillä ja voidaan keskittyä pelaamiseen. Mitä vähemmän sählätään, sitä paremmin viihdytään.

Pelisäännöt selvitetään etukäteen jo senkin takia, että paikan päällä voi keskittyä olennaiseen. Samalla kannattaa laatia yleinen lista muistettavista asioista. Viikonloppu ilman hiirimattoa tai hammasharjaa nostaa kenen tahansa verenpainetta, samoin jatkojohdottomuudesta seuraava sähkönpuute. Alkoholipolitiikka on jokaisen päätettävä itse, mutta juoda voi milloin tahansa, lanittaa ei.

Parissa ensimmäisessä Pelihelvetissä sovimme pelit vasta paikan päällä. Touhu meni huutoäänestykseksi, koska laneilla kukaan ei jaksa keskittyä uusien pelien opetteluun. Kun äänekkäimmät ja kärsimättömimmät olivat jo huutoäänestämässä seuraava peliä, hitaimmat olivat vasta asentamassa edellistä, mikä ei edesauttanut kenenkään viihtymistä.

Sittemmin pelit on valittu etukäteen oman postituslistan avulla, jossa on helppo samalla hoitaa ilmoittautumiset, sääntöjen kertaukset ja kaikki muukin laneja edeltävä sähellys.

Ilmoittautumisia aletaan ottaa sisään noin kuukautta ennen tapahtumaa. Pelejä mietitään vasta sitten, kun tiedetään osallistujien määrä edes karkeasti. Meidän tapanamme on ollut antaa jokaisen ehdottaa yhtä peliä kullekin tapahtuman päivälle. Peleistä koostetaan lista ja valitaan eniten äänestetyistä peli kullekin päivälle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tilaa olisi spontaaneille piensessioille.

Lanien aikana kannattaa olla ainakin pari isoa yhteistä peliä, johon kaikki mahtuvat mukaan. Ensimmäiselle päivälle on fiksua varata sellainen peli, joka on nopea asentaa ja helppo oppia. Vielä parempi, jos se toimii pienellä porukalla, koska väkeä valuu yksi kerrallaan sisään ja touhu on joka tapauksessa sekavaa. Tärkeimmälle pelille varataan keskimmäinen päivä, viimeiselle päivälle otetaan jotain kevyempää.

Koska heinäkuun Pelihelvettiimme oli tulossa vain kymmenkunta osallistujaa, pelien valinta oli tavallista kinkkisempää. Battlefield 2 oli kaikkien huulilla, vaikka tiedettiin, ettei siinä saa kunnon matseja pienellä porukalla. Päätimme kuitenkin kokeilla, koska karttojen luvataan skaalautuvan eri määrille pelaajia. Hätätapauksessa testataan, josko paikan päälle vedetty megainen nettiletku kestää kymmenen pelaajan menemisen julkisille servereille.

Samalla virisi tiukka keskustelu siitä, kuuluuko nettipelaaminen laneihin. Riskinä oli porukan eksyminen nettihaahuiluun, jos lanipeli ei ole tismalleen mieluisinta laatua. Kun edellisessä Pelihelvetissä oli ensimmäistä kertaa letku ulkomaailmaan ja World of Warcraft kuuminta hottia, lanitus oli melkein valahtaa wowittamiseksi. Satumetsään eksyneillä hörhöillä oli hauskaa, mutta muita moinen otti pattiin. Ymmärrettävistä syistä laneilla lanitetaan ja jätetään nettipelailu kotiin.

Autopelit toimivat pienelläkin porukalla, mutta aiheuttavat pahimmat sanaharkat. Pahimpia kuumakalleja on joutunut irrottamaan toistensa kimpusta, kun radalla sattuneita kohelluksia on setvitty nokat vastakkain. Riskeistä piittaamatta otimme mukaan autopelien raskainta sarjaa. Uskoimme tuoreen GTR:n toimivan paremmin kuin aiemmat formulakisat, kunhan vaikeusaste pidettäisiin kohtuullisena.

Pari vuotta aiemmin äärirealistinen, mutta susiruma tankkisimu Steel Beasts nousi yllättäen loistavaksi lanipeliksi, joten mukaan otettiin vastikään ilmestynyt T-72: Balkans in Fire. Sen moninpeli oli mysteeri, mutta sehän selviäisi kokeilemalla.

Pienimuotoiseksi välipalaksi mukaan otettiin Splinter Cell: Chaos Theory, jonkamoninpeliä on kehuttu hyväksi, vaikkei mukaan mahdukaan neljää pelaajaa enempää.

PC-verkon lisäksi olemme aina rakentaneet konsolinurkkauksen. Videotykki, iso kangas, lokoisa sohva ja kunnon poppikoneet ovat tismalleen oikea paikka mennä vähän päästelemään höyryjä. Useimmissa Pelihelveteissä aamuöiset Def Jam -joukkotappelut, Pro Evo -turnaukset, Rocky-mestaruusottelut, NHL Hitz-haastematsit ja käsittämättömät Apinapallo-mäkihypyt ovat melkein varastaneet shown PC-pelaamiselta.

Vastuuhenkilöt on nakitettu. Pelit valittu. Tekniikka hankittu ja paikka tiedossa. Seuraavassa osassa kerromme, kestivätkö suunnitelmat taistelukosketuksen.

Kaj Laaksonen

* * * * *

Viesti kulkemaan

Näin luot postituslistan

Helpoin tapa luoda postituslista kavereiden kesken on käyttää siihen valmista palvelua, joista hyviä esimerkkejä ovat http://groups.yahoo.com tai http://groups.msn.com. Yahoo on vanhan tyylinen postituspalvelu, MSN:n palvelussa tarjotaan kaikkea maan ja taivaan väliltä kylkiäiseksi. Molempien käyttöönotto kestää alle viisi minuuttia. Uuden ryhmän luonnin jälkeen ryhmälle määritellään jäsenet ja viestitys laniporukan kesken käy vaivatta ja nopeasti, yhden sähköpostiosoitteen kautta.

Näin ylläpidät nettisivustoa

Nettisivuston ylläpito on huomattavasti työläämpää kuin pelkän postituslistan ylläpito, mutta näkyvyys ulospäin on aivan eri luokkaa. Yksinkertaisin tapa perustaa nettisivusto tiedotuksia varten on perustaa blogi ja käyttää sitä tiedotuskanavana. Ilmaisia blogipalveluita löytyy netistä pilvin pimein, www.blogspot.com lienee näistä suurin.

Jos käytössä on nettihotelli tai oma palvelin, voi suunnata suoraan julkaisujärjestelmien ja foorumisoftien perään. Suosituin foorumisofta lienee tällä hetkellä phpBB (www.phpbb.com). Julkaisujärjestelmiä löytyy sadoittain, helppokäyttöisestä voisi mainita Xoopsin www.xoops.org. Lisää löytyy Sourceforgesta, www.sf.net. Nettisivuston pystyttämiseen vaaditaan tilaa palvelimelta sekä tietokanta. Niitä voi kysellä aluksi vaikka omalta operaattoriltaan.

Tero Tiainen

* * * * *

Näin suunnittelet verkon

Peliverkon rakentaminen on nykyään helppoa eikä maksa mahdottomasti. Silti tiedossa on jonkin verran hankintoja, joiden kanssa on syytä olla tarkkana. Ennen kauppaan ryntäämistä kannattaa tutustua tiloihin, joissa lanit järjestetään. Miten koneet sijoitetaan? Kuinka pitkät piuhat tarvitaan? Mistä sähköt? Onko mahdollisuutta päästä nettiin? Kuuluuko nettiyhteys vuokraan ja saako tiloissa olevaa reititintä käyttää?

@Lodjusis:Varmista samalla, että kaikki sähköihin liittyvät kaapelit ovat hyväksyttyjä ja kunnossa. Selvitä samalla tapahtumapaikan sähköjen kapasiteetti, sulaketaulun sijainti ja miten toimia sähkökatkoksen yhteydessä. Suunnittele koneiden sijoitus niin, ettei kaikkia koneita kytketä samaan sarjaan.

Verkkoa varten tarvitaan kytkimeksi kutsuttu loota, jonka kautta koneet kytketään toisiinsa. Jos tarkoitus on lanittaa useamminkin kuin vain kerran, kannattaa kerätä kolehti ja hankkia kunnollinen kytkin. Erona ennen yleisemmin käytettyihin hubeihin on kytkimen älykkyys: se osaa jakaa kaistan tasaisesti kaikille koneille, jolloin pelien toimivuus ei ole siitä kiinni, että verkkoon syntyisi pullonkauloja. Hubiin kannattaa turvautua vain, jos sellainen sattuu lojumaan nurkissa.

Spekseiltään kytkimen tulisi pystyä 10/100 Mbps:n nopeuteen ja automaattiseen nopeuden tunnistukseen. Portteja saisi olla vähintään kuusitoista tai enemmän, vähän sen mukaan, minkä verran olettaa laneille tulevan väkeä. Kuudellatoista portilla varustetun 10/100 Mbps:n peruskytkimen saa noin 60 eurolla. Hallittavat kytkimet ovat huomattavasti kalliimpia, mutta peliverkossa niiden ominaisuuksista ei ole hyötyä.

Selvyyden vuoksi olemme tehneet peliverkostamme langallisen. Langattomuus on kaunista ja kivaa, mutta se on myös kalliimpaa ja alttiimpaa häiriöille kuin perinteinen langallinen verkko.

Todennäköisesti useimmilla on verkkokortti koneessaan valmiina, joten kytkimen lisäksi ei tarvitse hankkia kuin kaapelia. Ennen kaupassa piuhoihin sotkeutumista kannattaa tutustua tapahtumapaikkaan ja suunnitella verkko paperilla valmiiksi. Verkkopiuhojen tarkka tuotenimike on suorakytketty UTP Cat 5e RJ45-RJ45 -laitevälikaapeli. Kaapeleiden on oltava vähintään viiden metrin mittaiset, yksi kullekin lanittajalle. Kytkimen ja kaapelien hankkimiseen kuudelletoista hengelle saa varata 200 euroa.

Jos laneilta on tarkoitus päästä internetiin, tekniikkarumba on astetta mutkikkaampaa. Mikäli tiloissa on valmiiksi nettiyhteys, pitää selvittää, saako sitä käyttää, onko palomuuria ja mahdollisesti DHCP-palvelinta. Jälkimmäinen osaa jakaa koneiden IP-osoitteet automaattisesti, jolloin kaikki selviävät helpommalla, kun kotona käytetyt verkkoasetukset toimivat sellaisenaan.

Mikäli paikalle pitää tuoda oma ADSL/kaapelimodeemi tai reititin, pitää selvittää, kenen operaattorin yhteys on käytettävissä. Jos operaattori ei ole sama kuin mukana tuotavalla lootalla normaalisti käytettävä, otetaan selvää tarvittavat asetusten muutokset. Jotkut aivan uusimmat ADSL-laitteet osaavat tunnistaa operaattorin ja säätävät asetukset automaattisesti. Oli yhteystapa nettiin mikä tahansa, laitteessa on oltava palomuuri, DHCP ja NAT.

Turhan säätämisen minimoimiseksi jokaisen osallistujan pitää varmistaa, että koneen verkkokortti toimii ja virustorjunta on ajan tasalla. Ohjelmapalomuurit pidetään päällä vain, jos paikalla on nettiyhteys eikä palomuuria sen yhteydessä. Muuten softapalomuurit pidetään pois päältä, koska ne häiritsevät liikennettä lähiverkossa. Mikäli ohjelmapalomuuria on pakko käyttää, siihen on syytä merkitä verkossa käytettävä subnet-osoite vapaaksi.

Käyttöjärjestelmä ja tärkeimmät ajurit päivitetään ajan tasalle ennen tapahtumaa ja tarkistetaan, että valitut pelit toimivat omalla koneella. Jos koneessa on useita verkkoyhteyksiä, otetaan kaikki muut paitsi ensisijainen verkkoyhteys pois päältä.

Petri Lankinen

* * * * *

Hyviksi koetut lanipelit

Kattavaa listaa hyvistä lanipeleistä tuskin kukaan pystyy tekemään, mutta Pelihelvettien historian varrelta mieleen on jäänyt muutamia tärppejä. Normaalilaneilla pelien täytyy olla helposti omaksuttavia, koska kellään ei riitä kärsivällisyys ylimääräiseen opiskeluun. Raskas strategia ja modernit lentosimut kannattaa jättää vain niihin keskittyviin laneihin.

Vaikka pelit äänestettäisiin, on mietittävä kokonaisuutta. Kolmen päivän 3D-räiskinnän jälkeen on valmis lobotomiaan, mutta pelkät simut ja strategiat karkottavat useimmat peruspelaajat. Jokaiselle jotain on toimiva resepti. Osallistujien määrä rajoittaa tehokkaasti pelivalikoimaa. Joint Operationsin sota isoissa ulkotiloissa ei toimi neljällä pelaajalla, toisaalta useimpiin strategia- ja autopeleihin ei mahdu kahdeksaa pelaajaa enempää.

Kimppapelejä

Joint Operations

Rainbow Six: Raven Shield

Serious Sam

Silent Hunter 3

SWAT4

Jos pelaajia on vain muutama, kannattaa suosiolla unohtaa isot tiimipelit ja keskittyä mieluimmin co-op-moninpeliin, eli kimpassa tietokonetta vastaan taisteluun. Joint Operations, Raven Shield ja SWAT4 edustavat perinteistä terojahtia. Silent Hunter 3:n merenalainen sota kelpaa ihmeen hyvin niillekin, jotka eivät yleensä simuihin koske. Serious Sam jatko-osineen käy terapiasta.

Strategiaa

Command & Conquer: Generals

Warhammer 40000: Dawn of War

Warrior Kings: Battles

Soldiers: Heroes of WW2

Worms 3D

Age of Wonders: Shadow Magic

Civilization 3: Conquests

Strategiapelit toimivat kaksinkin, eikä niihin yleensä edes mahdu kahdeksaa pelaajaa enempää. Naksutteluista parhaiten ovat kelvanneet Command & Conquer, Warhammer 40K: Dawn of War ja Warrior Kings: Battles. Soldiers on hyvä sekoitus suoraa toimintaa ja strategiaa, mutta kärsii ajoittaisesta hidastelusta ja pienestä määrästä karttoja. Lisäbonuksena siinä on erityisen maukas kimppapeli.

Matopelit kelpaavat melkein kelle tahansa ja jos mukana on kovasti eri tasoisia pelaajia, tahatonta komiikkaa ei voi estää. Muuten mainiot matopelit kärsivät lievistä teknisistä ongelmista moninpelissä.

Vuoropohjaisesta strategiasta Conquests-lisärillä terästetty Civilization 3 on helppo oppia ja toimii, jos siihen on aikaa kokonainen päivä. Fantasiastrategia Age of Wonders: Shadow Magic oli suuri yllätys ja sitä intouduttiin pelaamaan netissä lanien välilläkin, mutta sillekin on varattava paljon aikaa.

Autopelit

FlatOut

F1 Challenge 99-02

GTR

Need for Speed: Porsche 2000

TOCA: Race Driver 2

Autopelit ovat hyvää pienen porukan hupia, mutta kunnon kisat saadaan yleensä vasta vajaalla kymmenellä kuskilla pelistä riippuen. FlatOut ja Need for Speed: Porsche ovat olleet hyviä koko kansan kaahailuita, GTR ja F1 Challenge 99-02 vaativat kaikilta edes jonkin sortin kykyä pysyä radalla. Kaikkein parhaat kisat on saatu TOCA: Race Driver 2:lla, jossa realismi ja pelattavuus ovat hyvin tasapainossa, kisat lyhyitä mutta vaihtelevia ja moninpeli toimii varmasti.

Taistoa alle kymmenelle

Counter-Strike

Rainbow Six: Raven Shield

SWAT4

Unreal Tournament 2004

3D-räiskinnät vaativat yleensä reippaasti väkeä, jos tavoitteena on saada aikaan edes jotain tiimipelin kaltaista. Hyvänä nyrkkisääntönä alle kymmenellä pelaajalla kannattaa unohtaa kaikki isoihin ulkotiloihin sijoittuvat 3D-räiskinnät.

Vanha kunnon Köyntteri on niin tiivistä vääntöä, että se toimii myös pienellä porukalla, samoin Raven Shieldin ja SWAT4:n sisätiloihin keskittyvät taistot.

Unreal Tournament 2004:ssä on samassa pelissä niin monenlaista toimintaa, että siitä löytyy sopiva pelimuoto melkein mille sakille tahansa, kunhan on ymmärrystä scifiaseille. Vanha kunnon deathmatch ja siitä kehitetyt astetta fiksummat variaatiot toimivat jo muutamalla pelaajallakin. Toisaalta isommat pelimuodot taipuvat todella isolle porukallekin.

Simut

IL-2 Sturmovik + Forgotten Battles + Pacific Fighters

Steel Beasts

Simulaattoreista on viisainta unohtaa moderni ilmasota. Sopivasti realisminuppia hienosäätämällä Sturmo sujuu eri tasoisten kuskien kesken, kunhan veteraanit jakautuvat tasaisesti ja hillitsevät hieman itseään. Steel Beasts oli aikoinaan yllättävän hyvä tankkisimu.

Yli kymmenelle

Aliens vs. Predator 2

Battlefield 2

Call of Duty: United Offensive

Delta Force 2

Hidden & Dangerous 2

Joint Operations

Operation Flashpoint + Finnish Defense Forces

Unreal Tournament 2004

UT2004-modi Red Orchestra

UT2004-modi Air Buccaneers

Unreal 2: XMP

Isolla porukalla eli 14-20:llä pelaajaa, alin yhteinen nimittäjä on 3D-räiskintä. Sitä ei tarvitse erityisesti opetella.

Kaj Laaksonen