Näin käytät PSP:tä - Enemmän kuin pelkkä pelikone

PSP on ennen kaikkea pelikone, mutta se on suunniteltu myös monenlaiseen muuhun hupiin. PSP:llä pystyy katsomaan liikkuvaa kuvaa, kuuntelemaan musiikkia ja kuljettamaan valokuva-albumiaan povitaskussa. PSP:llä pääsee nettiin surffaamaan ja lukemaan sähköpostiaan langattomalla verkolla. Sony kutsuikin hypevaiheessa laitetta 2000-luvun Walkmaniksi.

Lystillä on hintansa. Vaikka PSP-paketin sisältö on kattava, kukkaronnyörejä on höllättävä lisää, jos haluaa käyttää konetta elokuva- ja musiikkikoneena.

Ensimmäinen ostos on USB-kaapeli tietokoneen ja PSP:n väliin. Kaapelin toisessa päässä on oltava normaali USB-liitin, toisessa PSP:hen sopiva USB Mini -liitin. Hintaa kaapelilla on 5-15 euroa. Samaisella kaapelilla saa yhdistettyä PC:hen monet digikamerat, joten tuurilla piuha löytyy jo kotoa.

Ostoslistalla seuraavana on uusi muistikortti. Aloituspaketin 32 megatavun kortti on riittävä pelaamiseen, mutta musiikkia ja elokuvia varten se on auttamattoman pieni. PSP:n tukemat Memory Stick Pro- ja Pro Duo -tyyppiset muistit ovat varsin arvokkaita: 256 megatavun kortti maksaa noin 35-40 euroa, 512 megatavua irtoaa 60 eurolla. Monipuoliseen käyttöön hyvin riittävän yhden gigatavun kortin hinta liikkuu reilun satasen tietämillä, mikä nostaa PSP-hankinnan hintaa jo ruhtinaallisesti.

Uuteen muistikorttiin täytyy luoda PSP:n tarvitsemat perushakemistot, jotta sitä voi käyttää. PSP osaa formatoida muistikortin käskystä, asetus-valikosta settings - system settings - format memory stick.

Tilantarvetta hahmotellessa kannattaa muistaa nyrkkisääntö, että minuutti musiikkia vie megatavun, minuutti liikkuvaa kuvaa vähintään kaksi megaa. Gigatavun kortille saa parhaimmillaan ahdettua hulppeat kahdeksan tuntia elokuvaa tai kuusitoista tuntia musiikkia.

Leffateatteri taskussa

Tiedostojen siirtäminen sujuu kätevimmin tietokoneen kautta, sillä Windows tunnistaa PSP:n siirrettävänä asemana. Kun USB-piuha on liitetty PC:n ja PSP:n väliin, PSP:n settings-valikosta valitaan USB Connection. Lopun hoitaa Windows, jolla PSP:n muistikorttiin pääsee käsiksi Oma tietokone -valikon kautta. Ennen kuin katkaisee USB-yhteyden PSP:stä tai irrottaa laitteita yhdistävän kaapelin, PSP täytyy pysäyttää Windowsissa. Se onnistuu käynnistä-palkkiin kellon viereen ilmestyneestä asemaa kuvaavasta ikonista.

Kannettavana elokuvakoneena toimiminen on yksi PSP:n houkuttelevimmista ominaisuuksista. Sony on julkaissut omassa UMD-formaatissaan jo kymmeniä elokuvia ja lisää on tulossa. UMD-elokuvat muistuttavat teknisiltä ominaisuuksilta DVD-leffoja: levyiltä löytyvät valikot, kattavat kielivalikoimat ja mahdollisesti ekstramateriaalia.

PSP:n rekisteröimisestä saatava ilmainen Spider-Man 2 -UMD paljastaa PSP:n kyvyt. Kuva on tarkka, mutta nopeassa liikkeessä huomaa selvää häntimistä. Äänet toistuvat selkeästi. Spider-Man 2 -UMD on pätevä, mutta ei tajunnanräjäyttävän upea. Puristeja häirinnee se, että Hämähäkkimiehen kuva on leikattu alkuperäisestä kuvasuhteestaan pienempään, PSP:n näytölle sopivampaan muotoon.

Iron Maiden: Rock in Rio -UMD on jo toista maata. Mukana on ekstroja, kätevä valikkosysteemi ja tiukasti tykittävä ääniraita. Tai ehkä kyse on vain luonnollisista eroista hölmön teinileffan ja miehekkään musisoinnin välillä.

UMD-elokuvissa on pari pulmaa. Niitä ei voi katsoa millään muulla laitteella kuin PSP:llä ja silti leffat maksavat parikymmentä euroa kappale. Vaikka PSP:n näyttö on laadukas, 4,3 tuuman ruutu ei houkuta tuijottamaan elokuvia kuin matkakäytössä. UMD-hinnoittelu tuntuu kalliilta, sillä kauppojen alelaarit pullistelevat samaisten elokuvien DVD-versioita.

Leffat muistikortille

Vaihtoehto UMD-elokuville on DVD-leffojen ja muun videomateriaalin pakkaaminen PSP:n muistikortille. X-OOMin valmistama Movies on PSP on noin 40 euron hintainen PC-ohjelma, jolla DVD-leffojen ja muiden videotiedostojen kääntäminen PSP:n ymmärtämään muotoon käy helposti. Movies on PSP osaa siirtää luomansa tiedostot automaattisesti PSP:n muistikortille, mikäli USB-yhteys on päällä.

Movies on PSP:n käyttö on yksinkertaista. Valitaan käännettävä DVD tai tiedosto, puhuttu kieli (tekstitystä ei saa mukaan), kuvanlaatu (mitä laadukkaampi, sen isompi tiedosto) tai tiedostokoko ja tallennuspaikka. Movies on PSP hoitaa loput - jos hoitaa.

Movies on PSP:n ongelmana on ohjelman kykenemättömyys kääntämään kopiosuojattuja DVD:eitä. Nykyisistä DVD-levyistä valtaosa on suojattuja, joten Movies on PSP:ltä jää vähintään kolme neljästä leffasta kääntämättä. X-OOMin kotisivut opastavat ystävällisesti etsimään netistä suojausten kiertämiseen tarvittavaa tiedostoa.

DVD-levyjen lisäksi Movies on PSP ymmärtää muun muassa VCD-, DivX-, Avi-, WMV- ja MPEG-formaatteja.

Freewaren parhaat

Tee-se-itse-miehet turvautuvat PC:n ilmaisohjelmiin. DVD Shrinkin ja 3GP Converterin yhdistelmällä pystyy tekemään kaiken, minkä Movies on PSP:llä ja enemmän. Ilmaissoftat eivät ole yhtä mutkattomia käyttää kuin Movies on PSP, mutta ne ovat rutkasti monipuolisempia.

DVD Shrink siirtää DVD-levyltä elokuvan ja tallentaa sen PC:n kiintolevylle. Re-author-toiminnolla pystyy tallentamaan koko levyn sijaan vaikka yhden kappaleen. Toiminto on erityisen kätevä erilaisten kokoelmalevyjen kanssa, sillä pienellekin muistikortille saa ahdettua pari jaksoa Kelju K. Kojootin toilailuja.

Heikkolaatuisimmat käännössuhteet tuottavat kuvaa noin 2 megatavun edestä minuuttia kohden. Tiukkaan ahtaaminen näkyy selvänä palikoitumisena, joskin kuva säilyy katselukelpoisena. Keskitason pakkaus lähes tuplaa vaadittavan tilan, mutta kuvanlaatu paranee merkittävästi. Sietokykynsä rajat voi selvittää kääntämällä lyhyitä videopätkiä eri laaduilla.

Elokuvien kääntäminen PSP:lle ei ole kärsimättömien puuhaa. Parituntisen elokuvan prosessoimiseen kannattaa varata vähintään pari tuntia. Mitä laadukkaampaa jälkeä haluaa, sen enemmän vierähtää aikaa.

Konsertti ja kuvashow

Musiikkikoneena Sony PSP on mutkaton. PSP toistaa ongelmitta yleistä mp3-muotoista musiikkia. CD-kokoelmansa voi kääntää mp3-muotoon vaikka Eusingin yksinkertaisella ilmaisohjelmalla (www.eusing.com). PC:n kiintolevyltä mp3:t siirretään PSPMUSIC-hakemistoon tai sen alle luotuihin omavalintaisiin hakemistoihin.

MUSIC-hakemistoon voi siirtää myös tekemiään soittolistoja. Esimerkiksi Windowsin muistiolla tehtävät listat ovat M3U-päätteisiä tekstitiedostoja (esimerkiksi Biisilista1.m3u), joissa on lueteltu halutut kappaleet siinä järjestyksessä, kun haluaa niiden soivan. Vaikkapa

Artisti1 - Biisi1.mp3

Artisti2 - Biisi2.mp3

ja niin edelleen

Mp3:n lisäksi PSP tukee Sonyn omaa, harvemmin käytettyä Atrac3-formaattia. Mikäli käyttää Atracia, kappaleita varten täytyy luoda PSP-hakemiston alle uusi HIFI-hakemisto ja siirtää Atracit sinne. MUSIC-hakemisto on pelkästään mp3-musiikkia varten.

PSP:tä voi käyttää myös digitaalikuva-albumina siirtämällä kuvansa PSP:n muistikortille. PSP tukee monipuolisesti yleisiä kuvaformaatteja. Kuvat toistuvat PSP:n näytöltä elävän kauniina ja tarkkoina. PSP:n kuvankäsittelytoiminnoilla kuvaa pystyy pyörittämään ja zoomaamaan vapaasti. Käyttö on vaivatonta ja näppärää.

Surffaa PSP:llä

PSP ennätti hetken olla emulaattoriväen lempilapsena, mutta uusin ohjelmistoversio 2.00 (eurokoneiden vakiosofta) tilkitsi mahdollisuuden kotikutoisten ohjelmien pyörittämiseen. Nähtäväksi jää, onnistuvatko emulaattoripiirit tekemään comebackin myös eurooppalaiseen PSP-maailmaan.

2.00-järjestelmäpäivityksen merkittävin uutuus on nettiselain. PSP kalpenee kannettavan PC:n rinnalla, mutta on pikkukoneen selaimeksi hyvä, luotettava ja toimiva. PSP:n nettiyhteys vaatii kotioloissa langatonta yhteyttä, mutta ulkona mikä tahansa julkinen langaton verkko riittää.

Surffailin PSP:llä niin kotona kuin kaupungilla PanOulu-verkossa. Homma toimi liikkeessä ongelmitta, vaikka PSP ei automaattisesti hae uutta verkkoa, vaan yrittää aina saada yhteyden viimeksi käytössä olleilla asetuksilla. PSP:n hukatessa yhteyden yhteysvalikko tulee saman tien näkyviin, joten kovin suuri huoli ei ole. Kerran jouduin tosin aktivoimaan yhteyden uudelleen verkkoyhteys-valikossa test connection -toiminnolla ennen kuin PSP-nettiyhteys toimi kotona kaupunkikierroksen jälkeen.

Ei makseta laskuja

Varta vasten PSP:lle tehtyjä sivuja on lukuisia, mutta itse olen käynyt PSP:llä aivan samoilla sivuilla kuin normaalistikin. Suurin osa sivuista toimii PSP:llä, vaikka sivut olisikin suunniteltu tietokoneen isommalle resoluutiolle. PSP:lle räätälöityjä sivuja löytyy esimerkiksi PSP-linkkilistasta pspon.blogspot.com-osoitteessa.

Kaikki sivut eivät toimi PSP-selaimella kunnolla. Itse asiassa Osuuspankin sivut olivat ainoat, jotka kaatoivat PSP:n kokonaan, joten ainakaan pankkiasioiden hoitaminen ei koneella onnistu. Useimmiten kone vain herjaa muistin loppumisesta, jolloin cancel-napilla sivun saa yleensä silloinkin näkyviin.

Muistin hyytyessä kannattaa ylimääräiset sivut sammuttaa tehoja syömästä. Pitämällä ruutunappia pohjassa ja painelemalla takanappeja voi siirtyä välilehdeltä toiselle. Valitettavasti välilehden sulkemiseen ei ole oikotietä, vaan se täytyy tehdä file-valikon kautta (close page). Joskus muistihuoliin auttaa ainoastaan selaimen sulkeminen.

Selkeänä puutteena plugineja ei voi PSP:lle asentaa. Flash Playeria, Realplayeria tai Windows Media Playeria ei koneelle saa, jolloin valtaosa netin multimediasta jää kokematta. MP3-tiedostojen lataaminen netistä koneelle onnistuu, mutta niiden kuuntelemiseksi selain on välillä suljettava.

On nettiyhteyden virittämisestä sekin etu, että osaan peleistä voi imuroida lisäsisältöä. WipEout Pureen se käy sujuvimmin pelin oman internet-valikon kautta. Varsinaista nettipelaamista ensimmäisen sukupolven PSP-pelit eivät vielä osaa, vaan kaikki moninpelit ovat vasta lähiverkkopelejä.

Myöskään sähköpostiohjelmaa PSP:lle ei vielä ole, mutta webmail-palvelujen käyttö onnistuu. PSP sopii pääasiassa vain sähköpostien lukemiseen, koska PSP:n tekstiviestikirjainsyötöllä pitkien pätkien runoilu on varsin tuskaista.

Virtaa, virtaa

Sisällön runsaus asettaa paineita PSP:n vakioakulle. Netissä surffailee nelisen tuntia, videomateriaalia katsoo kuutisen tuntia, musiikkia melkein tuplaten näyttö sammutettuna, mutta mitä enemmän potkua, sen parempi.

Viihdekoneena PSP tekee silti vaikutuksen. UMD-elokuvat ovat päteviä, mutta vasta omien DVD-levyjen siirtäminen PSP:hen tekee käsikonsolista varteenotettavan leffakoneen. Tekstitysten puute on tosin ongelma, jos kielenä on jokin muu kuin kolme kotimaista. Ison muistikortin hankkimisen jälkeen PSP toimii hyvin myös jukeboksina ja digitaalisena valokuva-albumina.

Kun taskussa on nettiselain, kuusi tuntia elokuvaa, neljä tuntia musiikkia, valokuvat läheisistä ja UMD-levyllinen Iron Maidenia, maailmanympärimatka voi alkaa. Ai niin, on koneelle pelejäkin.

* * * * *

Näin virität PSP nettiyhteyden

PSP:n nettiyhteyden virittäminen vaatii toimivan langattoman yhteyden lisäksi muutamia säätöjä myös PSP:ssä. Asetukset säädetään joko PSP:n verkkoasetusvalikossa (network settings) tai ensi kertaa nettiselainta käytettäessä.

Ensin valitaan verkkoasetusten infrastructure-valikosta new connection -kohta ja skannataan käytettävissä olevat verkot. Sen jälkeen valitaan luettelosta SSID-nimi eli verkon nimi, johon yhteys halutaan muodostaa. Yleensä kotioloissakin reititin jakaa automaattisesti nettiyhteyteen tarvittavat IP- ja DNS-osoitteet koneiden kesken, joten skannaustapa toimii myös kämpässä. Kotona yhteyslista on suht lyhyt (oma yhteys, ehkä naapurin), ja kaupungilla testatessa selkeästi pidempi.

Tämän jälkeen syötetään WEP- tai WPA-avain, mikäli kyseessä on salattu verkko, ja EASY-asennus hakee loput verkkoasetukset automaattisesti kohdalleen. PSP on valmis nettiin.

Selaimen asetuksista kannattaa suurentaa cache eli välimuisti kahteen megatavuun ja laittaa WLAN-antennin virransäästö pois päältä. Tämän jälkeen surffaaminen sujuu huomattavasti perusasetuksia noileammin.

Sivut voi sovittaa PSP-näytön levyisiksi (smart-fit tai just-fit), mutta itse olen tyytynyt katsomaan sivut sellaisina kuin ne ovat. Pitämällä ruutunappia pohjassa ja peukaloimalla analogista tattiohjainta sivujen vieritys onnistuu suuntaan kuin suuntaan kohtuullisen jouhevasti.

Elokuvien siirtäminen

DVD Shrink- ja 3GP Converter -ilmaisohjelmia voi käyttää elokuvien siirtämiseen PSP:lle. Ensin DVD Shrinkillä tallennetaan materiaali PC:n kiintolevylle VOB-muotoon, sitten käynnistetään 3GP Converter. Ennen varsinaista ohjelmaa ajetaan 3GP:n setup-asennusohjelmisto. Japaninkielisyyttä ei kannata pelästyä, sillä liukuvalikosta voi vaihtaa kieleksi englannin. Oikea asetustiedosto on "MP4, for PSP". Jos haluaa tiedostot saman tien oikein nimettynä, valitaan "MP4, for PSP direct, renamed".

Kun asetukset ovat kunnossa, käynnistetään itse ohjelma. Käyttö on yksinkertaista. Valitaan mihin tallennetaan ja haluttu laatu. Monista valinnoista 368x209-alkuiset tuottavat PSP:n ruudun täyttävää laajakuvaa, loput mustareunaista täyskuvaa. Valintojen muut luvut kertovat äänen ja kuvan laadusta: mitä isompia numeroita, sen parempaa laatua ja myös suurempia tiedostokokoja. Tiedoston kääntäminen PSP-muotoon aloitetaan raahaamalla VOB-tiedosto Oman tietokoneen kautta 3GP Converterin yläikkunaan ja päästämällä irti hiirenkorvasta.

3GP Converterin kääntämät tiedostot (elokuvatiedosto MP4 ja thumbnail-kuva THM) siirretään PSP:n syövereihin MP_ROOT100MNV01-hakemistoon. Mikäli ei antanut 3GP Converterin nimetä tiedostoja, nimet täytyy muuttaa käsin M4V00001.MP4- ja M4V00001.THM-tyyppisiksi. Lopun viisi numeroa ovat vapaasti valittavissa.

* * * * *

PSP:n tukemat tiedostomuodot

Videot

-MP4 (DivX)

-MP4 (AVC)

Musiikki

-MP3

-MP4 (AAC)

-ATRAC3

-ATRAC3Plus

Kuvat

-JPG

-BMP

-PNG

-GIF

-TIF

Lisää aiheesta