Nanobreaker herättää kysymyksiä. Voiko näin huono peli olla tehty vakavissaan vai onko kyseessä julma ja sairas koe kaikkien kauheusennätysten rikkomiseksi?
Jos Nanobreaker epäilyksistäni huolimatta on tarkoitettu otettavan vakavasti, kuinka voi olla mahdollista, etteivät tekijät ole oppineet mitään toimintaseikkailujen virheistä kahden viime konsolisukupolven ajalta? Kuinka tällaista kuraa kehdataan ylipäätään julkaista?
Rehellisesti on tunnustettava, että Nanobreakerissa on jotain, joka ei ole umpisurkeaa. Tylsät ja masentavalla ääninäyttelyllä ryyditetyt videopätkät eivät ole rumia. Nekin tosin tekevät laimean vaikutuksen vain siksi, että niiden masentavuuteen ei ole pakko osallistua omin käsin ja koska videoleikkeiden välissä nähtävä toimintaseikkailu on niin pohjattoman ruma, että tekisi mieli itkeä.
Tekstuurit ovat suttuisia, ja maisemien värit vaihtelevat harmaasta likaisen ruskeaan. Videoissa pelottavanlaiset villiintyneen nanoteknologian synnyttämät hirviöt ovat peliosuudessa yksinkertaisia, mielikuvituksettomia, hitaasti eteneviä suttuja. Sankari, mitäänsanomaton mahtiblondikyborgi nimeltä Jake, heiluttaa plasmamiekkaa vihollisaalto vihollisaallon perään. Valjuutta ei pelasta edes valtoimenaan loiskuva "öljy".
Taistelusysteemi on yksinkertainen, nappuloita on kaksi vaihtonäppäimellä höystettynä. Komboja saa avattua ja yhdistettyä keräämällä kombopalikoita, mutta se on turhaa, koska satunnainen hakkaaja saavuttaa aivan yhtä hyviä tuloksia sinne tänne hitaasti kourivien vihollisten keskellä.
Itseään toistavan hack 'n' slashin kruunaa plasmaruoska. Kun kombot tekevät tuskallisen vähän vahinkoa, helppo ruoskahyökkäys tappaa kaikki paitsi pomovihut laakista. Onneksi kehno kamera tekee parhaansa vaikeuttaakseen tappotyötä.
Aina välillä eteen isketään pomovihollinen. Niiden nirhaaminen on helppoa, kunhan keksii sen yhden ainoan kikan, millä moinen on mahdollista. Sitä ennen saa tappaa rutkasti perusvihuja: viimeinen tarkistuspiste ennen pomoa on aina lyöty mielettömän kauas.
Kokonaisuuden täydentävät kerrasta poikki -tasohyppelyosuudet, joita vaikeutetaan lentävillä mönniäisillä tai nihkeillä etanoilla. Etanoilla, hyvä luoja! Eikä Jake pudottuaan edes pysy pohjattomassa tulisessa pätsissä, jonne saisi peleineen minun puolestani jäädä. Vähemmästäkin saa paiseita, ja jos peleistä voi sairastua pysyvästi, niin tässä on ensiluokkainen tautipesäke.
Pysy kaukana, jos haluat pysyä terveenä.
35
