Naruto: The Broken Bond (Xbox 360) – Maistuisiko Sasuke?

Anime lähtee lapsesta hakkaamalla – ei tosin toimi Narutossa.

Tasohyppelyä, roolipelaamista, seikkailua ja mätkintää yhdistävä Naruto: The Broken Bond ei ole pelkkä fanituote vaan kelpo mätkintäroolipeli. Perustietous tv-sarjasta tai -sarjakuvasta on suotavaa, sillä henkilöiden motiiveja tai maailmaa ei pahemmin pohjusteta. Tarinallisesti The Broken Bond on suoraan jatkoa Rise of a Ninjan tapahtumille.

Jo introsta selviää, että Broken Bond on synkin ilmestyneistä Naruto-peleistä. Ylenpalttinen iloisuus ja viaton nuoruus ovat vaihtuneet surumielisyydeksi ja vallanhimoksi. Tarinan keskiössä pyörivät ninjaoppilaat Naruto ja Sasuke, mutta pelattavana on monia muitakin sarjasta tuttuja hahmoja.

Hajoa Bond

Kaava on roolipelimäisen klassinen. Naruto kerää tehtävien aikana kokemusta ja kolikoita, joiden avulla hahmon perusominaisuuksia voi kehittää paremmiksi. Minipelejä on kunain heitosta aina kalastukseen, mutta yksi hauskimmista on vauhdikas puusta puuhun pomppiminen metsien läpi.

Broken Bondin taisteluosuuksien pelimekaniikka on kunnossa, vaikka sivuperspektiivistä kuvattu kolmiulotteinen mätkintä tuntuu köyhän miehen versiolta Tekkenistä tai Street Fighteristä. Jo yksinkertaisilla iskusarjoilla pääsee pitkälle, mutta etevä löytää mekaniikasta komboja ja erikoisliikkeitä.

Mätkintäsysteemin koukkuna ovat ninjojen jutsu-erikoisliikkeet, joiden virta kerätään perusiskuilla. Jos vastustaja ei keskeytä latautuvaa jutsua, käynnistyy pieni minipeli, jonka onnistuminen määrää jutsuvahingon. Erikoisliikkeet tuovat suoraviivaisiin tappeluihin pientä vaihtelua. Jos vastustajan saa lyötyä tarpeeksi kauas, on aikaa ladata tehokas jutsu ja kääntää koko matsin kulku.

Harmittavasti taisteluiden aikana voi napsia terveyttä parantavia pillereitä, minkä takia kamppailut ovat turhan helppoja. Ainoastaan kaikista nopeimmat ninjat ja pääpahikset antavat vastusta, jos ukkelit pääsevät mättämään kombojaan lähietäisyydelle.

Kavereiden kanssa pelaaminen onnistuu samalla koneella tai Livessä. Kerrallaan ottelussa voi olla neljä ihmistä kahden hengen tag-tiimeissä. Kaverin kepittäminen mätkintämoodissa tarjoaa hupia ainakin pariksi illaksi, sillä Broken Bondin 30 pelattavaa hahmoa ovat riittävän erilaisia vaihtelevien tyylien hyödyntämiseen.

Sekoitettuna, ei ravistettuna

Broken Bond on uskollinen sarjan alkuperäishengelle, ja seikkailu sisältää turhan paljon täytetehtäviä. Tunnelma nousee juonitehtävissä ajoittain hyvin, mutta usein huippuhetkiä seuraa täydellinen lässähdys. Tunnelmallisesta Uchihan perhehistoriaan tutustumisesta voidaan siirtyä keräämään perunalastuja Konohan kaduille.

Broken Bondia piristää huumori, joka osuu maaliinsa vaihtelevalla menestyksellä. Jiraiya on samanlainen irstas vanha setä kuin sarjassa, mutta Gaista ja Leestä olisi saanut huomattavasti enemmän irti. Ääninäyttelyn hoitavat joko englanninkieliset näyttelijät tai aidot ja alkuperäiset japaninkieliset ääninäyttelijät. Jälkimmäisten käyttöä suositellaan, sillä he hoitavat hommansa huomattavasti paremmin.

Realistisen näköinen maasto ja vuorokaudenaikojen vaihtelu luovat tunnelmaa, jonka sarjakuvamaiset pelihahmot täydentävät. Hahmot ja niiden liikkeet on mallinnettu hienosti ja sarjalle uskollisesti: kun Kakashi hyökkää Chidorin viritettyä vihulaista kohti, se näyttää ja kuulostaa juuri siltä kuin pitää.

Pääjuonen kuljettamiseen käytetään välivideoiden sijaan pelin omaa moottoria, minkä ansiosta eri osiot nivoutuvat saumattomasti yhteen. Hahmojen kykyjäkään ei ole keksitty tyhjästä, vaan kaikki ominaisuudet, kuten veden päällä kävely ja seinille juoksu, ovat sarjasta tuttuja. Niin ovat myös musiikit.

Ihan kiva, mutta...

Broken Bond on epätasainen kokonaisuus. Se alkaa ja loppuu hyvin, mutta välivaihe tuntuu suorastaan pakkopullalta. Muutkin hahmot kuin Naruto saavat tarinassa tilaa, mutta niihin ei syvennytä tarpeeksi, jotta mielenkiinto heräisi. Sivujuonikuviot käydään läpi turhan puolivillaisesti, jolloin päätarina vain hajoaa.

Uusimmassa Narutossa on hyvät hetkensä. Sopivina annoksina säännösteltynä piisaa viihdyttävää ja mukavaa toimintaa, jonka mätkintäosuus toimii erityisen hyvin. Tehtäviin ja minipeleihin olisi toivonut huomattavasti enemmän vaihtelua. Tekemistä kyllä riittää, mutta hommat toistavat itseään pahasti. Piljuunan minipelin sijaan kokonaisuus kaipaisi rautaista lisäsisältöä pääjuoneen.

* * * * *

Ninja nimeltä Naruto

Maailmalla miljoonamyyntiä nauttiva Naruto on hitti myös Suomessa.

Mies Naruton takana on Masashi Kishimoto. Ensimmäinen miehen kynäilemä ja kuvittama Naruto-manga ilmestyi Japanissa kymmenisen vuotta sitten, ja ninjaseikkailu osoittautui välittömästi hitiksi. Mangaa seurasi vuonna 2002 aloittanut Naruton anime-versio, joka kasvatti suosiota entisestään. Naruto-huuma näkyy Suomenkin lehti-, DVD- ja pelihyllyissä.

Sarjan päähenkilö on Naruto-niminen teinininja. Naruto on tyypillinen hyvissankari: hän kohtaa vastoinkäymisiä, voittaa ja näyttää epäilijöilleen todellisen luontonsa. Hyväksyntää hakeva, yksinäinen sankari saa ystäviä ja kasvaa vastuuntuntoiseksi nuoreksi. Naruton tavoitteena on nousta lopulta hokageksi, kylänsä johtajaksi ja arvostetuimmaksi ninjaksi.

Ei se juoni, vaan ne hahmot

Tarinavetoisuuden sijasta sarja keskittyy särmikkäisiin hahmoihinsa. Hahmot kehittyvät, muuttuvat ja niiden väliset suhteet vaihtelevat sarjan kuluessa, samoin kuin motiivit hahmojen toimintojen takana.

Jokaisella hahmolla tuntuu olevan oma tuskallinen menneisyytensä, omat ongelmansa ja haasteensa. Niin sarjassa kuin tosielämässä on vaikeuksia, kilpailua, ihastumisia ja oman paikkansa etsimistä, mikä selittää osaltaan sarjan suosiota lasten ja nuorten keskuudessa.

Sarjan kantavia teemoja ovat yksinäisyys, ystävyys ja periksiantamattomuus. Naruto hokee kyllästymiseen asti ystävyyden olevan tärkeää eikä hän anna missään tilanteessa periksi. Jankkaaminen ja vanhojen kertaaminen on monien anime-sarjojen ominaispiirre, eikä Naruto poikkea tästä. Sarjan hahmot muistelevat menneitä pitkään, hartaasti, usein ja kyynel silmäkulmassa. Syystäkin, sillä vuosia jatkuneen kiihkeän julkaisutahdin takia sekä sarjakuvan että piirretyn taso on selkeässä laskussa.

Ylimaallinen ninjakonklaavin vallankumouksen ristiriita

Tapahtumarikas maailma, joka on levoton ja täynnä toinen toistaan vahvempia ninjoja ja räiskyvämpiä persoonallisuuksia, on otollinen maaperä peleille. Naruton lisenssiä on käytetty vuosien varrella ahkerasti. Vähemmän yllättävästi pelit ovat keskittyneet sarjan mätkintäpuoleen: suurin osa Naruton lisenssiä hyödyntäneistä peleistä on ollut, ja on yhä edelleen, suoraviivaisia ja yksinkertaisia beat ’em up -mätkintöjä.

Vain murto-osaa Naruto-peleistä nähdään koskaan Japanin ulkopuolella. Suomessa julkaistuihin peleihin kuuluvat GameCuben Clash of Ninjat, PS2:n Ultimate Ninja ja DS:n Ninja Councilit. Uudempia Naruto-julkaisuja ovat PS3:n Ultimate Ninja Storm ja Xbox 360 -pelit Rise of a Ninja ja The Broken Bond. Wiille on ilmestynyt Clash of Ninja Revolution -pelejä.

Samaan aikaan kun Naruto-sarjan taso on lähtenyt laskuun, on lisenssipelien laatu noussut. Syynä lienee se, että pelitapahtumat sijoittuvat miltei poikkeuksetta sarjan alkupuolelle.

Markus Lukkarinen

80