Nascar 2000 (PSone) – Go buddy, go go go!

Amerikkalaisen autourheilun suuret hetket sijoittuvat lähes poikkeuksetta heidän omiin autoluokkiinsa, joista koppiautojen Nascar on se toinen suosittu.

Nascar 2000 on EA Sportsin autopelisarjan uusin tulokas. Tuttuun tapaan EA Sportsilla on lisenssi, joten kuljettajat ja radat ovat oikeita, muutamaa keksittyä rataa lukuunottamatta. Pelisarjana Nascar ei ole nauttinut kovin suuresta suosiosta, koska parempiakin vaihtoehtoja on ollut tarjolla.

Nascarin suurimpana haittapuolena tai vahvuutena on eurooppalaisten ratojen puute. Kilpailut ajetaan lähes poikkeuksetta nopeilla ovaaleilla, joten radoilla ei juuri jarrua tarvitse käyttää. Ovaaleja on peräti 16 erilaista, mutta mutkaisempia ratoja löytyy seitsemän. Nämä perinteisetkin radat ovat todella kovavauhtisia kallistettujen mutkiensa ansiosta. Meno muuttuu aika nopeasti tylsäksi, vaikka vauhdintunne onkin mallinnettu varsin hyvin.

Helppoja ratoja

Erilaisia ajovaihtoehtoja on tutut yksi kisa ja koko kausi. Kaudesta voi valita vain osan, kuten pelkästään tavalliset radat, jos ovaalit eivät miellytä. Ovaalitkin on jaettu kolmeen eri ryhmään pituutensa ja nopeutensa perusteella. Lisäksi voi ajaa jotain Nascar-legendaa vastaan. Autoja on monen näköisiä, mutta menopelien suorituskyky on kaikilla sama.

Vaikeustasoja on kaksi, joista helpommalla voittaa varmasti kunhan viitsii opetella radan. Vaikeammalla tasolla on jo hieman paneuduttava auton säätöihin. Systeemi on selkeä, sillä säädettäessä palkki näyttää, tuleeko kiihtyvyyttä lisää vai nouseeko huippunopeus. Mutterinnysvääjille on omat kehittyneemmät säätövaihtoehdot, jolloin muutosten vaikutus auton käyttäytymiseen on testattava koeajossa.

Kisoissa rataa saa harjoitella niin paljon kuin haluaa, mutta aika-ajot ovat vain 1_2 kierroksen mittaisia. Kilpailuissa on lentävä lähtö, joten kone ohjaa ensin ja antaa sitten ohjat pelaajan käsiin. Kilpailun keston saa tietenkin valita lyhyestä täyspitkään. Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka jaksavat ajaa täysimittaisen ovaalikisan. Sen verran puuduttavaa puuhaa se on.

Pidemmissä kilpailuissa on myös varikkopysähdykset, joita voi itse nopeuttaa painelemalla ohjaimen näppäimiä ruudulla näytetyssä järjestyksessä oikea-aikaisesti. Ihan hauska idea, jota en ole muualla nähnyt.

Amerikkalaiset rakastavat suuria lukuja, ja se näkyy tulosluetteloa katsoessa. Kilpailun voittaja saa lähes 175 pistettä ja 16 kuljettajasta viimeiseksikin tullut saa 115 pistettä, kunhan vain ajaa maaliin.

Ennen kilpailua voi testata autoaan ja itseään Happy Hourissa. Se on vähän kuin kilpailu, jossa voi kokeilla kuinka pärjää vai tarvitseeko sittenkin säätää vielä autoa. Kilpailut ajetaan aina kuivalla kelillä, koska oikeastikin sadesään sattuessa kisa perutaan. Vaihtelun vuoksi muutama kisa käydään pimeässä.

Onneksi radalta ei lennä ulos joka töytäisystä. Nascar on aikamoinen kontaktilaji, jossa pieniä kolareita sattuu kaiken aikaa. Toiset kuljettajatkaan eivät ole aivan aivottomia, vaan ymmärtävät hidastaa, jos niiltä sulkee tien.

Ruudun alalaidassa näkyy mittari, josta näkee koska on parhaassa imussa. Imun tehoa voi muutella, mutta realistisellakin määrällä vaikutuksen huomaa. Vaikeammalla tasolla ohittaminen on ovaaleilla mahdotonta, jos mittaria ja imua ei käytä hyväkseen. Toisin kuin formuloissa imun ansiosta ohituksia nähdään ja tehdään paljon.

Viestejä varikolta

Graafisesti peli ei ole mikään taideteos. Grafiikka on aika karun näköistä ja ohitettavat autot näyttävät ainakin kauempaa värimössöltä. Grafiikka on riittävän nopeaa, nykimistä ei esiinny kuin lähdöissä, eikä niissäkään häiritsevästi. Mitään kokoillan uusintoja kisoista ei nähdä, vaan ainoastaan koneen valitsemat kohokohdat.

Auton menoa voi katsella useammasta takavinkkelistä, puskurista tai ohjaamosta. Ainoa näkymä, jota jää kaipaamaan, on konepelti. Ohjaamosta ajettaessa kaikki sujuu hyvin niin kauan kuin radalla ajaa yksin, mutta ratin takaa ei yksinkertaisesti näe tarpeeksi silloin, kun radalla on vilkasta, ja ruudunpäivityskin hidastuu.

Auton hajoaminen on mallinnettu huonosti. Ulospäin ei näy mitään merkkejä kolareista, vaikka pellin pitäisi olla aivan solmussa. Meno sentään katkeaa, kun autoa runtelee tarpeeksi. Tyrimistä sallitaan kuitenkin liikaa, sillä auton voi ajaa kolmeasataa seinään pariinkin kertaan. Auton saa hajoamattomaksikin, jos niin haluaa.

Moottorin äänet ovat aivan kohtuulliset ja varikolta tulee juttua kaiken aikaa. Mitään tuiki tärkeää sieltä ei kerrota, lähinnä tokaisuja: keskity, säästä renkaita, pidä ajolinjasi tai miten menee. Jälkimmäistä varsinkin jauhetaan kerran kierroksessa. Selostusta kuuntelee mielellään. Välillä puhutaan radan tapahtumista ja välillä kerrotaan teknisiä tietoja tai Nascar-historiaa.

Ohjaus on vähän liian herkkä, varsinkin DualShockilla pelatessa. Minkäänlaista valikkoa ei löytynyt, josta herkkyyttä olisi voinut säätää. Ristiohjaimellakin autoa ohjaa mukavasti, mutta ratti on ohjaukseen paras, joskaan ei välttämätön. Kontrollit ovat lähes samat kuin muissakin autopeleissä. Tärinät ovat pienoinen pettymys, sillä ohjain ei inahdakaan mutkissa tai hiekalle ajettaessa, vasta nurmikolla ja törmätessä tärinät tuntuvat.

GT ja TOCA 2 ohi

Nascar 2000 on kelpo peli, jota pelailee huvikseen. Autopeleissä on kuitenkin paljon hyviä vaihtoehtoja. Gran Turismo ja TOCA 2 ajavat ohi lähes joka suhteessa.

Ilman seitsemää normaalia kilparataa peliä tuskin jaksaisi pelata ollenkaan. Amerikkalaisilla on varmaan eri mielipiteet, sen verran erikoista porukkaa he ovat. Toisaalta täytyy myöntää, että yhdessä Nascar-kilpailussa tapahtuu yleensä enemmän kuin koko Formula 1 -kautena. Ihan kiva peli, mutta vain ihan kiva.

81