Niin roolipeleistä kuin olenkin kiinnostunut, on livepelaaminen elikkä tutummin larppaaminen jäänyt osaltani vähemmälle. Vain muutamia kertoja olen saanut itselleni aikaa ja innostusta kylliksi osallistuakseni tuollaiseen näytelmällisempään peliin.
Eräänä päivänä jonkinmoinen larppikipinä kuitenkin iski minuun. Sen sijaan, että olisin suunnitellut seuraavan viikon ropeseikkailua (jossa olen pj), ryhdyinkin hahmottelemaan pienimuotoista yhden illan larppia. Aluksi työ tuntui hiukan hankalalta ja ideat piileskelivät tosi isojen lohkareiden alla. Pikku hiljaa mietiskellen ja muutamalta kaverilta vinkkejä kysellen päälinjat alkoivat hahmottua. Itse asiassa koko homma alkoi tuntua peräti hauskalta siinä vaiheessa, kun mietin hahmojen taustoja. Tähän larppiin kuuluivat ilman muuta valmiiksi tehdyt hahmot, jo pelin idea vaati sitä.
Tarvittava hahmomäärä kiipesi yhdeksään, itseni mukaan lukien. Vakituisen ropeporukkani lisäksi jouduin haalimaan mukaan kourallisen muita, mutta se ei tuottanut vaikeuksia. Tutuista ja entisistä pelikavereista löytyi nopeasti tarpeeksi kiinnostuneita.
Yhden illan peliä varten on turha väsätä kovin kummoisia lavastuksia tai muita rekvisiittoja. Koska halusin säästää itseäni siltä sekä pelaajia pukeutumisongelmilta, valitsin pelin ideaksi nykyaikaisen kaupankäynti- ja juonitteluskenaarion. Jokainen sai tulla omissa vaatteissaan ja itsensä näköisenä. Tiedän toki, että oikea pukeutuminen syventää tunnelmaa, mutta koska tämä kuitenkin oli vielä kokeilua (ensimmäinen järjestämäni larppi) ja halusin myös selvitä kaikesta helpolla, päädyin edellä mainittuun ratkaisuun.
Myytävänä mystinen laite
Perusidea pelissä oli seuraava: Yksinäisessä kartanossaan asuvalla Mr. Chewazilla oli hallussaan muinainen laite, jonka uskottiin mahdollistavan eräänlaiset ulottuvuusmatkat. Laitteen alkuperä oli monille hämärän peitossa, ehkä se oli muinoin maapallolla vierailleiden muukalaisten tänne jättämä.
Mr. Chewaz (jota itse esitin) halusi päästä eroon laitteesta. Kertomansa mukaan hän tarvitsi rahaa muun muassa kartanonsa kunnostukseen. Hän oli valikoituja tuttaviaan käyttäen laskenut liikkeelle sanan, että laite on myytävänä. Julkista kauppaa Chewaz ei halunnut (hän oli murhauttanut laitteen edellisen omistajan...). Harkinnan jälkeen hän kelpuutti mukaan kahdeksan kiinnostunutta henkilöä, jotka olivat ilmaisseet mielenkiintonsa laitetta ja sen hankkimista kohtaan.
Peli alkoi siitä, kun nämä kahdeksan henkilöä saapuivat Chewazin kartanoon (tavallinen rivitalohuoneisto). Paikalla oli pari journalistia, muutama tiedemies, erilaisia kauppamiehiä, tutkija ja keräilijä. Jokaisella oli omat tavoitteensa laitteen suhteen, joku halusi kokeilla sitä tieteen nimissä, toinen hyödyntää sitä kaupallisesti, kolmas vain omistaa ja niin edelleen.
Salaisuuksia
Koska pelkkä kaupankäynti olisi voinut olla aika kuivaa, lisäsin jännitteitä 'sivurooleilla'. Jokaisella pelaajalla oli oikean peliminänsä lisäksi jokin salaisuus. Yksi oli pahamaineisen kultin jäsen, joka halusi laitteen voidakseen kutsua kosmisia mömmöjä. Toinen oli kulttilaisten metsästäjä, joka arveli, että tällaisessa tilaisuudessa niitä saattaa näkyä. Kolmas oli maapallolla tutkimusta tekevä muukalainen, joka tiesi, ettei laite toimisi kunnolla, vaan oli vaarallinen käyttäjälleen. Neljäs oli X-mies, joka etsi muukalaisia. Viides oli FBI:n agentti, jonka piti selvittää, mistä laite oli peräisin ja oliko se varastettu. Jokaisen hahmon tuli luonnollisesti koettaa säilyttää salaisuutensa pelin ajan.
Koska olin itse pelissä mukana, järjestin persoonallisuudet mahdollisimman yllätyksellisiksi. Hahmolomakkeet jaettiin satunnaisesti. Se ei tietysti ole oleellista, koska jokainen esitteli kyllä itsensä toisille kartanoon saapuessaan. Mutta lisäksi joka kuoreen oli sujautettu jokin mainituista salaisuuksista siten, etten minäkään tiennyt kuka hahmoista oli kulttilainen ja kuka alieni. Muutamat saivat myös aseen käyttöönsä; X-mies, FBI-agentti ja kulttimetsästäjä.
Yllätyksekseni en edes pelin kuluessa saanut selville kuin yhden varman 'sivupersoonan'. Pelaajat esittivät hienosti hahmojaan ja pitivät salaisuutensa omana tietonaan. FBI-mies esimerkiksi piti pokkansa niin hyvin, ettei kukaan edes epäillyt häntä muuksi kuin reportteriksi, jota hän päähahmonaan esitti.
Onneton Anderson
Skenaario toimi käytännön tasolla niin, että saapumisen jälkeen esittelin laitteen (herra Chewazina) lyhyesti, jonka jälkeen seurasi vapaata oleskelua. Laitetta oli tarkoitus esitellä käytännössä myöhemmin illalla, kunhan se olisi latautunut(!).
Olin kätkenyt muutaman pienen vinkin pelaajien löydettäväksi. Eiväthän he toki kartanon vieraina kehdanneet laatikoita penkoa, mutta esimerkiksi vierashuoneen pöydällä sanomalehden alla oli eräs kiinnostava tieto. Näillä sain annettua pelaajille lisää informaatiota, mutta myös lisättyä epävarmuutta ja jännitystä.
Parin tunnin kuluttua tarjosin vierailleni illallisen. Sen jälkeen kerroin, että laite oli kohta valmis käyttöön.
Pienen pohdinnan jälkeen Mr. Anderson suostui koehenkilöksi vakuutettuani (valheellisesti) hänelle, että olin kokeillut laitetta jo aiemmin. Laite käynnistettiin ja kahden minuutin kuluttua, aivan kuten olin väittänyt, herra Anderson katosi toiseen ulottuvuuteen. Olin sujauttanut pelaajalle lapun, jossa kerrottiin tämän katoavan, mutta myös sen, ettei hän palaisikaan takaisin kymmenen sekunnin kuluttua kuten oli tarkoitus. Pelaaja häipyi huoneesta ollen 'olematon' lopun pelin ajan. Me muut tietysti ihmettelimme ja räpläsimme konetta (ilmastointilaite), mutta emme saaneet Andersonia ilmestymään takaisin.
Tämän onnettoman tapahtuman jälkeen hintatarjoukset putosivat, ja lopulta sain koneesta vain puolet pyytämästäni hinnasta. Ostajat häipyivät saman tien laite mukanaan. Muutkin vieraat tuntuivat suhtautuvan minuun hiukan epäillen. Olivat pirulaiset vaihtaneet huhuja tavasta, jolla laite joutui haltuuni. Lopulta kukaan ei jäänyt kartanooni yöksi vaan kaikki poistuivat.
Loppulausunnot
Peli päättyi ja hahmojen salaisuudet ja tavoitteet julkistettiin. Yllätyksiäkin oli, esimerkiksi lopulta kaupan tehnyt kolmikko paljastui X-mieheksi, alieniksi ja kulttilaiseksi! Siinä meni planeettainväliset suhteet sekaisin.
Pelissä ei ollut kuin muutama off-game-tilanne, kun jotkut kysyivät minulta tiettyjä hahmoonsa liittyviä asioita. Varsinaisia sääntöjähän emme pelissä edes tarvinneet, hahmoilla ei ollut mitään häiritseviä ominaisuusarvoja riesanaan. Hahmon puhetaito riippui täysin pelaajasta, eikä kukaan pystynyt pakottamaan psyykkisillä voimillaan toisia valtaansa, kukaan ei lukenut toisten ajatuksia tai muuta masquerade-hömpötystä.
Taidamme kokeilla tuollaista larppia pian uudelleen, sen verran hubaa se oli.
