Retropelaaminen on muotia urheilussakin. NBA 08:ssa eletään uudelleen viime kauden kohokohtia viime kauden ottelutoteutuksella.
Lohkeaako voitto tarkalla peruspelillä vai luovalla kikkailulla? Sitä pohtii Sonyn oma koripalloeepos NBA 08.
Kikkana NBA 08:ssa tökitään ilotikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, sillä omaperäisessä NBA Replayssa palataan kauden 2006—2007 oikeisiin huippuhetkiin. Jokaiselta peliviikolta on poimittu kaksi sellaista huippuottelua, joissa tähtipelaajat ylsivät uskomattomiin urotekoihin. Seuraavalle viikolle edetäkseen on toistettava superstarojen temput suorittamalla nippu ennalta määrättyjä haasteita. Vanhojen muistelu ei pääty runkosarjan loppumiseen, sillä mukaan on kelpuutettu myös pudotuspelit.
Pelin tiimellykseen pääsee mukaan vain pariksi minuutiksi, ja käsillä ovat yleensä ottelun ratkaisuhetket. Aikarajan puitteissa on esimerkiksi annettava kolme korisyöttöä tarkkakätisellä Steve Nashilla tai upotettava kolmosspesialisti Bruce Bowenilla kaksi kolmosta ennalta määrätyiltä heittopaikoilta. Osa haasteista menee läpi ensimmäisellä yrittämällä, osaa taas joutuu hinkkaamaan raivostuttavuuteen asti. Mikäli hermot kestävät, tekemistä riittää pitkiksi ajoiksi.
NBA Replay on piristävä lisä pelimuotojen kokoelmassa, mutta yksinpelin johtotähdeksi siitä ei ole. Sääli, sillä varsinainen kausipeli on pissitty juosten. Joukkueensa järkevästä peluutuksesta ei tarvitse turhia stressailla, sillä äijät jaksavat tahkota koko kauden läpi ilman ainuttakaan huilivuoroa. Pelaajamarkkinoilla täytyy tyytyä pelkkiin vaihtokauppoihin, varaustilaisuuksissa ei pääse pätemään. Kaupanteosta sanan varsinaisessa merkityksessä ei todellakaan ole kyse, sillä tekoäly vaihtaa ilomielin liigan parhaan sentterinsä minun vaihtopenkin varalämmittäjääni. Unelmajengi on kasassa silmänräpäyksessä.
Pelimuodoiltaan ja tunnelmaltaan NBA 08 tuo mieleen pikemminkin 2000-luvun alun kuin lopun. Puolivillainen taitorata ja tarkkuuskisa eivät juuri innosta kaksinpelailuun, kolmoskisakin on toteutettu kilpailijoissa sulavammin. Näyttävät donkkikisat näyttävät olevan poissa, ja selostuskopissa ei jakseta hirveästi peliä kommentoida. Kameramies on sentään piristävästi hommiensa tasalla. Pelitapahtumista saa hyvin selvän, vaikka pelattavia kuvakulmia on vain kourallinen.
Kikkakolmonen puree
Parketin puolella perusasiat vaikuttavat ensi näkemältä olevan kohdallaan. Pelikaverit hakeutuvat aktiivisesti tyhjään tilaan, ikonisyöttösysteemi mahdollistaa monipuolisen syöttöpelin ja heitot uppoavat sitä paremmin, mitä vapaammin palloa pääsee linkoamaan. Järin syvälliseksi NBA 08:n otetta ei voi luonnehtia, sillä taktisille kuvioille on viitattu hikinauhalla. Korien tehtailu nojaa näyttävyyden sijaan peruspeliin, sillä jopa alley-oopin tekeminen osoittautui lähes mahdottomaksi.
NBA 08:n korttitalo sortuu suurempia puhaltelematta. Joukkuepelaamisen sijaan menestys edellyttää vain parin pistekikan hoksaamista. Sentterin rahtaaminen korin läheisyyteen ja vastustajan hämääminen valeheitolla avaa varman väylän korintekoon. Liukasliikkeiset taiturit kiemurtelevat kikkatattia nitkuttamalla korin alle, mistä pallo löytää tiensä sukan luo lay-upin avustuksella. Tarkasti pussittava tekoäly pystyy pitämään ottelut tasaisina jonkin aikaa, mutta varmojen pistekikkojen kierrättäminen pudottaa sen lopulta kyydistä.
Sixaxis-ohjaimen liikkeentunnistimen valjastaminen hyötykäyttöön ei pelasta NBA 08:aa. Ohjainta kääntelemällä voi tehdä erilaisia harhautusliikkeitä, hämätä syötönkatkoa hamuavaa vastustajaa liikuttamalla palloa puolelta toiselle tai nostaa kädet ilmaan roikkusyötön estämiseksi. Padikikkailu jää pelkäksi kuriositeetiksi, sillä ainoastaan kierähdysharhautus osoittautui käyttökelpoiseksi. Senkin toteuttaminen onnistui tosin vaivattomammin kikkatatilla.
NBA 08 ei ole täysin toivoton tapaus, mutta kahden valovoimaisemman kilpailijan puristuksessa sille jää pelkkä sarjajyrän epäkiitollinen rooli. Keskinkertainen on harvoin kaunista.
73
