NBA Live 2000 (PC) – Legendojen paluu

Kun koripallopelien kuningas liittoutuu kenttien ex-valtiaan kanssa, pitäisi lopputuloksen olla ruhtinaallista palloilua. Vai tarvitaanko myös oikeita uudistuksia?

Vanhojen hyvien aikojen perään haikailevat saavat vihdoinkin vastinetta rahoilleen. NBA Live 2000:ssa on mukana NBA:n huippunimiä aina 1950-luvulta saakka ja kaikkien ykkösenä häärii itse Michael Jordan. Eri vuosikymmenten huippujoukkueet toimivat myös mainiona katsauksena NBA:n historiaan: 50-luvun joukkue koostuu ainakin minulle tuntemattomista valkonaamoista, joiden taitojenkin kanssa on hieman niin ja näin. Puutteitakin tähtijoukkueiden kokoonpanoissa on, sillä jäin kaipaamaan 80-luvun superjoukkueesta etenkin Lakersin suurmiestä Kareem Abdul-Jabbaria.

NBA:n huikea nousu alkoi 60-luvulla, jolloin kentille ilmestyi taituroimaan muun muassa Wilt "Puujalka" Chamberlain. Sen jälkeen kuuluisuuteen ponnahti huippupelaaja toisensa perään, kunnes 80-luvulla Boston Celticsin Larry Birdin ja L.A. Lakersin Earvin "Magic" Johnsonin välinen kilpailutilanne nosti NBA:n niihin sfääreihin, joissa se tänäkin päivänä on.

Valintoja, valintoja

Eri pelimuotoja NBA Livessa on kiitettävä määrä. Perinteistä pelaamista edustavien tavallisten näytösotteluiden lisäksi vaihtoehtona on koko kauden tai pelkkien pudotuspelien pelaaminen. Pitkäjänteisiä varten mukana on manageripeli, jossa luotsataan joukkuetta maksimissaan 25 kautta pelaajia hankkien ja vaihtaen sekä muutenkin seurasta huolta pitäen. Hyvät otteet managerin penkillä palkitaan vuoden päättyessä uudella sopimuksella.

Toisenlaista kilpailua tuo mukanaan edelleenkin erinomaisen hauska 3 pisteen heittokilpailu, jossa aikarajan sisällä pyritään pussittamaan niin monta kolmosta kuin suinkin mahdollista. Etenkin isommalla porukalla iskee armoton kilpailuhenki ja kolmosten heittäminen on valtavan hauskaa.

Mukana on myös edellisiin versioihin kaivattu yksi yhtä vastaan -peli, jossa pääsee ottamaan miehestä tosissaan mittaa. Pelin henki on yksinkertainen: normaalien sääntöjen mukaan pelaten pyritään joko tekemään kori tai estämään toista tekemästä koria. Konetta vastaan pelattuna yhdellä yhtä vastaan -peli alkaa varsin pian tympiä, mutta ihmispelaajaa vastaan säpinää riittää pitemmäksikin aikaa.

Harjoittelemaankin pääsee: harjoituskentällä voi treenata erilaisia kikkoja, heittämistä ja donkkaamista ilman aikarajoja. Valittavana ovat kaikki pelaajat, joten oman suosikkijoukkueen pelaajia voi käydä kokeilemassa yksi kerrallaan heikkouksien ja vahvuuksien oppimiseksi ennen kuin aloittaa pitkän kauden jauhamisen.

Arcade-moodissa turhanpäiväiset säännöt (käytännössä kaikki) kytketään pois päältä ja donkit muuttuvat huiman liioitelluiksi: kehnostakin ponnistajasta tulee Jordanin veroinen ja hyvä ponnistaja pysyy ilmassa häkellyttävän kauan. Peliä pystyy helpottamaan vaikka kaikki säännöt olisivatkin voimassa, vaikeustasoja on aloittelijasta supertähteen. Käytännössä NBA Live -veteraanit voivat huoletta valita supertähti-tason heti kättelyssä kunnon vastuksen saadakseen.

Kuin sohvalla olisi

NBA Live 2000 parantaa entisestäänkin pelisarjan TV-lähetysmäistä tunnelmaa. Mukana on aiempaa enemmän nopeita kameraleikkauksia pelaajiin onnistuneiden suoritusten jälkeen, hienoja donkkeja sekä aidosti ilmeileviä ja elehtiviä pelaajia, eikä sovi unohtaa toisten pelaajien huutelemia ohjeita ja varoituksia.

Katsomossa istuu aidon näköisiä ihmisiä, jotka heiluttavat käsiään ja taputtavat hyville suorituksille. Kovasti litteitä ihmiset vielä ovat, mutta kokonaisvaikutelman ne tekevät huomattavasti aidommaksi. Kun kentän reunalle on vielä ilmaantunut pelin mukana juoksenteleva tuomari, joka aina silloin tällöin koskee palloonkin, niin pelitilanne alkaa kokonaisuutena olla varsin realistisen oloinen.

Realistisuus näkyy myös kentällä, sillä kone antaa miehen vastuksen. Korin alle itsensä vemputtaminen ei onnistu läheskään yhtä helposti kuin ennen, eikä pahamaineisen turbonapinkaan teho ole enää entistä luokkaa. Oikein käytettynä se on vieläkin kova ase, mutta tuomiopäivän tykki se ei enää ole.

Erilaisia hyökkäys- ja puolustuskuvioita on tarjolla roppakaupalla, joten oman joukkueensa pelityylin muokkaaminen omien mieltymysten mukaiseksi onnistuu varsin mukavasti. Eri asia on sitten, kuinka hyvin pystyy kuvioita käytännössä toteuttamaan, sooloiluvietti kun on aina varsin vahva.

Vanhaan malliin voi ohjata vain yhtä pelaajaa ja jättää muut paikat tietokoneelle. Erinomaisen hauska tapa pelata, muuten. On vähän pakko hakea oma-aloitteisesti paikkaa, ja syöttöpyyntöjen ajoitustenkin on osuttava nappiin.

Vaikeinta vastusta vastaan joutuu pelaamaan tosissaan. Korin läheltä tehdyt yritykset kilpistyvät lähes poikkeuksetta koneen nostamaan armottomaan käsiviidakkoon, joten syöttöpeliä joutuu harjoittelemaan, jotta hyvä heittopaikka aukenisi.

Heittosysteemissä ei ole minkäänlaisia uudistuksia: napista kun päästää irti hypyn lakipisteessä, niin korisukka heilahtaa suurimmalla todennäköisyydellä. Myös vapaaheitot tehdään vanhalla ja hyväksi koetulla tyylillä, eli pyrkimällä saamaan pysty- ja vaakasuunnassa liikkuvat pallot pysähtymään mahdollisimman tarkkaan niiden leikkauspisteeseen.

Pallon nopeus on suhteessa pelaajan vapaaheittotaitoon, joten taitavilla heittäjillä pallon vauhti on sen verran rauhallinen, että painalluksen ajoitus ei ole kovinkaan hankalaa. Toisessa ääripäässä on sitten Shaq O'Neilin kaltaiset voimapelaajat, joilla pallo viuhtoo edestakaisin sellaista vauhtia, että oikea-aikainen painallus vaatii taidon lisäksi myös tuuria.

Pelaajissa on muutenkin mukavasti eroja. Isot pelaajat liikkuvat hitaasti ja kankeasti, mutta ovat torjunnoissa ja levypalloissa kovia tekijöitä. Pienten miesten ketteryydellä puolestaan pystyy kiertämään jättimäiset sentterit helposti, mutta korin alle ei juurikaan kannata ajaa pelottavan torjunnan takia. Pelaajien erot eri osa-alueilla luovat vaikutelman toimivasta ja aidosta pelistä, jossa tosiaankin joutuu pohtimaan, mitä milläkin pelaajalla yrittää erilaisissa tilanteissa tehdä. Vääristä ratkaisuista ei yleensä korisukka heilu.

Huipputyötä alusta loppuun

Parasta NBA Live 2000:ssa on, että sen tunnelma on täysin aukoton, selailtiin sitten valikoita tai oltiin keskellä kiivainta peliä. Valikoiden aikana soiva taustamusiikki sopii muuhun menoon kuin nyrkki silmään. Rap-painotteisen musiikin esiintyjälistalta löytyvät muun muassa Run D.M.C., Naughty by Nature ja George Clinton.

Selostus on laadukasta ja onnistuu luomaan kuvan elävästä selostuksesta. Asiantuntijan kommentointiakaan ei ole käytetty liiaksi, vaan tämä heittää ainoastaan silloin tällöin väliin pieniä kommenttejaan. Näin selostus pysyy koko ajan tasapainossa, ja kommentteihin tosiaan kiinnittää huomiota. Suuria älynväläyksiä ne tosin eivät ole, mutta eivätpä käy hermoillekaan.

NHL 2000:n tapaan me omahyväiset voimme liittää mukaan myös kuvan omista kasvoistamme. Erityisen tärkeä uudistus se ei tosin ole, mutta kaipa se isommissa kaverien välisissä liigoissa tuo oman lisäkipinänsä.

Pelaajien ohjaaminen on tuttuun tapaan sujuvaa ja luonnollista. Ehkä tosin vähän liiankin sujuvaa. Napit löytyvät vanhastaan tutuilta paikoilta, uusia temppuja ei ole juurikaan tullut, eikä vanhojakaan ole liiemmin hiottu. Niinpä NBA Liven arpiset veteraanit tuntevat olonsa kotoisaksi ensimmäisestä matsista lähtien.

Koska uuden opettelemisen mukanaan tuomaa haastetta ei ole tarjolla, peli sujuu vähän liiaksi vanhoja raiteita pitkin. Oikeastaan yksi yhtä vastaan -peli tarjoaa ainoana uutta ja erilaista haastetta, muut uutuudet jäävät lähinnä kuriositeetin asemaan.

EA Sports on jälleen kerran onnistunut lyömään luun kilpailijoidensa kurkkuun. NBA Live 2000 on markkinoiden monipuolisin, tunnelmallisin ja kaikin puolin paras koripallopeli. Mikäli hyllystä ei löydy puhki pelattua NBA Live 99:ä, kuuluu NBA Live 2000 sarjaan pakko-ostokset. Sen parissa viettää komeasti koko synkän talven ja vielä suuren osan keväästäkin.