Vaikka oikea NBA-kausi uhkaa kulua pelkkään lakkoiluun, PlayStationilla se ei tahtia hidasta. NBA Live on täällä taas ja kirjaimellisesti uusitulla ilmeellä.
Koripallo on jenkkien suosituin urheilulaji ja se näkyy myös PlayStationin tarjonnassa: erilaisia korispelejä riittää simulaatioista arcade-tyylisiin vauhtihurjasteluihin. Urheilupelijätti EA Sports kantaa kortensa kekoon aitouteen pyrkivällä NBA Live -sarjallaan, jossa oikeat pelaajat tsemppaavat aidoissa ammattilaisjoukkueissaan. Mukana ovat kaikki koripallon tähdet vain kirkkaimman puuttuessa. Puutoksen syynä on raha: jos EA:n edustajilta kysyy, kuinka paljon Jordan nimensä käyttämisestä tahtoo, vastaukseksi irtoaa vain vaivautunut hymy.
Pelaajaruletti
Otteluvaihtoehdot noudattavat NBA Liven perinteistä kaavaa. Haluamallaan joukkueella voi osallistua ystävyys- ja pudotuspeliotteluihin tai pelata kausipelin, joka sisältää enintään kymmenen vuoden runkosarjaottelut mahdollisine pudotuspeleineen. Yksittäisillä miehillä voi harjoitella heittopeliä tai osallistua kolmen pisteen heittokisaan.
Kausipelissä ei pelkästään rämmitä ottelusta toiseen, vaan omaa joukkuettaan voi rakentaa varaustilaisuudessa tai pelaajakaupoilla. Kaikki bisnekset hoidetaan vaihtokauppoina, mutta kone ei hyväksy epätasaisia siirtoja, vaan yhdestä huippumiehestä on annettava useampi rivimies. Kaikki pelivaihtoehdot ovat melko vapaasti muokattavissa, joten peliin voi osallistua haluttu määrä joukkueita ja runkosarjan pituuden sekä pudotuspelisysteemin voi itse valita.
EA Sportsin pojille on tullut ilmeisen kiire harjoituksia ja kolmoskisaa viimeistellessä, sillä niitä pelatessa ohjaintuntuma tökkii pahasti. Harjoituskentällä pyörimisessä ei ole pidemmän päälle järkeä, kun harhautukset eivät toimi kunnolla tai sitten niitä ei voi tehdä lainkaan, heittokisassa puolestaan kontolleissa on viivettä.
Hyökkäys on paras puolustus
NBA:n kontrollit ovat sujuvat ja niissä riittää sopivasti monipuolisuutta, jotta peliä ei omaksu puolessa minuutissa. Yksinkertaiset perusasiat kuten heitot ja hypyt sujuvat yhdestä napista, kun harhautuksiin ja syöttöpeliin on varattu padista enemmän tilaa. Palloa syötetään kolmella eri tavalla, joista perussyöttö lähettää pallon aina lähimmälle pelikaverille. DirectPass-napin painallus sytyttää pelaajien päälle tutut ympyrä-, kolmio-, risti-, neliötunnukset ja vastaavan napin painaminen sinkoaa pallon kyseiselle äijälle.
Nyt syöttökohteita ei ole rajattu vain naapureihin, vaan pallon voi heittää läpiajoon säntäävälle shooting guardille, vaikka välissä olisi omia ja vieraita. Viimeinen syöttönappi on säästetty alley-oopia varten. Ne onnistuvatkin suhteettoman helposti, mutta NBA Livessä juuri donkeissa on kallistuttu näyttävään arcade-linjaan, vaikka muuten peli vilisee vakavahenkisen simulaation elementtejä.
Vastustajan voi jallittaa erilaisilla harhautuksilla, mutta niiden käytössä on pari ongelmaa. Vain harhautussyöttö näyttää normaalilta pelitilannesyötöltä, joten sitä erehtyy usein katkaisemaan kaksinpelissäkin. Muut kikat eroavat normaaleista liikkeistä niin paljon, että esimerkiksi vartaloharhautuksen tunnistaa hämäykseksi heti eikä puolustajalle tule mieleenkään lähteä väärään suuntaan.
Kaiken huipuksi useimmat pallonmenetykset alkavat juuri harhautusyrityksistä. Sitä ei välttämättä voi pitää virheenä, sillä niinhän asianlaita on oikeallakin pelikentällä. Epäonnistuneessa kikassa hukkaa pallon yksinäänkin, vaikkei vastustaja olisi asiaa edesauttamassa.
Katse palloon
Puolustuspelin kontrollit eivät ole aivan yhtä monipuoliset kuin hyökkäyksessä, mutta muuten puolustamisessa on enemmän haastetta. Palloa tai koria lähimmän puolustajan saa haltuunsa yhdellä napin painalluksella ja minkä tahansa miehen ohjaimiin pääsee DirectPassin ideaa noudattavalla DirectSwitchillä. Systeemi toimii hyvin vielä kun koneen ohjaaman ukkelin voi kutsua prässäämään puolustamaansa miestä kaksoisvartioinnilla tai auttamaan, jos on pelannut itsensä ulos tilanteesta. Halutessaan ohjauksen voi lukita koko pelin ajaksi vain yhteen pelipaikkaan, jolloin tekoäly hoitaa kaikkia muut kenttäpelaajat.
Pallonriisto onnistuu yhdestä napista, mutta sitä on turha edes yrittää, ellei hyökkääjä ole kasvot puolustajaa kohti. Tällainen tilanne syntyy harvoin, sillä hyökkääjä voi vaihtaa pallon toiseen käteen suojaten pelivälinettä kropallaan tai vain kääntää selkänsä puolustajalle. Vähän rajummin hyökkääjää häiritään työntämällä, joko pallollista miestä, jolloin tämä horjahtaessaan hukkaa pelivälineen tai korin alla, jolloin vastustajalta voi sulkea pääsyn levypallokamppailuun.
Puolustuspeli ei toimi täysin ongelmitta, sillä ohjattavalla miehellä on ikävä taipumus vääntyä kylki kohti hyökkääjää, vaikkei suuntanäppäimiin koskisikaan. Sivuttain seistessä pallonriistoja tai tönimisiä ei kannata edes ajatella. Suunnan voi korjata napilla, joka kääntää kasvot aina kohti palloa. Se on tilanteeseen oiva ratkaisu, mutta nappi on varsinaisesti tarkoitettu syötönkatkoihin ja sivuttain liikkumiseen hyökkääjän mukana.
Tekoäly pelaa vastustajana yllättävän hyvin. Se osaa rikkoa loppuhetkillä ja selvässä johdossa ollessaan rauhoittaa peliä tuoden pallon kävellen ylös. Vaikeustasoille on löydetty tasapainoiset tasoerot ja vaikeimmalla tasolla kone tarjoaa mukiinmenevää peliseuraa. Usein tekoäly on useita pisteitä jäljessä, kunnes se aloittaa vastustamattoman loppukirin hävitäkseen vain parilla pinnalla.
Kone blokkaa kaikki heittot rasittavan tehokkaasti ja sen puolustus perustuukin hyvään torjuntapeliin. Onneksi blokit voi väistää heittoharhautuksilla ja pelaajan torjunnat toimivat yhtä kovalla prosentilla kuin tekoälyn. Tekoälyn hyvä puolustuspeli menee tavallaan hukkaan, kun koneen voittaa vain painamalla juoksuvauhtia nostavaa turbonappia ja pyyhältämällä laidalta puolustuksen ohi.
Hyökkäystä tekoäly ei hallitse yhtä hyvin kuin puolustuspeliä, sillä se hyödyntää harvoin nopeita hyökkäyksiä, vaan hieroo aina heittopaikkaa samoille ratkaisijoille. Hyvien heittäjien käyttämisessä on hieman idean poikastakin, sillä peli ottaa huomioon, kuinka taitava heittäjä ohjattava ukkeli on ja esimerkiksi Rodmanilla pussittaminen onnistuu harvoin korinalustaa kauempaa. Jostain syystä tekoäly pelaa paremmin vastustajana kuin joukkuekaverina ja se vie peli-iloa pelatessa vain yhdellä pelipaikalla, kun omat miehet eivät ole yhtä aktiivisia kuin vastustajat.
Lisää liikettä
Tekoälyllisille pelikavereille voi antaa ohjeita pelitaktiikoina, jolloin ne saa pelaamaan edes etäisesti haluamallaan tavalla. Taktiikkavalikossa valitaan sopivan tuntuiset pelikuviot, säädetään kuinka innokkaasti joukkue tavoittelee levypalloja ja nimetään vartioitavat miehet. Niiden lisäksi omaa joukkuettaan voi johtaa pelaajavaihdoilla ja pelissä on valmiiksi kootut erikoiskentälliset, kuten nopeisiin hyökkäyksiin parhaiten soveltuva viisikko. Taktiikkapuoli toimii monipuolisesti ja sillä on selvä merkitys pelitapahtumiin.
EA on aina panostanut ennen kaikkea grafiikkaan ja se näkyy myös NBA Livessa. Vaikka yleisö näyttääkin pahvikulissilta, sitä ei lennosta huomaa, sillä pelikenttä ja ennen kaikkea pelaajat ovat hyvin piirrettyjä.
Jokaisella pelaajalla on tunnistettavat kasvonpiirteet ja useimmat miehet tunnistaa pelkän naaman perusteella. Hyvä suoritus saa ukot hymyilemään maireasti ja nöyryytetty puolustaja synkistelee kulmat kurtussa. Ilmeitä ei tietenkään erota pelitapahtumien aikana vaan ainoastaan tv-tyylisissä pikahidastuksissa, joissa kamera zoomaa lähikuvaan pelaajan kasvoista.
NBA:n animaatiot ovat varsinkin donkkeja tehdessä vauhdikkaat. Erikoisliikkeitä pelissä riittää enemmän kuin muistaa nähneensä, mutta juoksutyylejä on vain yksi. Vaikka peli näyttää tällaisenaankin luonnolliselta niin jokaisessa korisjengissä pelaa omalaatuisia hiihtäjiä ja harppojia, joiden läsnäolo NBA Livessä toisi mukavasti eloisuutta pelaajien liikkumiseen.
Kamerakulmat toimivat hyvin ja niistä saa selkeän kuvan pelitapahtumista kaksinpeleissäkin. Siitä huolimatta peliväline katoaa ajoittain, sillä irtopallotilanteissa ei pelaajille ole tehty erikseen animaatioita, joissa miehet kurottaisivat palloon. Ruuhkatilanteissa pallonhaltija selviää ruutua tiukasti tihrustamalla, kun pallo vain ilmestyy yhdelle pelaajista ja miehen erottaa muista vain täytetystä ohjainympyrästä. Tyylivirhe pistää silmään herkästi, koska muille liikkeille on lukuisia animaatiovaihtoehtoja ja yksinkertaista palloon tarttumista ei näytetä lainkaan.
Yksin grafiikka ei luo urheilupeliin hyvää tunnelmaa vaan siihen vaaditaan myös vauhdikas selostus. NBA Liven selostus ajaa asiansa hyvin, vaikka jokainen ottelu aloitetaankin täsmälleen samoilla sanoilla. Matsin päästessä vauhtiin myös selostus vertyy sanavaraston laajentuessa ja mies elää pelitapahtumien mukana aidon kuuloisella innolla.
NBA Live jättää positiivisen kuvan, vaikka ainoa merkittävä uudistus onkin vain pelaajille tulleet kasvonilmeet. Odotin peliltä hieman enemmän muutoksia, sillä kahtena edellisenä vuotena NBA Livea on koripallorintaman kovan kilpailun ansiosta uudistettu EA:n peleistä selvästi eniten.
Kokonaisuutena NBA Live jättää positiivisen kuvan. Uusin versio on parempi kuin sarjan edelliset osat ja NBA Live 99 sijoittuu ehdottomasti korispelien kärkeen yhdessä NBA Actionin kanssa.
90
