Necrodome – Tykkiautohippasilla

Kolmiulotteinen autoräiskintä Raven Softwaren tekemänä ei kuulosta ollenkaan hassummalta. Hexen ja Heretic olivat hyviä mukaelmia kalutusta aiheesta (Doom), Necrodome on strategiapeleillä kunnostautuneen SSI:n yritys rynnistää toimintapelimarkkinoille.

Raven Softwarelle on syytä antaa tunnustus yrittämisestä. Vaikka kyseessä onkin simppeli "tuhoa viholliset, kerää lippu ja kaahaa takaisin kotipesään" -idealle rakentuva peli, siihen on yritetty ympätä joukkio piristäviä erikoisuuksia.

Necrodome ei brassaile hienoilla juonikuvioilla. Pelaaja yksinkertaisesti ajelee ympäri kulloistakin synkkään tulevaisuuteen sijoitettua areenaa ja tuhoaa kaiken mikä liikkuu. Lisävarustusta, ensiapukittejä sun muuta eteensattuvaa roinaa voi kerätä samalla mukaansa. Asejärjestelmiä on kerättävissä kuusi erilaista tavallisesta tykistä maaliinohjautuviin ohjuksiin. Mitään uutta ja innovatiivista ne eivät tarjoa.

Lopulta reitti lipulle avautuu ja se kouraistaan kyytiin ja viedään kotipesään. Jos ajokki tuhoutuu taistelun tiimellyksessä, pelaaja joutuu köpöttelemään läpi taistelutantereen kohti kotia. Siellä odottaa onneksi tuliterä ajokki taisteluvalmiina.

Ajokin kontrollointi ei ole täydellisen suoraviivaista, vaan jollakin tavalla edes yrittää viitata siihen, että pelaaja on renkaiden päällä. Silti kaahauspelin tuntuma jää haaveeksi. Välillä voi kavuta tykkitorniin maailmankaikkeutta kummastelemaan, mutta valitettavasti auto pysähtyy silloin niille sijoilleen (yksinpeli). Halutessaan autosta voi jopa ponkaista ulos ja lähteä pienelle kävelylle, mutta tuolloin henkikulta on hyvin heiveröisen narun varassa. Viholliskuulan hento hipaisukin vie autuaammille kaahauskentille.

Kontrollit ovat loppujen lopuksi helpot, vaikka halutessaan voi hipelöidä peräti 50 näppäintä. Ehkäpä Raven olisi silti voinut hieman miettiä, millaiset ovat yksinkertaisen toimintakaahauksen kontrollit.

Hexeniä ja Hereticiä väsätessään Raven Softwarella oli käytössään oiva id Softwaren 3D-engine, omatekemä engine ei vakuuta. Grafiikka on suorastaan rumaa ja ruudunpäivitys tervalla voideltua. Näyttävät näkymät eivät toki peliä tee, mutta vauhti, sujuvuus ja tuhti tutina kuuluvat toimintajyräykseen.

Moninpelissä kaksi pelaajaa voi hypätä saman vempaimen kyytiin, mikä on ainakin periaatteessa mainio idea. Toinen ohjaa autoa ja toinen kyhjöttää tykin takana. Tuolloin ampuminen onnistuu tarvittaessa näppärästi vaikka vastakkaisiin suuntiin.

Necrodomen pahin synti ovat tylsät kentät. Niiden valloittaminen ei tuo tyydytystä kun tietää, että seuraava areena on samaa tasapaksua turruttelua. Pelkkä maan pinnan vaihtuminen hietikosta jäätikköön ei ole sitä innovatiivista ja yllättävää pelinsuunnittelua. Ehkäpä Ravenin olisi kannattanut pysyä lestissään, unohtaa autot ja käydä täydellä tarmolla idin Quake-enginen kimppuun. Lopputulos olisi taatusti ollut tuolloin kokonaan toinen. (Kävi jo: tulossa on Hexen 2. _toim.huom.)

65