Need for Speed: Most Wanted (Xbox, PS2, PC) – Kaaharit kuriin

Vauhdin kaipuun riivaamat tuunaajat ovat katujen kasvatteja, joiden meno pysähtyy vasta viiden poliisiauton ympäröimänä piikkimattoon.

Ihanasti ärjyvä Porscheni kurvaa rampista moottoritielle ja nopeus nousee kahdensadan paremmalle puolelle. Se vaan ei auta pätkän vertaa: Rockportin poliisin kaahareihin erikoistunut Corvette-yksikkö pysyy imussa kuin ruoste Ladan helmassa. Poliisiradiosta raikaa lisää huonoja uutisia. Takaa-ajon vahvistukset ovat saapuneet ja seuraavan mutkan takana odottaa tiesulku.

Mitä teen? Hidastan, kopeloin käkkäriä ja luikin takaisin tulosuuntaan? Turha luulo, painan lusikan pohjaan, pumppaan nitroa myllyyn ja tähtään pysäköityjen poliisiautojen väliin. Hirmuisessa rysäyksessä vauhti romahtaa melkein nollaan, mutta pääsen läpi. Naarmuisen kaaran tekniikka pelaa edelleen normaalisti, joten teen pari rivakkaa käännöstä ja skoudet menettävät näköyhteyden. Sukellan parkkihalliin, häly hälvenee ja takaa-ajo päättyy. Eihän siinä mennyt kuin 26 minuuttia.

Rockportin tuunausskeneä hallitsevan Blacklist 15 -kuskien joukossa eteneminen edellyttää aktiivista poliisien härnäämistä. Helpoimpia keikkoja ovat huimat ylinopeudet automaattisiin valvontakameroihin. Tietyn ajan kestävät takaa-ajot, tuho- ja sakkotavoitteet ovat jo selvästi tiukempia tapauksia. Miellyttävän avoin ja monipuolinen Rockport tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia vaihteleviin pakoreitteihin.

Poliisit saattavat kiinnostua mobiileja puunaavista tuunaajista vaikka kesken neljän auton kierroskisan. Ylinopeus tutkan näkökentässä ja jatkuva ilkivalta ovat varmoja keinoja ikävyyksien keräämiseen. Kun istutukset, lyhtypylväät ja bussipysäkit pamahtavat päreiksi, pollarit aloittavat syyllisten etsinnän.

Takaa-ajot vaikeutuvat venyessään. Mukaan liittyy enemmän poliisipartioita ja reittejä tilkitään tiesuluilla. Pahimmassa tapauksessa kadulle levitetään piikkimattoja ja taustapeilissä keikkuu helikopteri. Pakoilu loppuu, jos virkavalta sumputtaa kuskin tien varteen. Kiinni jäämisestä rangaistaan teoriassa sakoilla, mobiilin takavarikolla tai vapaudu vankilasta -kortilla.

Käytännössä kuittasin sössityn takaa-ajon kylmästi resetillä. Tallennus ei onnistu ennen kyttien karistamista, joten jännitys säilyy tilanteen loppuun asti.

Ratio raikaa

Poliisiradion muikea läppä liittyy suoraan kaahareiden toilailuun. Kaikki kolhut ja rikkomukset raportoidaan keskukseen, joka ilmoittaa partioille apuvoimien aikataulut ja saartotoimenpiteiden edistymisen.

Pakoilun ohella paahdetaan kasapäin tavallisia kilpailuja, joissa ensin maaliin ehtinyt kuski voittaa. Suurin osa kisoista on joko muutaman kierroksen rykäisyjä tai pisteestä A pisteeseen Ö -etappeja. Valikoimaa täydennetään aikaa vastaan ajettavilla pätkillä, kamera- ja kiihdytyskisoilla. Kamerakilpailuissa ratkaisee tietyissä pisteissä mitattujen huippunopeuksien summa. Peruskisat eivät ole yhtä jänniä ja painostavia kokemuksia kuin takaa-ajot.

Hölmöissä kiihdytyskisoissa keskitytään pykälien vaihtamiseen ja muissa oloissa vaarattoman liikenteen väistelyyn. Renkaat ulvoen kiihdyttävä kaara kääntyy hassusti vain kaistalta toiselle kuin ajaisi kiskoja pitkin.

Autojen ohjattavuus tuntui alussa suurpiirteiseltä. Myöhemmin huomasin, että viritysosat ja kalliimmat sporttibiilit parantavat ajettavuutta. Outoa: nopeus kasvaa ja ohjaaminen helpottuu. Eikö sen pitäisi mennä juuri toisinpäin?

Lopulta rakkine liimautuu käteen hikisen hanskan lailla ja kaahailu maistuu namilta hetken verran. Kun kontrollit eivät enää kiusaa, nousee parrasvaloihin neutronipommin uhriksi joutunut Rockport. Ruuhka-aika muistuttaa Klaukkalaa maanantaina aamuyöllä. Jalankulkijoita ei ole lainkaan ja motarilla köröttelee pari hassua kotteroa. Olematon siviililiikenne latistaa tunnelmaa aina ja kaikkialla. Tarpeen tullen poliiseja kyllä piisaa, joten liikenteen puute hämmentää.

PS2- ja Xbox-versioiden erot liittyvät tekniikkaan. PS2-painoksen maisemat ovat hitusen suttuisempia ja päivitys nytkähtelee selvästi useammin. Molemmilla konsoleilla kelvollisesti rullaava Need for Speed: Most Wanted jää selvästi Burnoutin sulavuudesta. PS2 kuittaa Xbox-version graafisen etumatkan paremmalla rattituella. Modatun koneen ja arvosteluversion takia moninpelin laatu jäi hämärän peittoon.

Vapaamuotoiset takaa-ajot nostavat Need for Speed: Most Wantedin peruskaahausten puuromaisesta massasta kuiville. Aneemisen liikenteen ja keskinkertaisen pelimoottorin takia kokonaisuus jää selvästi köhimään Burnoutin ja Midnight Clubin pakokaasuja, joten lajityypin kärkeä ei uhata.

* * * * *

Aavekaupunki

Most Wantedin liikenteen keskellä kisaamista syö fiilistä pahasti se, että kadut ovat rasittavan autioita. Suurpiirteinen huristelu ei rattia vaadi, koska mutkiin ei juuri jarrutella, vaan kaasun nostaminen hetkeksi riittää. Jos liikennevirta olisi tasaisempi, siviiliautot toimisivat liikkuvina shikaaneina.

PC-versio vastaa konsoliveljiään, tosin PC-grafiikat näyttävät paremman resoluution ansiosta muita versioita paremmilta.

Tuukka Grönholm

81

81