https://youtu.be/xsKHweFi7AU
Peltipoliisit vain ärsyttävät kun kesäkuumalla kiidän prätkällä, mutta Need for Speeds: Rivalsissa niistä tulee viihdettä.
Need for Speed: Rivals on henkistä jatkoa parin vuoden takaiselle Hot Pursuitille. Ydinteemana toimii laittomien katukisailijoiden ja kovaotteisten poliisien väliset takaa-ajot. Kyse on yhtä paljon hippaleikistä kuin kilpa-ajosta.
Konna ja Koukku
Need for Speed: Rivalsissa ajetaan lain molemmilla puolilla. mutta toisin kuin viime vuoden Most Wantedissa, nyt ajetaan maaseudulla. Raivopäisen kolaroinnin sävyttämän rälläyksen näyttämönä toimii kuvitteellinen Redview Countyn piirikunta Amerikan ihmemaassa. Alueen asukasluku vaatisi vain muutamaa kinttupolkua, mutta kaaharin hiekkalaatikossa on liuta risteäviä ratoja.
Ratamaisuutta kevennetään muutamilla laajoilla ulosajoalueilla ja tarkkaavaisen kuskin palkitsevilla oikoteillä. Visuaalista vaihtelua piisaa mukavasti, yhden piirikunnan alueella nähdään metsää, aavikkoa sekä vuorilla lunta ja jäätä. Sää ja vuorokaudenajat vaihtuvat nopeutettuun tahtiin, mutta sääolosuhteet eivät mainittavasti vaikuta ajo-ominaisuuksiin.
Kaarakaartin kyvyt eroavat toisistaan kiihtyvyydessä, huippunopeudessa ja kurituksen kestossa. Yllättävän rouheat moottoriäänet eroavat toisistaan huomattavasti ajotuntumaa enemmän, autot päästelevät ilmoille repivää laulua, mörinää ja murinaa. Ohjaus seuraa tasapäistettyä yleislinjaa. Letkeän laveat nelipyöräluisut linkoavat autot merkistä tai mallista riippumatta vakaasti kahva edellä tiukoista kurveista läpi. Kaasun kevennys tai jarrun napautus käännöksessä irrottaa pidon helposti kontrolloitavaan sladiin.
Poliisit tönivät takaa-ajossa autoa koko ajan. Pako päättyy, kun kestopisteet loppuvat joko tuuppauksessa tai ulosajossa. Vauriot vaikuttavat vain ajokin ulkonäköön, suorituskyky pysyy tapissa loppuun saakka. Se on höhlää, mutta tasapainon takia ymmärrettävää. Poliisien ajokalusto on kunnossa, kotoiset perheautot vaihtuvat pelissä kyttä-Ferrariin ja kumppaneihin. Haluaisin joskus vääntää kaahari vastaan kytät -asetelmaa realistisen epätasa-arvoisista lähtökohdista. Pelin tasapainotus olisi tietysti päin helvettiä, mutta lopputulos olisi taatusti mielenkiintoinen.
Poliiautojen realistisuudesta on turha marista, koska siihen ei ole edes pyritty. Kaahareiden ja poliisien sodassa pääosaa näyttelee pursuit tech -scifitekniikka. Ne ovat auton hidastamiseen ja vaurioittamiseen tarkoitettuja aseita: EMP-pulsseja, shokkiaaltoja, voimapuskuja, suojaavia sähkökenttiä, elektronista häirintää. Poliisien arsenaalissa on lisäksi perinteisiä tiesulkuja ja kaahareita seuraavia helikoptereita.
Peltipoliisit perässä
Ura etenee muutaman tehtävän listoja seuraamalla: voita kilpailu, osu aseella viisi kertaa, kerää pisteitä sata tuhatta, nosta hälytyskerrointa äksään ja sitä rataa. Tavoitelistoilla on aina kolme vaihtoehtoa, jotka painottavat eri tyyppistä ajamista. Ajetaan kilpaa, otetaan kontaktia tai tehdään taitotemppuja, kuten pitkiä sladituksia, hyppyjä tai kiihdytetään kunnon vauhdilla nopeuskameroihin. Interceptor-kisoissa painellaan poliisilta mahdollisimman nopeasti karkuun tai päinvastoin ja hot spruitseissa ajetaan kilpaa täysimittaisen poliisitakaa-ajon keskellä. Mitä kauemmin auto pysyy liikenteessä, sitä isommaksi kokemuspisterahan kertoimet ja poliisin mielenkiinto nousevat.
Arvokkaat pisteet kirjautuvat pysyvästi tilille vasta, kun kuski pääsee turvataloon tai kyttien komentokeskukseen. Taloille pitää oikeasti ajaa, mikään pikasiirtymä tai edes pause-nappi eivät kuulu Rivalsin repertuaariin. Tuhoutuminen palauttaa kuskin turvatalolle, mutta nollatulla tilillä. Tehtävälistan tavoitteita ei sentään onneksi pyyhitä yli. Se että plakkarissa on jotain oikeasti menetettävää, kiristää kivasti jännitystä.
Lusikka pohjassa pakenemisesta tulee nopeasti rutiinia, sillä poliisit roikkuvat persiissä melkein koko ajan, oli keikka mikä hyvänsä. Ajokin hyytyminen vaatii pari kolme isompaa tai liudan pienempiä mällejä. Kaahareiden mahdollisuuksia parannetaan huolto-asemilla, jotka salamakorjaavat kaikki lipan ali syöksyvät autot. Pollaritkin hajoavat, mutta niitä tulee jatkuvasti lisää, joten hektisen rymistelyn sävyttämä pakeneminen on kaaharille aina ykkösvaihtoehto.
Säästöön pelastettu pistekäteinen sijoitetaan uusiin autoihin ja aseisiin. Poliisit saavat autonsa tasonnousujen yhteydessä ilmaiseksi, mutta niitä ei voi virittää tai kustomoida pisteillä, toisin kuin kaaharien rasseja. Poliisien aseet maksavat enemmän, joten rahan tarve on molemmin puolin suurin piirtein samaa luokkaa.
Yksin verkossa
Need for Speed: Rivalsissa ei ole erikseen nettipeliä. Jos Origin-tili on linkattu ja PS Plus tilattu, pelaat nettipeliä. Idea on paperilla hyvä, koska kaikki tapahtuu samaan aikaa samassa maailmassa. Voin lähteä sössimään jonkun toisen tavoitekisaa omilla ristikkäisillä tavoitteellani. Jos en halua ajaa muita pelaajia vastaan, sekin onnistuu, sillä myös tekoälyä vastaan voi ajaa. Niin tosin ajan netissäkin, koska ihmisiä ei riitä lähimainkaan jokaisen kilpurin tai poliisiauton rattiin. Se ei haittaa, koska konekuskit eivät ole virheettömiä, vaan niiden kämmit ovat uskottavia. Bonuksena ne eivät heitä tyhmää läppää.
Pelaajat ovat myös vaikeampia kohteita, minkä takia pelilistojen tavoitteet täyttyvät nopeammin konetta vastaan. Tästä seuraa paradoksi: pelaat netissä, mutta yksin. Kaikilla on omat tavoitteet, etenemistä hidastavia ihmisiä ei edes yritetä hakea vastustajiksi ja muiden pelaajien olemassaolo unohtuu turhan helposti kokonaan. Oikeat frendit lienevät kokonaan toinen juttu, mutta minun kaveripiiriini ei ole NFS-sarjan ystäviä. Nettipelin olemassaolon huomaa vain siitä, että serveri ja sitä myöten peli lagailee hetkittäin.
Vauhdikas arcaderälläys Need for Speed: Rivals tarjoaa räväkän yksinpelin, mutta perinteistä ajokilpaa halajavan täytyy etsiä hupinsa muualta. Pelaajien kohtaamista olisi pitänyt miettiä asteen pidemmälle, nyt samaan aikaan samassa paikassa on usein vain kaksi pelaajaa ja harvemmin sitäkään. Kaahailussa on imua, ei siinä mitään, mutta väärällä tavalla näkymätön (ja näkyvä) nettipeli ihmetyttää.
PS4, saatavilla PS3, Xbox One, Xbox 360, PC
Ghost Games/EA
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2-6
Ikäraja: 12
81
