Olisinpa tinttitukkainen kloppi, niin kurvaisin kioskilta kaupungintalolle, sieltä kirjastolle ja sitten takaisin. Namunaaraiden päät kääntyisivät jo kaukaa Escortin dumb-dumb-dumb-soidinkutsusta. Vaimon Cliolla ei kannata edes yrittää.
EA Sportsin Need for Speed -kaahaussarja tunnetaan toimivana välipalapelinä, jossa pääosassa on kova vauhti. Undergroundissa autojen virittely on noussut pääosaan. Kaaran suorituskyvyn parantelun asemasta pääkohteena on ulkonäkö. Japanilaisesta perheautosta saa näyttävän katumenijän kirkkailla karkkiväreillä, puskureilla (öhö öhö) ja rämäkällä lisäsiivellä. Kokonaisuus kruunataan helman alle asennetuilla neon-valoilla, jotka luovat koslalle tyylikkään sädekehän.
Ulkonäön muokkaamiseen annetaan harvinaisen vapaat kädet. Esimerkiksi tarroja voi liimata neljään eri kerrokseen, ja ne voi maalata eri väreillä. Valoja, spoilereita ja scooppeja on useita malleja ja ikkunat voi tummentaa. Vaikka automalleja on vain parikymmentä, joka kaarasta saa taatusti eri näköisen. Selkeänä puutteena stereoita ei pääse virittelemään lainkaan, vaan pitää tyytyä Alpine-tarran liimaamiseen tuulilasiin.
Tuunaaminen on puhdasta paperinukkeleikkiä, jossa vaihdellaan hameiden sijasta helmoja. Kaaran virittelyyn menee välillä kauemmin kuin kisaamiseen. Aloitin näpräämisen huumorilla, mutta hermostuin oikeasti Laaksosen haukkuessa Dodgeani rumaksi. Arvostelukyvytön ääliö.
Suorituskyvyn virittely on astetta yksinkertaisempaa. Pelaaja voi vain hankkia paremmat jarrut tai turbon, minkä jälkeen huippunopeus tai jokin muu arvo nousee hieman. Vähän tylsästi automalli ei vaikuta suorituskykyyn ollenkaan. Jos vaihtaa alussa hankitun auton toiseen, kaupassa menettää rahojen lisäksi myös suorituskykyä, sillä uuden menopelin suoritusarvoiksi annetaan aina pari pykälää vanhaa autoa heikommat lukemat. Aivan sama millainen mallien ero todellisuudessa on.
Vauhtia kuin valokuvassa
Vauhdin tunne on saatu vahvaksi elokuvista tutuilla kikoilla. Nopeuden kasvaessa tarkan kuvan alue pienenee ruudulla ja kaikki reunoilla näkyvä sumenee. Äänet tukevat kokonaisuutta, sillä ohi suhahtavien tolppien äänet voimistuvat ja gangstapoppipainoitteinen musiikki vaimenee.
Pelintekijätiimissä on efektimiehiä Fast and Furious -elokuvasta, joten tehokeinot ja tyyli ovat identtisiä. EA:lla jopa harkittiin elokuvan nimen lisenssoimista, mutta todettiin oman Need for Speedin olevan brändinä parempi.
Vaikka yleensä persoonallisen näköinen on kiertoilmaus rumalle, Underground on paitsi persoonallisen näköinen myös kaunis. Ungerdroundin kornin hohtavaa värivalotyyliä ei muissa peleissä näe. Kaikki kisat käydään yöllä ja ikuisessa sateessa, joten kadut kiiltävät kuin metalli. Sumu toimii tehokeinona eikä pelkkänä konetehojen säästäjänä, sillä katulampuissa ja mainoksissa hohtaa aina hieno sädekehä.
Komeudella on hintansa. Peli nykii, jos ruudulla on tavallista enemmän tapahtumia. Jostain syystä Xbox-versio pyörii vielä huonommin kuin PS2-malli, ja Xboxilla meno voi hidastua tunneleissa ja muissa ahtaissa paikoissa puhtaaksi mateluksi. Ei hyvä, koska valtaosa tunnelmasta tulee vauhdista.
Maan alla
Kaikki eri kisamuodot ovat ajettavissa juonellisessa underground-pelimuodossa, jossa tuunataan ja noustaan laittomien katuautokisojen ranking-ykköseksi. Rata-ajossa kierretään määrättyä reittiä ja etappikisoissa ajetaan paikasta A paikkaan B. Kisamuodot eivät käytännössä eroa toisistaan.
Lisäksi kisataan kumin polttamisessa, jossa ajetaan jatkuvasti sladittaen. Mitä kauemmin pyörät sutivat ja mitä enemmän auto on linkussa sitä parempi. Kiihdytysajot muistuttavat muistipeliä, sillä radalla sompailee siviiliautoja aina samoissa kohdissa. Ne on osattava väistää ajoissa kaistaa vaihtamalla.
Pääpeli eli underground-moodi palkitsee menestyksestä monella tavalla. Kisoista jaetaan tyylipisteitä, joita irtoaa sivuluisuista, niukoista ohituksista ja oikoreittien käyttämisestä. Vastaantulijoihin törmäämisestä vastaavasti menettää pinnoja. Ansaittujen tyylipisteiden perusteella avataan uusia osia tai vaikka maaleja auton ehostamiseksi. Koslan ulkonäkö arvostellaan tähdillä yhdestä viiteen, ja tyylipisteet kerrotaan tähtien määrällä. Mitä makeammalla kikkelin korvikkeella kisaan osallistuu, sitä enemmän ostettavaa saa.
Kisoista irtoaa rahapalkintoja vaikeustason mukaan. Hard-vaikeustasolla voitetuista kisoista maksetaan eniten ja vaikeustasoa voi muuttaa milloin huvittaa. Rahalla voi ostaa osia, jotka on tyylipisteillä avannut.
Paree olla padi
Ohjattavuus on tehty puhtaasti padille, joten rattia ei tueta. Eipä sitä tarvitsekaan, sillä radat eivät kaipaa hienovaraista ohjaustuntumaa. Ajettavuus on silkkaa arcadea, pito on mielettömän hyvä ja autot kääntyvät mutkiin kuin kiskoilla. Silti ajaminen on hauskaa, sillä vastaantulijoiden, tolppien ja muiden kilpailijoiden väistely käy työstä, vaikka ajolinjojen oikeaoppisuudesta ei tarvitse välittää.
Radat sijaitsevat mielikuvituskaupungin kaduilla. Eri radoilla voi olla osuuksia samoissa kortteleissa, jolloin uudella reitillä voi olla tuttu tienpätkä edellisestä kisasta. Kaupunki-idea menee hieman hukkaan, sillä oikoa saa, mutta vain sieltä mistä pelintekijät sen sallivat. Kisassa ei voi esimerkiksi lähteä paahtamaan poikkikatua, jonka tietää palaavan kauempana kisareitille. Vapaa huristelu estetään näkymättömillä muureilla.
Undergroundin suurin heikkous ovat konetta vastaan käytävät kisat, sillä varsinaista kilpaa ajetaan vain harvoin. Tietokonekuskit jäävät heikommin kiihtyvillä ja hitaammin kulkevilla autoillaan nopeasti jälkeen, mutta jäävät roikkumaan kuminauhatekoälyn varassa pelaajan taakse. Kone ohittaa pelaajan vain, jos itse törmää vastaantulijaan tai seinään.
Jaetun ruudun kaksinpelissä on vähän sama ongelma, sillä meno tuntuu vain yksinpeliltä eikä kunnon kisoja tahdo syntyä. Netissä pääsee ajamaan EA:n politiikan takia vain PS2:lla ja PC:llä. Kiinnostavasti PC- ja PS2-pelaajat pääsevät vielä samoihin kisoihin, joten konesota saanee aivan uusia piirteitä. Nettipeliä en päässyt vielä kokeilemaan.
Vaikka suhtaudun autoihin yhtä intohimoisesti kuin lompakoihin, tuunaukseen keskittyvä Need for Speed: Underground hurmasi täysin. Persoonallista autopeliä ei ole helppo tehdä, mutta Black Box onnistui tempussa. PS2-versio pyörii aavistuksen paremmin kuin Xbox-versio, joten siitä massiivinen yhden pisteen ero.
PS2
90
Xbox
89
90
